Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa kaivettua kiekot esille. Molemmat älppärit ovat hyvää taustamusiikkia illanviettoon.
Heavy Rock -levyt sisältävät molemmat 12 kappaletta. Ensimmäisen levyn tunnetuin biisi on Rainbowin I Surrender. Bändi on edustettuna myös toisella raidalla, All Night Longilla. Samoin Status Quolta on mukana kaksi esitystä, What You're Preposing ja Something 'bout Baby I Like. Muut yhtyeet ovat Rush, Saga, Thin Lizzy, Nazareth, Black Sabbath, Graham Bonnet, Kiss ja Def Leppard.
Levyn kummajainen on Sagan Compromise. Yhtye luokiteltiin jostain syystä heviksi, kuten tuohon aikaan moni muukin sinne kuulumaton. Compromise on levyn heikoin lenkki. Def Leppardin Hello America on sekin kummallinen otanta, koska High'n'Dry -levyllä olisi ollut paljon parempaakin tavaraa.
Black Sabbathin Die Young on yhtyeen kovimpia biisejä. Nazarethin Dressed To Kill kulkee kuin luotijuna, mitä ei voi sanoa The Fool Circle -levystä, jolta se on poimittu. Graham Bonnetin tunnetuin soolobiisi Night Games on aina yhtä loistava. Thin Lizzyn Chinatown puolustaa myös paikkaansa ja Kissin imelä discopop Shandi menee sekin mukana, vaikkei sillä hevin kanssa mitään yhteistä olekaan.
Ilmeisesti ensimmäisen Heavy Rockin menestyksen saattelemana markkinoille tuli alkuvuodesta 1982 (päätellen sisäkannen Zero Nine -mainoksista, levyissä kun ei ole edes julkaisuvuotta) persoonallisesti nimetty Heavy Rock 2. Osittain samojen artistien tähdittämä levy on kokonaisuutena parempi kuin ensimmäinen.
Levyn outolintu on Starfighters. Brittiläistä uuden aallon heviä soittanut yhtye jäi tuntemattomaksi, mutta Suomessa sen tietävät ainakin tämän levyn omistajat. Alley Cat Blues toimii hyvin tunnetuimpien biisien välissä.
Graham Bonnet tunnelmoi I'm A Lover -biisillä, joka ei heviä nähnytkään. Komea kappale, mutta väärässä paikassa.
Jo mainittu Zero Nine julkaisi debyyttinsä näihin aikoihin Finnlevyn kautta. Visions Scenes And Dreams samannimiseltä älppäriltä on mukana Heavy Rock 2:lla.
Levyn tunnetuin esitys on Motörheadin Ace Of Spades, joka kohosi nopeasti suureksi hevianthemiksi. Vuosikymmenet eivät ole kuluttaneen kappaletta lainkaan. Tässä biisi on livenä No Sleep 'till Hammersmith -klassikkolevyltä.
Musiikkia illanviettoihin.
Motörhead on puoliksi mukana toisellakin kappaleella. Girlschoolin kanssa esitetty Please Don't Touch on hieno ralli. Samaa voi sanoa Girlschoolin C'mon Let's Go:sta. Heavy Rock 2:n parhaimmistoa.
Def Leppard edustaa Bringin' On The Heartbreakin voimin. Tajuttoman komea kappale, joka sai muutamaa vuotta myöhemmin kovin tutunkuuloisen kaiman Amerikasta, nimittäin Cinderellan Nobody's Foolin.
Nazarethin Love Hurts ja Rushin Closer To The Heart ovat molemmat mahtiballadeja ja tässä yhteydessä livenauhoituksia. Kissin raivokas I levyltä Music From The Elder on bändin tuntematon helmi. Black Sabbathin Turn Up The Night on aivan turhaan jäänyt sekin paitsioon vuosien saatossa, eikä Thin Lizzyn Angel Of Deathiakaan lueta heidän klassikokseen. Syyttä suotta.
Kuka mahtaa nämä levyt olla koostanut? Oli kuka oli, hän onnistui tehtävässään hyvin. Pari pientä kaunesvirhettä toki löytyy, mutta kokonaisuutena hieno suoritus. Usein suomalaiskokoelmat tuntuvat aivan lonkalta heitetyiltä.
Levyjen kansitaiteesiin ei ole panostettu paljoa. Kakkoslevyn sisäpussissa puffataan kuusamolaista Zero Nineä, mutta muuta informaatiota ei löydy.
Itsekkin ostin noi levyt aikoinaan ja tallessa ovat edelleen. K-tel julkaisi vuonna -80 harmaa kantisen Heavy Rock kokoelman jonka takakannessa luki "A solid collection of heavy metal, play very loud!". Sitten oli nämä Axe Attack I & II sekä Hardrock -83. Näiden avulla sitä pikkupoikana tutuistui moneen hyvään bändiin.
VastaaPoistaHieno blogi, hienot musalinkit! Ihan tuntematon oli tuo Kissin biisi minullekin, samoin tuo Starfighter, vaikka nuo levyt sinänsä tuttuja ovatkin. En vaan varmaan ole koskaan kuullut niitä kokonaan, sain levysoittimen vasta kesällä 1984, itse kesätöissä perunapellolla tienatuilla rahoilla ostettu Philipsin stereopaketti. Siitä se lähti.
VastaaPoistaOli noi hyviä kokoelmia, tuli esim. Rushin mahtibiisi Tom Sawyer tutuksi, vaikken sinänsä bändiä pahemmin diggailekaan. Samoin Nazarethin Dressed to Kill, ja koko bändi itse asiassa. Jossain vanhalla C-kasetilla tuokin biisi on, ne olivat niitä aikoja kun tapoime musiikkiteollisuutta kotinauhoituksilla! Eipä vaan kuollut, vaikka levyissä lukikin sisäpussissa että "home taping is killing music."
Kiitoksia kommenteista!
VastaaPoistaOlin melkein unohtanut Axe Attack -kokoelmat. Hard Rock 83 ja vuotta myöhemmin ilmestynyt The Heavy Way ovat jatketta näille artikkelin levyille. Joskin huonompia kumminkin.
Kimmo, Sagan "Compromise", mihin viittasit Heavy Rock 1-kokoelman heikoimpana lenkkinä, on loistava biisi - klassikko suorastaan! No, nämähän ovat aina makuasioita, mutta siinä vaiheessa kun joka morkkaa Sagaa niin meikäläinen puuttuu peliin! : )
VastaaPoistaHeavy rockilla ei ole Sagan kanssa pahemmin tekemistä ja siitä tässä oli lähinnä kyse. Bändi on varmasti omalla sarallaan kärkeä.
VastaaPoistaSen verran pientä korjausta, että Def Leppardin Hello Americahan löytyy bändin debyytiltä, On Through The Nightilta, eikä High'N'Dryltä. Leppardin ekahan ei varsinaisesti vielä hittejä pursua, joten sieltä on varmastikin random-otannalla napattu mieleenjäävimmän kertosäkeen omaava kappale.
VastaaPoistaStarfightersissa muuten soitti kitaraa AC/DC -Youngien veljenpoika Stevie Young.
Tullut näköjään ajatusvirhe; Morjens Amerikka on tosiaan Def Leppardin ekalla levyllä, eikä toisella.
VastaaPoistaHassua tuossa ekassa Heavy Rockissa on se,että takakannessa mainostetaan Def Leppardin High'n'drya, vaikka biisi tosiaan on On through the nightilta. Löytyiskö molempien levyjen biisilistaa? Vinyylit on kadonneet, mutta olen koostanut "replikoita" vanhoista levyistä spotifyn soittolistoihin. mm. Anttilasta aikoinaan ostin Rock Hard Hits nimisen kokoelman, jossa oli myös sekalainen kokoelma hevistä (Judas Priest) hard rockin (BÖC, Aeroshmith) ja southern rockin (Molly Hatchett) kautta AOR:ään (Toto, REO Speedwagon). Itse asiassa ihan tasokasta kamaa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
VastaaPoistaLevyjen kappaleet olen luetellut tuossa jutussa. Ei mene oikeassa järjestyksessä, mutta muistaakseni mainitsen jokaisen biisin erikseen.
Hard Rock Hitsin kannen muistan. Eikö sen kannessa ole varjokuva tai figuuri jostain kitaristista? Itse asiassa levy taitaa olla hyllyssäkin.