Yhtyeen esittämä musiikki kattaa laajan skaalan. On punkkia, rockia, rockbillyä, hardcorea ja kantria. Vaikutteita ovat antaneet muun muassa Ramones, The Clash, Johnny Cash, Rolling Stones, Neil Young ja New York Dolls. Itse määrittelen bändin Bruce Springsteenin ja Ramonesin sekoitukseksi.
Alkuperäisistä jäsenistä on enää jäljellä laulajakitaristi Mike Ness. Vuonna 2000 kuollut Dennis Danell oli toinen pitkään mukana ollut jäsen.
Social Distortion on pitkään uraansa nähden levyttänyt melko harvakseltaan. Yhtyeen tunnetuin levy on vuonna 1996 ilmestynyt White light, White Heat, White Trash, joka sisältää sellaisia kultakimpaleita kuten Don't Drag Me Down, When The Angels Sing ja I Was Wrong.
Bändi on esiintynyt Suomessa vain kaksi kertaa, Helsingissä 2009 Pitkä kuuma kesä -festivaalilla ja 2011 Provinssirockissa Seinäjoella. Orkesteri nauttii maassamme kulttisuosiota, mutta esimerkiksi suurimmalle osalle tuttavistani se on tuntematon. Täällä SxDx olisi lähinnä Tavastia -kokoluokan yhtye, kun taas Saksassa sillä tuntuu olevan suuri suosio.
Konserttiareenana toiminut Columbiahalle on entinen Berliinissä palvelleiden amerikkalaissotilaiden urheilutalo. Myös C-hallena tunnettu paikka oli loppuunmyyty huhtikuun 19. päivän iltana, jolloin lavalla nähtiin pääesiintyjä Social Distortionin lisäksi lämmittelybändi Jessica Hernandez & The Deltas.
Paikkaan mahtui 3500 rokkaajaa. Minkäänlaisia jonoja tai Suomessa usein tavattavia järjestyshäiriöitä ei ollut lainkaan. Takapihalla, jossa sai polttaa tupakkia, myytiin olutta monessa eri pisteessä. 0,4 litran tuoppi maksoi 3,50 euroa. Viime lauantaina maksoin vastaavasta 6,40 euroa Turussa Apollossa Pelle Miljoona Oy:n keikalla. Ruokaa, kuten herkullisia, suorastaan suussasulavia makkaroita, oli edullisesti saatavilla.
Vessoja oli riittävästi tai ainakaan niihin ei juurikaan tarvinnut jonottaa. Systeemi oli täysin erilainen kuin Suomessa. Itse operaatio hoitui varmaan kaikilla suunnilleen samalla tyylillä, mutta jono liikkui koko ajan. Kukaan ei jäänyt kuppaamaan turhia, vaan poistui heti noin 50 neliön vessasta, jossa oli viitisen koppia ja kusilaarit muilla seinillä. Eteishuoneessa iso musta mies jakeli halukkaille käsipyyhepaperia.
Koska olin pohjiksi vetänyt aina yhtä hyvää Jägermeisteriä, katosi jännitys taivaan tuuliin keikkapaikalle saapuessa. Juttu luisti sakemannien kanssa niin hyvin, että Jessica Hernandez & The Deltas ehti livahtaa ohi.
Huomiota herättävää saksalaisissa rokkareissa oli järjettömän iso koko. Tunsin itseni pieneksi. Tiedä sitten millaista DDR-säteilyä he ovat aikoinaan saaneet, mutta pelottavan näköiset, täyteen tatuoidut karjut olivat vallan leppoisia.
Social Distortion vetoaa laajaan kuulijakuntaan ja oli paikalla myös suomalaisista rockbillybändeistä kiinnostuneita torttutukkia. Francine, Melrose ja Whistle Bait tulivat kuin apteekin hyllyltä. Sen sijaan Saksassa valtavan suosittua suomalaisyhtyettä Sunrise Avenueta kukaan ei myöntänyt diggaavansa, vaikka kaikki sen tuntuivat tietävän varsin hyvin.
Jututtamistani ihmisistä moni oli tullut keikalle Berliinin ulkopuolelta kuten vaikka Leipzigistä. Social Distornionin kuusi Saksan keikkaa menivät kaikki kuin kuumille kiville.
Maailma on tunnetusti pieni. Tapasin yleisön joukossa entisen opiskeluakaverini. En ollut nähnyt häntä noin viiteentoista vuoteen. Oli kuulemma tullut varta vasten Berliiniin tälle keikalle.
Social Distortion oli lavalla suorastaan tajunnan räjäyttävä kokemus. Harvinaista herkkua, josta kannatti maksaa 40 euroa. Yhtye tarjosi ikimuistettavan illan, josta ei menoa ja meininkiä puuttunut!
Settilista:
So Far Away
Let It Be Me
Story Of My Life
Sick Boys
Ball And Chain
It Coulda Been Me
She's A Knockout
A Place In My Heart
Drug Train
encore:
Cold Feelings
Machine Gun Blues
Wild Horses
I Won't Run No More
99 to Life
Gimme The Sweet And Lowdown
Ring Of Fire
Don't Drag Me Down
