Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cream. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cream. Näytä kaikki tekstit
tiistai 12. marraskuuta 2013
Kari Riihimäen soololevy Seasons
Turkulaiskitaristi Kari Riihimäen ensimmäinen soololevy Seasons ilmestyi pari kuukautta sitten Bluelight Recordsin kautta.
Julkaisu on saatavana sekä cd- että lp-levyversiona. Jälkimmäinen formaatti lienee tekijälle itselleen rakkaampi, sillä tämäntyylistä musiikkia on perinteisesti totuttu kuuntelemaan juuri vinyylilevyltä.
Riihimäen edustamaa tyyliä on sanottu 60-luvun lopun ja 70-luvun alun rokiksi, jota nykyään myös classic rockiksi kutsutaan. Cream, Wishbone Ash, Led Zeppelin ja muutama muu aikakauden nimi on nostettu esiin levyn yhteydessä.
Opin tuntemaan 1969 syntyneen Riihimäen 90-luvun alkupuolella. Tuolloin hän soitti Wardance -nimisessä turkulaiskokoonpanossa. Yhtye oli sikäli pahassa saumassa, että sen edustama melodinen heavy rock ei ollut lainkaan muotia noihin aikoihin. Päivän nimet olivat Pearl Jamin, Nirvanan ja Soundgardenin tapaiset ruutupaitabändit Seattlesta.
Rumpuja bändissä soitti entinen Ironcross-kannuttaja Jimmy Hammer alias Jimbo Mäkeläinen. Koskettimia paineli Matti Fredriksson, jonka taannoin huomasin vaikuttaneen pitkään Yölintu-orkesterissa.
Wardance oli valitettavasti täysin väärässä ajassa, vaikka musiikillisesti yhtye oli näin jälkikäteenkin ajateltuna todella kova. Kuvasin videolle pari heidän keikkaansa. Niitä tuli hiljattain katseltuakin.
Riihimäen hevitaustaa vasten levyltä kuuluu yllättävän vähän miehen muinaiset vaikutteet. Ehkä pari levyä tehnyt rock- ja bluesyhtye Doggtown oli hänen urallaan niin merkittävä etappi, että osapuilleen sama linja jatkuu yhä.
Seasonsia tehtiin parisen vuotta porilaisstudiossa. Mukana on kovatasoisia muusikoita. Nykyään ainakin Paula Koivuniemen bändissä vaikuttavat rumpali Anssi Nykänen ja basisti Harri Rantanen ovat arvostettuja heppuja. Koskettimia soittaa Tuomo Vähä-Pesola, joka on myös tuottanut levyn.
Mielenkiintoinen jippo on useiden vokalistien käyttäminen levyllä. Äänessä ovat entinen Garbo -mies Esa Eloranta, Wardancessakin laulanut nykyinen trubaduuri PJ Rautiainen, 70-luvulla Kaamoksessa vaikuttanut ja 80-luvulla megatähdeksi Bogart Co:n riveissä kohonnut, paremmin rumpalina tunnettu Johnny Gustafsson sekä ainakin minulle vieraammat Tumppi Niemelä, Jukka Lamminen ja Pasi Laihonen.
Vaikka Seasons on kitaristin soololevy, on se mielestäni samalla selkeä bändilevy. Riihimäki ei revittele sooloja otsasuonet pullistuen, eikä kitara ole muutenkaan niin paljon esillä kuin vaikka kantta katsoessa voisi kuvitella.
Tämä levy ei ehkä soi soittolistaradioissa kovinkaan tiuhaan, mutta alan harrastajille se lienee varma nakki.
Tunnisteet:
Anssi Nykänen,
Bluelight Records,
Cream,
Doggtown,
Esa Eloranta,
Kari Riihimäki,
kitaristi,
Led Zeppelin,
Nirvana,
Paula Koivuniemi,
Pearl Jam,
PJ Rautiainen,
Seasons,
Soundgarden,
Turku,
Wardance,
Yölintu
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Radio Sadasta Radio City
Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että turkulainen radioasema Radio Sata soittaa parasta musiikkia, mitä eetteristä löytyy.
Tänä aamuna ajellessani Kustavista Turkuun, ihmettelin kun Sadan taajuudella 105,5 MHz mainostettiin Radio Cityä. Vilkaisu nettiin selvittää, että kesäkuun 11. päivä Radio Sadan päivät ovat päättyneet ja tilalla tosiaankin on Radio City Turku. http://fi.wikipedia.org/wiki/Radio_Sata
Oli miten oli, aamuisen perusteella samalla taajuudella jatkuu mainio musiikkilinja, vaikka kanavan nimi onkin vaihtunut. Esimerkkinä vaikkapa kolmen hienon kappaleen putki; Michael Monroen All You Need, Creamin White Room ja Acceptin Midnight Mover. Tuntuu aivan kuin itse olisi tiskijukkana kun näin hyvä musiikki soi!
Tämä mies ei juonna minun radiossani muutamaa sekuntia pitempään.
Noin ylipäätään radiota tulee kuunneltua todella vähän. Mutta jos, niin kavava on joko Radio Sata (nyt siis Radio City) tai Suomipop. Mitään Radio Rockin vastenmielisiä elvistelijöitä tyyliin Jussi69, tai vielä vähemmän Jone Nikula, en halua kuulla. Päivä kun on vähemmästäkin pilalla.
Ei auta kuin toivoa, ettei Nikula ole tässä nyky-Radio Cityssä mukana. Nimittäin sen jälkeen sekin kanava olisi osaltani hyvin äkkiä historiaa.
Tunnisteet:
105,
5 MHz,
Accept,
Cream,
Jone Nikula,
Jussi69,
Kustavi,
Michael Monroe,
Midnight Mover,
Radio City,
Radio Sata,
radiokavanat,
Suomipop,
Turku,
White Room
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


