Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dr. Potion. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dr. Potion. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. elokuuta 2013

OjisRok (Down by the Puro) 2013

OjisRokkia on järjestetty jo vuosia sopivan syrjäisessä paikassa Turun keskustan ulkopuolella. Lauantaina 24. elokuuta vanhan vuokrakerrostalon takapihalla raikui rock'n'roll ties monennenko kerran.


Tuota harvojen tuntemaa aluetta ei varmasti satunnainen matkaiija hevillä löydä. Tapahtuma on käsittääkseni järjestetty jo noin kymmenkunta kertaa. Koska se pidetään pihajuhlana, ei siitä huudella liikoja pitkin kaupunkia.

Sain kutsun OjisRokiin Facebookin kautta. Päätin mennä, koska kyseisenä viikonloppuna ei ollut muitakaan rientoja tai reissuja tiedossa. Ja hyvä niin, oli ainakin mukava päivä.

Kirkkaassa auringonpaisteessa soittelut  Silly Things esitti lähinnä vanhoja rock'n'roll- ja punk-klassikoita kuten Stray Catsin ja The Clashinkin esittämän I Fought The Lawn. Jos yhtye olisi soitellut muutamaa tuntia myöhemmin, olisi meno varmasti yltynyt eri sfääreihin kuin nyt. Mutta se ei ollut bändin vika.

Nurmikolla ja puutarhassa loikoili monenkirjavaa väkeä. "Paikalla on varmasti kaikki Turun kovimmat rokkihampit. Ne, jotka ovat vielä hengissä", totesi eräs tuttava. Hän saattoi hyvinkin olla oikeassa. Turun rokkibaareista tuttuja naamoja näkyi minne ikinä katsoikin. Tunnelma oli alusta saakka hyvin leppoisa, vaikka moni olisi saattanut pelätä tämän seurakunnan läsnäoloa!



Nuorten sällien metallibändi FastHammer saattaa olla tulevaisuuden nimi. Ilman basistia soitelleet pojat väänsivät tyylikkäästi pikaheviä.

Lähinnä kai covereista koostunut setti oli juuri sopivan mittainen. Mieleen jäivät versiot Metallican ja Black Sabbathin biiseistä.



Jollen vallan väärässä ole, toimi seuraavana esiintynyt Airfix 80-luvun lopulla nimellä Army Airfix Band. Freud, Marx, Engels & Jungin sekä edesmeneen turkulaislegenda Pasi Raappanan bändien Pasi & Mysiinin ja Pasin Liigan tapaista letkeää rokkia esittänyt ryhmä toimisi varmasti isommillakin lavoilla.





Kaksi seuraavaa bändiä soittivat punkkia ja hard corea. Minulle aivan vieras Kolmas päivä oli lavalla todella raju ilmestys. Mieleen tuli suomipunkin legenda Lama. Ehdottomasti päivän parhaimpia esityksiä.

Lama tuli mieleen myös Happea & Mysticaa -orkesterista, joka sentään oli nimenä tuttu. Yhtye ei mielestäni ollut aivan niin suoraa paahtoa kuin edeltäjänsä, mutta samoja piirteitä oli paljonkin. Mielenkiintosia tuttavuuksia molemmat.

Happea & Mysticaan keikan aikana lavalle änkesi varmaan muustakin kuin rokista humaltunut daami. Hän heilui ja notkui siihen malliin, että minulle tuli mieleen Mervi Tapolan vuosien takainen moshaus silloisen siippansa Matti Nykäsen keikoilla.






Veteraanipunkkari Vesa Vahteran (mm. ex-God's Lonely Men, Turun tauti) johtama Identiteettikriisi oli perinteisempää punkkia kuin kaksi aikaisempaa lavalla esiintynyttä ryhmää. En ollut aikaisemmin oikein kuullut bändiä, joten oikein odotin heidän performanssiaan.

Tässä vaiheessa illansuuta alkoi alkoholi vaikuttaa jo sen verran, että tarkempaa analyysiä keikasta on vaikea tehdä. Mutta 77 punkkia tanakalla otteella esittänyt porukka oli kumminkin energinen laulaja Vahteraa myöten. Yleisökin oli hyvin mukana.




Identiteettikriisin jälkeen lavalla kävi Siiri -tyttö laulaa luikauttamassa parin kappaleen verran. Ja hyvin lauloikin. Ilman säestystä esitetyistä biiseistä toinen oli Noitalinna huraaPikkuveli, toista en muista tai tunnistanut.


Seuraavaksi esiintynyt Boogie Sanators meni minulta täysin ohi, mitä nyt jonkunlaista puhallinsoitintörähtelyä pihan perälle kuulin. Varmasti kumminkin asiansa osaava ryhmä.


Kasarihevilainoja soittava turkulainen Apostoles Of Bitterness koostuu ikämiehistä, joille esittämänsä kappaleet ovat olleet tuttuja varmaan jo noin 30 vuotta. Mieleen jäivät ainakin Aces High, Balls To The Wall, jossa oli hyvä yleisönhuudatuskohta, ja (You've Got) Antoher Thing Comin'.







Magic Mildred In Wonderland ja Jazzterapeutit jäivät allekirjoittaneelta lähes pimentoon. Meno festarialueella oli viimeistään tuossa vaiheessa iltaa yltynyt eväskassin huvetessa vallan hulvattomaksi ja tuttujen kanssa rupattelu vie kaiken huomion.

Magic Mildred In Wonderland tosin esitti pitkähkön version Bob Marleyn No Woman No Crysta, jota ei voinut olla kuulematta.






Illan päätti Turun seudun kovimpiin rokkibändeihin kuuluva Dr. Potion. Bändin Hurriganes-, AC/DC- ja D.A.D. -tyyppisen rokin luulisi tappavan niin talossa kuin puutarhassakin. Ammattitaitoinen porukka, jonka soittoa kuuntelisi levyltäkin mielellään.

Dr. Potion oli hyvä päätös illalle, vaikka olisinkin kuunnellut bändiä mielummin jo muutamaa tuntia aikaisemmin.



OjisRok 2013 oli oikein hauska ja onnistunut tapahtuma. Harvoin enää nykyään tällaiseen pikku festariin löytää tiensä.










maanantai 19. maaliskuuta 2012

Dr. Potion ja kaverit S-Osis:lla

"Dr. Potion + friends "Kevät Bileet" S-Osis:lla" oli iltamien nimi Rehtorinpellontiellä Turussa, legendaarisen YO-talon alakerrassa. Lauteilla kävi illan mittaan kolme eri yhtyettä. Eivät tosin yksikään aikataulun mukaisesti.

21.30 Hangman`s Voodoo
22.30 Dr.Potion
00.00 Apostoles Of Bitterness




Hangman's Voodoo oli nimenä tuttu, muttei minulla ollut minkäänlaista käsitystä orkesterin musiikista. Jonkun valokuvan muistan netissä joskus näheeni. Siinä komeilivat yhtyeet nuoret soittajauroot, joille ei ikää taida olla kertynyt vielä kahtakymmentäkään.

Hangman's Voodoo soitti jonkunlaista katu-, grunge- ja glamrokin sekoitusta. Nuoret sällit olivat energisiä lavalla, varsinkin laulajakitaristi Jesse Quickman. Kaveri heiluikin koko illan tarpeiksi.



Bändi soitti lainabiiseinä ainakin Guns N' Rosesia ja yllättäen myös muinaisen turkulaisyhtye Sharoneesin kappaleen Neon Light Child vuodelta 1988. Valitettavasti se oli sovitettu liian nopeaksi, eikä sitä meinannut edes tunnistaa. Mutta muuten hieno homma, että tällaista unohtunutta helmeä kierrätetään uudelleen.




Illan seuraava esiintyjä liityi vahvasti Sharoneesiin.  Dr. Potionin laulajakitaristi Vikke nimittäin oli aikanaan Shraroneesin laulajabasisti. Rumpuja bändissä soitti entinen Iron Cross- ja Skädäm -mies Esko "Eddy" Mänty-Sorvari, joka on sittemmin soitellut ainakin Muskan taustabändissä.

Kitaraa Sharoneesissa soitti Esa "Kani" Rosenqvist. Hän menehtyi väkivaltaisesti työpaikallaan keväällä 2005. Loppuakoinaan mies soitti Juliet Jonesissa, joka oli Juliet Jonesin Sydämen Eeron päivitetty versio samasta aiheesta.

En ollut aiemmin kuullut Dr. Potionia kuin yhden biisin verran. Never Gonna Learn -niminen kappale on saatu myös kuvalliseen muotoon ja pari viikkoa se ilmestyi Youtubeen. Perusmusiikkivideo, mutta erittäin toimivasti leikattu ja kuvattu. Itse kappale kulkee hyvin eteenpäin.




Dr. Potionissa tapahtui hiljattain kokoonpanovaihdos, kun toinen kitaristi sai kenkää bändistä. Tiedä sitten mikä mahtoi olla syynä, eikä se minulle kuulukaan. Muutaman biisin verran S-Osiksen lavalla kakkoskitaraa soitti Vikken poika Jesse, joka oli jo aiemmin illalla lauteilla Hangman's Voodoon kanssa. Soundi oli heti aikalailla tukevampi.

Dr. Potionin juurirokille saattaisi olla isommatkin markkinat, koska Suomessa on perinteisesti tykätty Hurriganesin ja Peer Güntin kaltaisesta bändeistä.



Illan viimeinen esiintyjä oli turkulainen aikamiesten coverbändi Apostoles of Bitterness. Näin yhtyeen muutama viikko sitten Pub Grandamissa. Aiheesta löytyy oma tarinansa helmikuun blogiarkistosta.

Apostolit kuulostivat Grandamin nurkassa jotenkin innostuneemmilta kuin S-Osiksen lavalla. Pääosin 80-luvun hevilainoista koostunut setti sai varauksettoman suosion ainakin tuttavieni kesken. Nämä miehet osaavat vetää Judas Priestiä, Acceptia ja Iron Maidenia vaikka silmät kiinni.