Alanyan 1200-luvulta peräisin oleva linnake tunnetaan turkiksi nimillä Alanya Kalesi tai pelkkä Kale. Se sijaitsee vuoren päällä, jonne pääsee nykyään kätevästi James Bond-tyyppisellä köysiratahissillä (Alanya Teleferik). Lähtöasema on lähellä Damlatas-rantaa ja edellisessä blogikertomuksessa käsiteltyä tippukiviluolaa.
Ylös vuorelle pääsee myös taksilla ja linja-autolla, mikäli kärsii esimerkiksi korkeanpaikankammosta tai ei ole halukas ihailemaan maisemia ilmasta käsin. Ja jos välttämättä haluaa hikoilla, voi kävellenkin toki mennä.
Luin jostain matkailujulkaisusta, että linnakealue olisi nähtävyytenä pettymys. Tiedä sitten mitä siltä odotetaan, mutta ainakin minulle se oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Paljon vanhoja kivirakennuksia, vartiotorneja ja raunioita, valtavasti kissoja ja hankalaa maastoa portaineen. Ei kai siellä mitään hattaraa pyöritetä tai soiteta Elton Johnia, jos joku niin sattuu luulemaan.
Linnakkeelta avautuu erinomaiset näköalat Alanyan kaupunkiin ja satamaan. Kymmenen liiran sisäänpääsymaksua vastaan voi kuikuilla alas oikein sydämen kyllyydestä.
Vuorelle ei kuitenkaan pääse ihan koska vaan. Alue on auki vuodenajasta riippuen joko kello 9-19 ja kesäkautena 8-17. Vartijat hissiasemalla vaikuttivat vähän sellaisilta, ettei paljon kannata ruveta pokkuroimaan, mikäli he hoputtavat poistumaan ennen sulkemisaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti