Uusi Hurriganes-kirja ilmestyi marraskuun alussa. Vesa Kontiasen kirjoittama, 560-sivuinen ja tiiliskiven kokoinen Hurriganes - Albumit 1973-1988 ei nimestään huolimatta kerro pelkästään suosikkiyhtyeen levytyksistä, vaan kattaa bändin koko tarinan.
Olin hieman epäileväinen kirjan suhteen. Luulisi, että noin legendaarisesta orkesterista on jo kirjoitettu kaikki mahdollinen. Kontiainen on kumminkin kaivanut esiin uuttakin tietoa ja saanut tekstinsä sellaiseen muotoon, ettei ainakaan minulle tullut lukiessa turhaantunutta oloa.
Kontiainen oli mukana jo 2002 ilmestyneessä Hurriganes-kirjassa. Honey Aaltosen ja Kjell Starkin kanssa tehty teos oli sen verran kattava, etten olettanut uudelle Ganes-kirjalle olevan tarvetta. Väärässä olin.
Hurriganes - Albumit 1973-1988 sisältää triviatietoja orkesterin levytyksistä ja paljon uusia, vuonna 2020 tehtyjä haastatteluja. Äänessä on esimerkiksi sellaisia miehiä kuin Ile Kallio, Janne Louhivuori, Richard Stanley, Kassu Halonen, Måns Groundstroem ja Dan Tigersted.
Huokaisin helpotuksesta huomatessani, ettei Remua ei ole kirjassa päästetty liikaa valloilleen. Hänen jaarituksiaan en olisi jaksanut lukea yhtään enempää. Miehellä kun on tapana puhua vielä enemmän muunneltua totuutta kuin ministeri Pekka Haavistolla.
Manan majoille kolmisenkymmentä vuotta sitten menneet Hurriganesin legendaarisimman kokoonpanon jäsenet Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen ovat pääosassa Remu Aaltosen kanssa etenkin Roadrunner-levyä käsittelevässä osiossa.
Levyn kappaleet on analysoitu tarkemmin kuin yhtyeen muiden levytysten. Syynä tietysti albumin asema, pidetäänhän Roadrunneria yleisesti Suomen parhaana rokkilevynä.
Remu on hokenut samaa legendaa ainakin viimeiset neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin olen Ganes-diggari ollut. Kirjassa asia kuitataan hölynpölyksi. Jostain olen aikaisemminkin lukenut, että Ganes soitti Get Onia jo kesällä 1974, ennen Roadrunnerin levytyssessiosta.
Hurriganes-albumien lisäksi Kontiaisen käsittelyssä ovat bändin jäsenten soololevyt. Remun, Cisse Häkkisen, Ile Kallion, Albert Järvisen ja Janne Louhivuoren levyjä ilmestyi niitäkin kattava pino vuosina 1973-1988.
Kirja oli erittäin positiivinen yllätys näinkin paatuneelle Hurriganes-diggarille- ja tietäjälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti