Emma-gaala 2013

Satuin eilen illalla katselemaan Ylen TV2:lta. Musiikkiharrastukseni kautta olen ollut yli 30 vuotta kiinnostunut aiheeseen liittyvistä ohjelmista ja tapahtumista, mutta mikään pakko moisia lähetyksiä ei ole seurata. Nyt vaan ei ollut parempaakaan ohjelmaa muilla kanavilla.

TV5:lta samaan aikaan tullutta Vaarallinen McCoy -elokuvaa katselin jonkun matkaa, mutta leffa oli liian tuoreessa muistissa kiinnostaakseen tarpeeksi. Lisäksi pääosanesittäjä Kim Basinger on todella huono näyttelijä, vaikka ulkoisia avuja omaakin. Pelkästään sen takia Basingerin onnetonta ilmehdintää ja vaisua ääntelyä ei kuitenkaan jaksa katsella.

Emma-gaalassa palkitaan Suomen menestyneimpiä bändejä ja artisteja. Vaikka ehdolla on ties ketä, palkinnon saavat käytännössä joka vuosi eniten levyjä myyneet ja paljon mediassa näkyvyyttä saaneet kokoonpanot. Tuskin pelkkä ehdokkuus juurikaan lämmittää niiden harvojen marginaalibändien mieltä, kun tietää jo etukäteen, ettei kumminkaan saa pystiä Teneriffalta tuodun matkamuistolautasen tai hymypoikapatsaan viereen.

Tälläkin kertaa samat naamat kävivät lavalla hakemassa patsaansa. Käsittämättömän suosittu Jukka Poika ramppasi estradille vähän väliä, samoin Nightwishin Marco Hietala ja turkulainen teinitähti Robin. Kuitenkin ehdokkaina oli aika erikoisiakin tapauksia, kuten metallialbumi -kategoriassa torniolaislähtöinen, alunperin hardcorepunkkia soittanut Terveet kädet. Mutta eipä hätää, voiton vei supersuosittu Nightwish Imaginaerum-levyllään. Tuskinpa TK-laulaja Läjä Äijälää kauheasti harmitti.

Emma-gaalassa sattui ikävä tapaturma Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani -bändinsä kavutessa lavalle patsasta noutamaan. Rumpali Sampo Haapaniemi tippui lavalta. Ei suinkaan yleisön eteen, vaan lavan taakse. Mies nostettiin nopeasti takaisi lavalle. Ilme oli hämmentyt, mutta hymy huulilla. Onneksi ei käynyt pahemmin. Merkillinen estradi, kun noin kapea oli.

Illan noloin hetki nähtiin kuitenkin lappeenrantalaisen Kotiteollisuus-yhtyeen laulajakitaristi Jouni Hynysen jakaessa palkintoa vuoden parhaalle naissolistille yhdessä viestintäministeri Krista Kiurun kanssa.
- Hoidetaan tämä nopeasti alta pois, niin päästään yhteiseen hotellihuoneeseen panemaan, hän lausui. Huh, mikä urpo!

Olen kerran ollut Emma-gaalassa yleisön edustajana. Kyseinen tapahtuma oli 4.3.2000. Netistä löytyi linkki silloiseen spektaakkeliin ja ehdokkuuksiin http://www.ifpi.fi/uutiset/arkisto/emma-gaala%202000

Kolmentoista vuoden takaa mieleen on jäänyt lähellä istunut silloinen seksisymboli, viulisti Linda Lampenius, kappaleensa nimen välispiikissään unohtanut Anna Erikssonin (muisti kuitenkin biisin sanat) ja alvariinsa palkintoja hakenut Bomfunk Mc'sin Raymond Ebanks. En edes muista missä tiloissa tapahtuma järjestettiin.

Emma-gaala 2013:n voittajat löytyvät vaikkapa täältä http://www.rumba.fi/paa-kii-pokkasi-kriitikko-emman-mutta-robin-teki-taydellisen-gaala-ollien-katso-emma-gaalan-voittajat-34560/

Rock-Suomi -dokumentit Yle Teemalla

Rock-Suomi on kymmenosainen dokumentti suomalaisen rockin vaiheista. Yhden totuuden sijaan sarjassa tehdään kymmenen matkaa. Kukin jakso sukeltaa tietyn tyylilajin tai musiikillisen lähestymistavan näkökulmasta kotimaisen rock-kulttuurin evoluutioon. Faktojen takaa metsästetään peruskronologian ja ensyklopedisen nippelitiedon sijaan unelmien, motiivien ja elämysten historiaa pioneerivuosista nykyaikaan.

Mistä suomalainen rock ja sen tekijät ovat ammentaneet eri aikoina käyttövoimansa ja omintakeisen ilmaisunsa? Mitä luovalla vimmalla on ollut vastassa suomalaisessa todellisuudessa? Mitä historiasta on jäänyt elämään?

Runsaasta haastattelumateriaalista ja sekä virallisista että yksityisistä arkistolähteistä kootusta aineistosta on rakennettu kokonaisuus, jossa välittyy myös kotimaisen rockin visuaalinen ja tyylillinen olemus tuoreella tavalla.

Sarjassa kuultavat todistajalausunnot edustavat rockin kenttää poikkeuksellisen laajasti ulottuen suuren yleisön ikoneista alakulttuurien kulttinimiin; jaksojen teemoina ovat muun muassa suomirockin sielunmaisema, hip hop, laululyriikan rooli suomalaisessa rockissa, edistyksen unelma ja proge, suomalainen pop-idoli, metallin maa & "Amerikan ääni".

Sarjan osat:

1. Kapina
2. Suomirokkia
3. Edistykselliset
4. Amerikan ääni
5. Idolit
6. Sanojen takana
7. Kotipojat
8. Takapirut
9. Raskassarja
10. Valloittajat


Yle Teema esitti juuri uusintoina Rock-Suomi -dokumenttisarjan. Ensimmäisellä kerralla taisin katsoa joka jakson, nyt hieman valikoivammin ja digiboksille tallentaen. Jos ruudussa näkyi vaikka Elastinen tai Jori Hulkkonen, eihän meikäpoika sellaista soopaa kauan jaksanut. Hienosti tehdyssä sarjassa nähtiin kuitenkin 80% mielenkiintoista tavaraa.

Jaksot oli nimetty merkkillisesti. Niistä ei pystynyt vanha erkkikään päättelemään mistä mahtaa olla kyse. Esimerkiksi Kotipojat kertoi hiphoppareista. Onneksi muistin sen ensimmäiseltä esityskerralta, joten osasin nyt varoa.

Raskassarja oli varmaan helpoin nimensä puolesta. Suomalaisesta metallimusiikistahan siinä oli kyse. Jakso oli muuten oikein mielenkiintoinen, mutta sellaisten hevipioneerien kuten Stone -yhtyeen Janne Joutsenniemen tai Stratovariuksen Timo Tolkin oheen oli ängetty Mokoman Marko Annalaa ja muita mielestäni sinne sopimattomia.

Valloittajat puolestaan kertoi siitä miten suomibändit yrittivät aikoinaan päästä ison veden taa kyykyttämään rokkikansaa. Jaksossa puhuvat muun muassa Smack -yhtyeen Rane Raitsikka ja Havana Blackin Hannu Leiden mielenkiintoisia juttuja.

Tein samasta aiheesta eli suomalaisbändien maailmanvalloituksesta medianomitutkinnon seminaarityön keväällä 1998. Sivuja kertyi muistaakseni lähes 40, vaikkei yksikään suomalaisbändi ollut vielä tuohon aikaan päässyt maailmalla kunnolla parrasvaloihin. Se tapahtui vasta pari vuotta myöhemmin Daruden ja Bomfunk MC'sin kautta (jos niitä nyt voi edes bändeiksi kutsua).

Tarinoita murentuneista maailmanvalloitusyrityksistä riitti seminaarityöhön senkin edestä. Parhaana esimerkkinä siitä on Hanoi Rocksin tarina. Se kattaa alla olevasta linkistä ensimmäisen neljänneksen.