Kivenheiton päässä Kilpisjärven kylästä oli Muotkatakka-niminen paikka, jossa pysähdyimme. Siellä on rakennelmista päätellen joskus ollut kioski- ja matkamuistotoimintaakin, mutta nyt enää vaivaiskovuja, sotamuistomerkki ja komeat maisemat.
Kilpisjärvi on kylä Enontekiön kunnan luoteisimmassa kolkassa, Käsivarren peukalossa. Lähin naapurikylä on Yyrkeänperä noin 50 kilometrin päässä Norjan puolella. Kilpisjärvi sijaitsee Neljän tuulen tien (valtatie 21 varrella).
Kilpisjärvellä on liikkunut saamelaisia arviolta viimeistään 800-luvulla. Ensimmäiset vakituiset asukkaat tulivat sinne vuonna 1915.
Huhtikuun lopulla 1945 Kilpisjärvellä käytiin Lapin sodan viimeiset taistelut suomalaisten ja vetäytyvien saksalaisjoukkojen välillä. Sotien jälkeen Kilpisjärven kylä alkoi kasvaa voimakkaasti.
Kaamosyö on kahden kuukauden mittainen. Aurinko ei nouse 25. marraskuuta ja 18. tammikuuta välisenä aikana. Kesällä aurinko ei laske toukokuun 22. päivästä heinäkuun 22. päivään saakka.
Meillä kävi hyvä tuuri reissullamme lämpötilojen suhteen. Viikon 35 aikana ilma huiteli päivisin parinkympin tienoilla ja välillä tuli armoton hikikin luonnon helmassa kulkiessa.
Ainuttakaan, korostan ainuttakaan, hyttystä, mäkäräistä tai mitä lie sääskeä ei ainakaan minua pistänyt koko reissulla. Se perustuu todennäköisesti pitkälti siihen, ettei niitä ollut. Muuten olisin ollut välittömästi täynnä kutiavia pahkuroita.
Kasvukausi Kilpisjärvellä kestää kesäkuun puolivälistä syyskuun alkuun. Lumet sulavat kesäkuun alussa. Terminen kesä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli +10 astetta, on 45 päivän pituinen.
Sellaisen havainnon tein, että kun elokuun lopulla alkavat horsmat olla jo tiensä päässä Etelä-Suomessa, rehotti pohjoisessa rentun ruusuja siellä täällä.
Käsivarressa sijaitsevat Suomen ainoat yli kilometrin korkuiset tunturit. Kilpisjärven rannalla kohoaa 1029 metriä korkea Saana, josta iskelmälaulaja Taiskakin hoilotti Haltin häät-kappaleessaan 70-luvulla.
Saanan kaakkoiseinämä on jyrkkä, mutta loivempaa kaakkoisrinnettä pitkin sinne on mahdollista kavuta. Minulla vuoristokiipeily jäi kumminkin väliin, sillä komean tunturin katselu kauempaakin riitti vallan hyvin. Arvelin, ettei kuntoni riitä moiseen urheilusuoritukseen, etenkään kun tuli nautittua virvokkeita lomamökkimme terassilla useita yksiköitä.
Etelän miehinä olimme tietysti ihmeissämme poroista. Eläimet liikkuivat keskellä tietä kuin Euroopan omistajat. Torvi ei auttanut mitään, eikä oikein uskaltanut kurvata ohikaan kun ei tiennyt miten ne käyttäytyvät. Niinpä mentiin pitkiäkin matkoja sarvipäiden johdolla.
Sellaisen ilmiön huomasin, että moottoripyörän lähestyessä porot pinkoivat puskiin kuin tuli perseen alla. Autoista ne eivät olleet moksiskaan.
Paluumatkalla ajelin muutaman sataa kilometriä muistaakseni Pelloon asti. Matkalla oli pari-kolme tilannetta, jossa piti oikein kunnolla jarruttaa. Ei nyt aivan paniikkia tullut, mutta kerrankin oli auton ja poron välissä ehkä kaksi metriä.
Kilpisjärven majoituksenamme oli kaksi yötä Haltinmaan paritalonpuolikas. Sijainti oli melkein päärakennuksen vieressä, mutta varsin rauhallinen ainakin noina päivinä.
Vaikka poroja hyöri aivan muutamien metrien päässä, eivät ne silti sisälle tunkeneet. Paskakasoja oli luonnollisesti siellä täällä, mutta eipä tuokaan pahemmin haitannut.
Haltinmaan kämppä oli tarpeisiimme sopivan kokoinen ja muutenkin hyvä. Samalla se oli reissumme kallein majoitus, mutta kumminkin postimiesten lompakoillekin kohtuullinen.
Baarissa oli mukava henkilökunta, hyvää pöperöä ja kylmää olutta. Terassilla istuskeli usein "cowboyksi" ristimämme hahmo, joka poikkesi suuresti kylän muusta väestä. Tuntunnäköisen miehen tunnistin lopulta torniolaislähtöisen, kuuluisan suomalaisen rockyhtyeen, CMX:n kitaristiksi Timo Rasioksi. Liekö mökkilomalla ollut hänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti