Johtuen laaksoon pääsyn vaikeudesta sitä aluksi asuttivatkin paimenet ja orjat, joko orjuudesta vapautetut tai siitä karanneet. Eristyksissä asuneet ihmiset rakensivat itselleen majoja ja muodostivat kyläyhteisön. 1400-luvun lopulla kylän asema virallistettiin ja se sai pian uusia pysyviä asukkaita. Portugalilainen siirtomaaisäntä João Gonçalves Zarco luovutti vuonna 1462 maan viljeltäväksi uudisasukkaille João Ferreiralle ja hänen vaimolleen Branca Diasille. Maat lahjoitettiin edelleen heidän lapsenlapselleen vuonna 1474. Vuonna 1480 maat osti Zarcon poika João Gonçalves da Câmara, joka antoi ne edelleen tyttärilleen jotka olivat päättäneet ryhtyä nunniksi.
Kylä tunnettiin varhain nimellä Curral da Serra, vaihtuen sittemmin nykyiseen. Ajankohdasta on kaksi eri näkemystä, ensimmäisen mukaan uusi nimi tuli käyttöön maiden siirryttyä nunnien omistukseen 1492–1497, toisen mukaan 1566, jolloin laakso toimi turvapaikkana Funchaliin hyökänneiltä ranskalaisilta merirosvoilta.
Nykyään kylä on hyvin suosittu matkailijoiden keskuudessa maisemiensa ja vaellusreittien ansiosta. Liikenneyhteydet ovat kohentuneet huomattavasti uuden entistä pidemmän tietunnnelin myötä.
Kylään on päivittäin useita linja-autovuoroja saaren pääkaupungista Funchalista. Ensimmäinen tieyhteys valmistui 1960-luvun alussa, sitä ennen kylään pääsi ainoastaan jalan kuljettavaa polkua. Uusi 2 404 metriä pitkä tietunneli valmistui 2000-luvun alussa, jolloin vanha ja erittäin mutkainen tieyhteys hylättiin. Uuden tunnelin louhintatöissä vuonna 2003 sai surmansa neljä tunnelinrakentajaa, joilla ei ollut pätevyyttä räjähdysaineiden käsittelyyn.
Ensimmäinen televisio kylään saatiin vuonna 1986." (Wikipedia)
Curral Das Freidasin kyläraittia.
Madeira -viikon huimimmat maisemat koettiin Nunnien laakso -retkellä. Korkeanpaikankammoisten tai muuten heikkohermoisten ei kannattanut istua bussissa ikkunapaikalla. Auto kiemurteli pikkuruisia vuoristoteitä pitkin, jolloin pudotus vuorenrinteeltä käväisi mielessä tuon tuosta. Itse kylä ei ollut kovin kummallinen, mutta maisemat matkalla sinne aivan mahtavia.
Nunnalaaksolaiset tuntuvat olemaan kovin uskonnollista porukkaa. Oppaan kertoman mukaan pakollinen pyhäkouluopetus alkaa kuusi vuotiaana ja jatkuu seuraavat kymmenen vuotta. Koulussa yletään kuten tavallisessakin koulussa. Perheiden matkustelua ja muuta elämää paljon rajoittava systeemi kuulostaa suomalaiseen korvaan aikamoiselta pakkosyötöltä.
Kuvan tytöt käyvät varmaan hekin pyhäkoulussa, mutta tällä kertaa taisivat olla välitunnilla tavallisesta koulusta. Luulin heidän tulevan kaupustelemaan jotain rihakamaa, mutta he halusivatkin kuulla mikä on nimeni.
- Hello, what's your name?
- Kimmo.
- (hiljaisuus) ...what?! (naurua)
Joulun jäljiltä laaksossa oli "seimeksi" kutsuttu uskonnollinen näyttely. Taidokkaasti pienoismalleista rakennettu hengellinen maailma oli hienosti valaistu ja yksityiskohdiltaan komea.
Nunnien laaksossa oli kirkko keskellä kylää, kuten arvata saattoi. Se oli kovin pieni verrattuna kylän luonteeseen. Ahdasta tulee, jos kaikki asukkaat innostuvat samalla kertaa kuulemaan herran sanaa.
Eira do Serradon näköalapaikka vuorenrinteellä Nunnien laakson yllä oli vielä aamupäivällä hiljainen turisteista. Iltapäivän valossa näkymät olisivat varmasti olleet vielä komeammat, mutta hyvä näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti