Badfellas Duo Rahtiksessa

Aurajoessa Turussa kelluva ravintolalaiva Wanha Rahtilaiva, kaverien kesken Rahtis, tarjoaa etenkin kesäviikonloppusin livemusiikkia. Paatin kannella soittelivat viime viikonloppuna vakioesiintyjät Taage & Garfied ensinperjantaina, lauantaina Badfellas Duo.

Badfellas on oikeasti nelimiehinen coverbändi, jonka ohjelmisto koostuu "ikivihreistä ikimustiin". Orkesteri taipuu myös duoksi, jossa on mukana cajon-rumpua paukuttava luolamiesmäinen Arska Toivonen ja  kitaristilaulaja Jarno Hiltunen. Kaverukset saattavat olla joillekin tuttuja turkulaisesta Shades Of Nowhere -yhtyeestä.

"Hikeä lentää, kaloreita kuluu ja kitarankieliä katkeaa, kun Suomen ehkäpä energisin ja taatusti ainakin sekopäisin akustinen coverduo esiintyy", luki orkesterin eräässä keikkapuffissa, jonka löysin jälkeenpäin nettiä selatessani. Eipä lainkaan liioilteltua. Viime lauantainen performanssi oli meinaan jotain sellaista, johon en todellakaan ollut varautunut.

Saavuin paikalle iltakahdeksan paikkeilla, jolloin kaksikko oli jo täydessä vauhdissa. Kaljaa tilatessani tuttu myyjä yltyi kehumaan duoa. Hetkeä myöhemmin lyömäsoitintaiteilija juoksenteli ympäri Rahtiksen kantta kuin raivotautinen. Kitaristilaulaja jatkoi omaa osuuttaan täysin pokkana kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ehdin nauttia hurjasta live-esityksestä varmaan puolisentoista tuntia. Etenkin sekopäiseltä vaikuttanut kannuttaja osoittautui show-mieheksi vailla vertaa. Vapautus päivätöistä olisi varmasti helppoa, mikäli työnjohtaja istuisi yleisössä.

Hyvällä maulla valittujen lainabiisien suhteen ei ollut valittamista. Ei etenkään kun meininki oli näin hurjaa ja sovitukset kerrassaan loistavia. Mukana oli kaikkea Thin Lizzystä kuin Johnny Cashiin. Viimeisenä kappaleena duo esitti Social Distortionin Reach For The Skyn. Tämä oli pitkästä aikaa todella sykähdyttävä elävän musiikin kokemus!

Keikkakalenterin mukaan duo on Rahtiksessa jälleen 25. heinäkuuta. Todennäköisesti minäkin.

Bändikuvausta Uittamon bunkkereilla

Torstaina 28. elokuuta olin kuvaamassa turkulaista nuoriso-orkesteria Uittamon kaupunginosassa kukkulalla, jossa on toisen maailmansodan aikaisia ilmatorjuntarakennelmia- ja bunkkereita. Paikka havaittu on hyväksi kuvausmiljööksi jo vuosia sitten ja on ahkerassa uusiokäytössä niin kameramiesten kuin graffittitaiteilijoidenkin parissa.

Yhtyeen nimi on Sinful Society. Sen jäsenet ovat laulaja Riina Tuulia, kitaristi ja taustalaulaja Tape, basisti Topi sekä rumpali ja taustalaulaja Santtu.

Riina Tuulian olen tuntenut jo jonkun vuoden, mutta muut kaverit olivat uusia tuttavuuksia. Riinan aikaisempia kokoonpanoja ovat juuri uuden levyn julkaissut Shades Of Nowhere ja pääosin akustisia heviklassikoita soittava Saints & Sinners. Viimeksi mainittu on viettänyt viime aikoinna hiljaiseloa, mutta on luullakseni yhä toiminnassa.

Riinan kanssa olemme kuvaamassa käyneet muutaman kerran aikaisemminkin. Fotosessioiden tuloksia olen blogiinikin asettanut näytille.

Elokuun pari viimeistä viikkoa oli harvinaisen sateista aikaa. Vettä tuli kuin Esterin perseestä päivittäin. Siksi olinkin epäileväinen bändifotoilun onnistumisesta. Päätimme kumminkin valita kyseisen päivän kuvaamista varten.

Olin illansuussa hyvissä ajoin paikalla Uittamolla Jalustinkadulla. Bändiä odotellessani alkoi kymmenen minuutin saderyöppy, joka ei pahemmin toiveita herättänyt. Kun aurinko alkoi pilkoittamaan pilvien välistä, totesin ettei kaikki toivo olekaan vielä menetetty. Valo olikin lopulta hemmetin hyvä suurimman osan aikaa.

Hippy hippy shake!

Viime viikolla kävin Riinan kanssa kuvaamassa Turun Hirvensalossa. Mielessä oli hippiteema, johon Riina vallan mainiosti sopi.

Riina on turkulainen rokkilaulaja. Shades Of Nowhere julkaisi taannoin Nowhere Town -levyn ja keikkailee ahkerasti ympäri maata. Keikkoja piisaa myös Saints & Sinners -duolla, joka esittää coverbiisejä Eaglesista Skid Rowiin.

Erään kaverini kesämökki sijaitsee Hirvensalon Maanpäässä. Olen jo vuosia katsellut maisemia sillä silmällä, että joskus noissa paikoissa voisi ottaa fotoja.

Mielessäni vilahtelivat huimat viljapeltovisiot. Maajussit olivat olleet nopeampia kuin kuvittelin. Ei meinaan ollut enää tietoakaan tuulessa hulmuavista viljoista, kun elonkorjuu oli jo ehditty tehdä. Pellot olivat järjestäen sängellä. Koska miljööt olivatkin erilaisia kuin luulin, oli sovellettava sillä mitä löytyi. Mutta hyvin se näinkin meni.

Rinde Ruissalossa

Viime viikolla käväisin Riinan kanssa Ruissalon Saaronniemessä testaamassa uutta kameraani. Oli kirpeä pakkaspäivä, mutta aurinkoinen sellainen. Kun tuuli ei osunut kohdalle, pystyi ulkona olemaan melko vaivatta.

Ihastuin kameran säädöistä löytyneeseen seepia-asetukseen, jolloin kuvasta tulee tummanruskea, vähän vanhan valokuvan näköinen. Seepia muistuttaa 90-luvun pimiötyöskentelystä. Silloin mustavalkokuvia tehtiin suurennuskoneen ja erilaisten litkujen avulla, johka filmi oli ensin kehitetty. Kuvia oli mahdollista tuunata seepian tyyppisiksi erityisen liemen avulla.

Canon PowerShot SX50 HS vaatii vielä jonkun verran totuttelua. Tällaista jälkeä tuli toisella käyttökerralla.

Riinan on ahkerasti keikkailevan Saints & Sinners -duon lisäksi mukana turkulaisessa Shades Of Nowhere -bändissä. Orkesteri julkaisi helmikuun alussa pitkäsoiton Nowhere Town. Viime viikon perjantaina he kuvasivat uutta musiikkivideota. Sen valmistumista odotellessa voi katsoa vaikka yhtyeen edellisen videon.

Mallikuvausta Kuusistossa

Kävimme elokuun alkupuolella Riinan kanssa kuvaamassa Kuusiston linnanraunioilla. Hän jäi pari vuotta sitten mieleeni kasariheviä akustisesti esittävän Saints & Sinnersin keikalta. Facebook-kuviensa perusteella päättelin, ettei hän ainakaan pelkää kameraa.

Orkesterin kokoonpano on nyttemmin vaihtunut kokonaan Riinaa lukuunottamatta, mutta se on yhä aktiivinen tekee keikkoja. Riina laulaa myös rockbändi Shades Of Nowheressa, joka tekee parhaillaan levyä Turussa V.R. Studiolla.

Voisi helposti luulla, että Kuusiston linnanrauniot alkaa olla kärsinyt inflaation kuvauspaikkana. Olen itsekin ollut siellä mallikuvaamassa muistaakseni kolme kertaa aikaisemmin. Vähän väliä jossain näkee fotoja, joissa on käytetty samaa miljöötä.

Tulipa nyt todistettua, ettei linnanrauniot aivan kulahtanut kuvauspaikka olekaan. Ilma oli todella hyvä, sopivan puolipilvinen. Raunioilla ei ollut juurikaan muita ihmisiä, joten saimme toimia kaikessa rauhassa.

Olen käynyt paikassa varmaan kymmenen kertaa aikaisemmin, joten nupissani oli aika selvät visiot kuvaamisen suhteen. Myös Riina oli innostunut, mikä toivottavasti näkyy lopputuloksesta, vaikkei tässä kuvakavalkadissa tavanomaisia hymytyttökuvia olekaan.