En ole kirjanpitoa tehnyt, mutta saattaa olla, että olen tänä vuonna käynyt Turun Ruissalon saarella useammin kuin koskaan ennen. Toki pari edeltävää vuottakin ovat olleet melko Ruissalo-pitoisia, joten mene ja tiedä.
Ruissaloon on helppo mennä ulkoilemaan ja minun tapauksessani samalla valokuvaamaan. Sitä tosin tekee kymmenet, ellei sadat muutkin ja kuvia näkee esimerkiksi Facebookin Turku kuvin ja sanoin-ryhmässä.
Mikäli olet vaikka tyynehartikainen, gunhildkoikkalainen tai joku muu naispuolinen ikäihminen, otat vinoja ja epätarkkoja pystykuvia männystä, saat välittömästi tykkäyksiä hullunlailla. Jos taas lähetät ryhmään perinteisen luontokuvan, joka noudattaa kultaista leikkausta ja muita valokuvauksen sääntöjä, on peukutussaldo takuulla heikompi. Ja etenkin jos satut olemaan mies, ei turhia sympatiapisteitä jaella.
Lauantaina 19. joulukuuta oli hetkellisesti olemaan sateeton kohta, jona aikana minun todennäköisesti vuoden 2020 viimeinen Ruissalo-visiittini toteutui. Kauan en ehtinyt Saaronniemessäkään ihmettelemään, kun jo alkoi ropista siihen malliin, että oli palattava autolle.
Erikoinen luonnonilmiö oli Kolkannokkaan johtavan pengertien varrelta bongatut kukkivat ohdakkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti