keskiviikko 8. helmikuuta 2012

MTV3:n Remu & Hurriganes -ohjelma

MTV3 esitti sunnuntaina 5. helmikuuta Remu & Hurriganesin viime joulukuisen keikkataltioinnin Tavastialta. Musiikkipätkien väliin oli leikattu bändin kanssa tekemisissä olleiden ihmisten jutustelua. Äänessä olivat muun muassa orkesterissa kolmeen eri otteeseen soittanut kitaristi Ile Kallio ja yhtyeen kulta-aikojen roudari Kuivis Koskiluoto.




Hurriganes hajosi 1984. Paluuta yritettiin neljä vuotta myöhemmin, mutta homma ei enää toiminut. Muistona siitä on heikko livelevy Live At Metropol.

Hetkinen... Jos Hurriganes hajosi vuonna -84, miksi se on nykyäänkin olemassa? Niinpä. Sitä ei MTV3:n ohjelmassa kerrottu. Remu Aaltonen on pyörittänyt yhtyettä Hurriganes -nimellä 90-luvun alkupuolelta saakka, mitä nyt välillä In The Spirit of Hurriganes-, Remu plays Hurriganes ym. -nimisenä. Viimeiset vuodet taas Remu & Hurriganesina.

Kumpa Hurriganesin taru olisikin loppunut 1988 comebackiin. Remun ja apurien keikka Tavastialla oli nimittäin jälleen aivan kauheaa kuunneltavaa. Kitaristit Tatu Mannberg ja Nipa Niilola revittelivät kyllä kunnolla, eikä basisti Hike Kärppäkään mikään heikko lenkki ollut.

Mutta Remu... Voi hellanlettas sentään. Miehen rummutus on jo parikymmentä vuotta ollut sellaista köpöttelyä, että pieni koulupoikakin naputtaa lyijykynällä pulpettiinsa reippaammin kuin hän. Ja kun rumpalin tahdissa mennään, on lopputulos jotain säälinsekaisen ja surkuhupaisan väliltä. Valitettavasti.



Hike Kärppä, Remu Aaltonen ja Nipa Niilola


Versiot vanhoista Hurriganesin aikoinaan esittämistä biiseistä olivat suorastaan järkyttäviä. Ainoastaan amerikkalaisen takavuosien rockabillytähden Robert Gordonin laulama I Will Stay tuntui kulkevan jotenkin. Walkin' The Dog (joka oli virheellisesti ohjelmassa nimellä Walkin' A Dog) oli jotain niin kammottavaa, että raavaaltakin mieheltä meinasi lähteä taju.

Välillä lavalla oli hääräämässä Dave Lindholm, joka kitaransa kanssa yritti riffitellä sekaan jotain sinne ehkä jopa kuuluvaa, mutta panoksensa soppaan oli täysin turha. Niilola ja Mannberg hallitsivat sen puolen jo tarpeeksi hyvin.

Hurriganes oli aikoinaan kiistatta yksi suomalaisen rockin tärkeimmistä yhtyeistä. Nostalgian piikkiin ei saisi sentään ihan kaikkea laittaa. Kuinkahan monta vuotta tätä kärsimysnäytelmää vielä jatkuu?

Tsuubi duu alabama lets gou.


Ohjelma kokonaisuudessaan:


4 kommenttia:

  1. Hei,
    Tiedoksi Kimmo Jaramolle että ei ole pakko mennä katsomaan sellaista jos jo etukäteen tietää että se ei toimi niinkuin alkuaikoina.
    Pitäisi nyt kyllä kaikkien muistaa että tässä nyky ganes touhussa on tiettävästi kyseessä vain ja ainoastaan terapiasta ja ne jotka eivät kestä tätä juttua niin menkää ihmeessä kertomaan Remulle henkilökohtaisesti mitä mieltä olette hänen rummutuksestaan.

    VastaaPoista
  2. Mikä tunteiden palo! Kiitos kommentistasi Herra Anonyymi vai saanko kutsua sinua vaikka nimellä Mister X, joka Hurriganes -aiheeseen sopii?

    Minulla ei ole mitään lisättävää tai poistettavaa yllä olevaan blogikirjoitukseeni. Mielipiteet ovat kuin persereikä. Jokaisella on omansa.

    VastaaPoista
  3. Eihän tuo Walkin´the Dog ollut ollenkaan niin avuton kuin annettiin ymmärtää. Suotta poraat.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi!

    Niin. Se on sinun mielipiteesi. Minusta taas biisi ei kulje lainkaan. Se on minun mielpiteeni.

    VastaaPoista