Boycott Apollossa 17. marraskuuta

Laulaja Tommi Läntinen kokosi noin vuosi sitten uudelleen 80-ja 90-luvun taitteessa toimineen Boycott -bändinsä. Se on kuluvana vuonna keikkaillut ympäri maata ja julkaissut uuden The Mighty -albumin.

Moni tuttava on vähän ihmetellyt Boycottin paluuta, sillä kitaristi ja toinen johtohahmo Hombre Lampinen kuoli toukokuussa 2016. Itse en koe asiaa noin, vaikka Lampinen tietysti olikin aikoinaan tärkeä osa bändiä. Mikäli Läntinen haluaa jälleen rokata, niin siitä vaan.

Kiinnostuin Boycottista heti kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Tämä tapahtui talvella 1987, jolloin luin Rumbasta uutisen otsikolla "Bändi jätti Even". Tuolloin entisen Dingo-basistin yhtyeen jäsenet liittyivät yhteen Läntisen kanssa ja kokoonpanosta muodostui Boycott. Pian jo nauhoitinkin c-kasetille radiosta Keväthärmä -konsertin, jossa yhtye esiintyi.

Sittemmin näin Boycottilta monta loistavaa keikkaa. Mieleen tulee ainakin ensimmäisessä Ruisrockissani -87 koettu spektaakkeli telttalavalla. Saman vuoden syksyn Köyliön Lallintalon keikkakaan ei koskaan unohdu.

Apollossa Turun Humalistonkadulla marraskuun puolivälissä ollut esiintyminen alkoi jo iltayhdeksältä. Tieto moisesta tuli kyllä ilmi ainakin Facebookin mainoksessa, mutta minun oli vaikea uskoa sitä noin täsmälliseksi. Narikkaan takkia jättäessäni ensimmäinen biisi starttasi ja kello todellakin oli tuossa vaiheessa yhdeksän.

En ollut ennen keikkaa kuullut uutta Boycottia kolmea kappaletta enempää. Thunder, I Still Rise ja etenkin Partners In Crime ovat erinomaisia biisejä. Illan settiin sisältyi melkein koko uusi levy.

Illan varsinaisia herkkuja kaltaiselleni vanhalle fanille olivat Boycottin 30 vuotta sitten julkaistun samannimisen debyyttialbumin kappaleet. I Want My Money Back, Eyes Of Blue, Rainbow Colours, My Sharona sekä yhtyeen tunnetuin biisi Gotta Rock kuulostivat pirun hyvältä.

Viimeisenä kappaleena kuultiin Läntisen jo ennen Boycottia tekemä, alunperin Via Dolorosa -nimisen turkulaisorkesterin 1986 ilmestynyt samanniminen single, jonka Läntinen levytti 90-luvulla soolourallaan uudestaan. Biisi lieneekin hänen tunnetuin tekeleensä kautta aikojen. Boycottin käsittelyssä kappale on kääntynyt luonnollisesti englanniksi.

Eräs oululaistuttuni innostui seuraavana päivänä kyselemään miten bändi soitti. Vastasin, että oikein hyvin. Hän oli aiemmin tänä vuonna nähnyt yhtyeen jossain ja määritteli soiton "hieman virkamiesmäiseksi". Itse en sitä noin kokenut, vaan Läntisen taustajoukko oli mielestäni pätevää porukkaa. Kahden kitaristin, basistin, rumpalin ja kosketinsoittajan kokoonpano toimi kuin junan vessa.

Keikkapaikkana Apollo on hyvä. Iso lava, eikä näköesteitä juurikaan. Yleisöä olisi toki mahtunut paikalle enemmänkin. Moni ei ehkä tainnut uskoa varhaista aloitusaikaa todeksi.

Tommi Läntisen elämänkertakirja

Jay Jay Leskisen kirjoittama Tommi Läntisen 25-vuotistaitelijajuhlan kunniaksi tehty elämänkertakirja Tää on myös mun maailma (Aamulehti kirjat 2005) osui pari viikkoa sitten silmiini Turun Itäharjun Ekotorilla. Kolmen euron hintainen opus vaihtoi omistajaa välittömästi.

Tommi Läntinen (s. 1959) on turkulaislähtöinen laulaja, joka ponnahti maineeseen 80-luvun lopulla Boycott -yhtyeessä. Sitä ennen hänet tunsivat musiikkialaa vain aktiivisesti seuraavat.

Muistan kun Läntisen ensimmäisen levyttäneen bändin Fabricsin debyyttiälpee Look At This ilmestyi vuonna 1980. Oma musiikkifanitukseni alkoi noihin aikoihin. Kyseinen lp-levy löytyi noin vuotta myöhemmin Turun Kupittaan City Marketin alelaarista kolmen markan hintaan.

Fabrics vuonna 1980. Läntinen toinen vasemmalta. 

Boycott on ollut minulle tärkeä orkesteri. Kaksi ensimmäistä albumia ovat todella kovia, loput kaksi ok-osastoa. Debyytin ilmestymisestä tuli syyskuussa kuluneeksi 30 vuotta ja sen kunniaksi levystä julkaistiin uusintapainos niin ikään lp:nä.

Ensimmäisen kerran näin Boycottin livenä Ruisrockissa kesällä 1987. Tuolloin vielä nykymeininkiin verrattuna perin vaatimattomalla festivaalilla ei ollut kuin päälava hiekkarannan päässä ja sirkusteltassa pikkulava puiston puolella. Boycott esiintyi jäkimmäisessä.

Lisäkseni vain harvat, kuten kaverini Mika Penttinen, tunsivat yhtyeen biisejä. Olimme molemmat nauhoittaneet YLEn Keväthärmä -lähetyksestä Boycottin osuuden c-kasetille. Gotta Rock -single oli toki jo ilmestynyt ja samoihin aikoihin näki päivänvalon toinenkin sinkku, My Sharona. Koko levy oli vasta tuloillaan.

Boycottilta näin monta muutakin hienoa keikkaa. Yksi kaikkien aikojen parhaista livekokemuksistani on syksyltä 1987. Yhtye pani haisemaan Köyliön Lallintalon lavalla siihen malliin, etten ole sitä vieläkään unohtanut.

Varsinaista valtavirtamainetta Läntinen sai ensimmäisen sooloalbuminsa julkaisun jälkeen vuonna 1994. Rivakka rokki vaihtui pääosin tylsään iskelmäpoppiin. Tuolloin moni hänen vanha faninsa oli valmis heittämään kirveen kaivoon. Nahanluonti poiki kumminkin uran suurimman suosion ja etenkin naiset kävivät entistäkin kuumempina punatukkaista laulajaa kohtaan.

Livekokemuksista Boycottin jälkeen on mainittava Vantaan Ankkarock kesällä 1998. Läntinen taisi bändeineen olla peräti päälavan viimeinen esiintyjä - ainakin muistan, että valuimme jo metsäpolkua pitkin kohti Korson viehättävää juna-asemaa. Kuulosti aivan helvetin hyvältä kun hänen suurimpiin hitteihinsä lukeutuva Via Dolorosa kajahti ilmoille pimeässä kesäyössä.

Kyseinen kappale on alunperin levytetty vuonna 1986 samannimisen turkulaisyhtyeen toimesta, mutta se sai kymmenisen vuotta myöhemmin uusintakäsittelyn Läntisen soololevyllä. Tuolloin siitä muodostui suuri hitti.

Luin Läntisen kirjan ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten. Huomasin oitis, että tekstiä on vähän kaunisteltu ja punakynä viuhunut menneitä muistellessa. Läntisestä ei varsinaisesti yritetä tehdä pyhimystä, mutta nais- ja viinajutut puuttuvat kirjasta kokonaan. Niistä taiteilija kun on ollut tunnettu ainakin rokkipiireissä. Toki on ymmärrettävää, ettei kaikkia seikkailuja ei ole haluttu saattaa esimerkiksi sukulaisten tietoon.

Kirjassa häiritsee alkupuolella olevat nuoruusvuosimuistelojen vuosilukuhyppelyt. En tietenkään tiedä mitä Tommi puuhaili vaikka vuonna 1975, mutta esimerkiksi Thin Lizzyä muistellessa vuosiluvut pomppailevat. Olisin odottanut kirjoittaja Leskisen olevan pedantimpi tekstiä järjestäessään.

Vastaavaa huolimattomuutta ei varmaankaan esiinny jo vuosia tekeillä olleessa Aku-Tuomas Mattilan S.I.G.-kirjassa. Tekijällä kun on sellainen norsun muisti, että kirjassa saatetaan hyvinkin mainita jopa tarkka kellonaikakin milloin Matti Inkinen kävi kaupassa marraskuun 16. päivänä vuonna 1983.

Boycott on nyttemmin muodostettu uudelleen Tommi Läntisen ollessa ainoa alkuperäisjäsen. Yhtyeen paluualbumi ilmestyy lokakuussa. Parin nähdyn musiikkivideon perustella odotettavissa on kunnon rokkilevy.