Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 1 - Yleistä

Viime joulukuussa postin mukana luukusta putkahti blanko kirjekuori. Meinasin ensin heittää sen suoraan paperinkeräykseen, mutta jostain syystä kumminkin aukaisin sen. Sisältö paljastui matkatoimiston esitteeksi.

Kysymyksessä oli norjalaisen TSS Travel Service Scandinavian tyrkyttämä "Kahdeksan päivän ja viiden tähden tutustumismatka Kyprokselle erityisesti teille Apu-lehden uskollinen lukija".

Matkatoimisto oli siten tuttu, että muutama kaverini on ollut saman firman Turkin Kappadokian kiertomatkalla ja jokainen jututtamani kehunut sitä vuolaasti. Sama matka on houkuttanut minuakin jo pari vuotta, mutta ainakaan vielä kukaan potentiaalinen matkakumppani ei ole näyttänyt asialle vihreää valoa. Ei myöskään työkaverini Sunttu Sundell, jolta asiaa tiedustelin viime syksynä.

Koska Kyproksen matkalla oli esitteen mukaan hintaa vaivaiset 199 euroa, kiinnostuin reissusta välittömästi. Matkan normaalihinta olisi kuulemma 999 euroa, joten säästöä tulisi peräti 800 euroa.

Epäileväisenä miehenä haistoin oitis jonkinlaista kusetuksen makua ja tarkastelin nelisivuista esitettä vähän tarkemmin. Pienellä painetusta osiosta paljastui, että kohteena olisi Pohjois-Kypros, eikä suinkaan etelän puoli, jonne suurin osa suomalaisturisteista yleensä menee. Tämä reissu suuntautuisi pohjoiseen turkkilaisten valloittamalle osalle saarta ja olisi kiertomatka.

Minulle oli aivan sama minnepäin Kyprosta menisin, jos hinta tosiaan olisi noin edullinen ja vieläpä kiertomatka. Enpä meinaan ollut ennen koko saarella käynyt ja nyt näkisin varmasti paljon kaikenlaista.

Pikkuriikkisestä tekstistä kumminkin selvisi, että mikäli matkalle olisi lähtenyt viikon kuluttua kirjeen saapumisesta, olisi hinta ollut tuo mainittu 199 euroa. Esimerkiksi maaliskuussa, jota ensin kaavailin sopivaksi ajankohdaksi, olisi "sesonkilisä" tuonut hintaan lisää 150 euroa. Lisäksi käytännössä pakollinen ruokailupaketti toisi lisälaskua.

Kyproksesta kiinnostui myös Sundell, jolle kerroin asiasta esitteeseen tutustuttuani. Huhtikuu kuulosti paremmalta matkustusvaihtoehdolta kuin maaliskuu, joten ehdotin lähtöpäiväksi 3. huhtikuuta.

Soitin matkatoimiston suomalaiseen palvelunumeroon ja asia oli sillä selvä. Kuulemma vielä olisi pari paikkaa jäljellä. Epäilin tuota aluksi myyntipuheeksi, mutta ilmeisesti se olikin juuri näin - päätellen vaan täpötäydestä lentokoneesta.

Innostuksen vallassa unohtui täysin katsella kalenteria. Lähtöpäivä nimittäin oli pääsiäisen jälkeinen tiistai. Samapa tuo, mutta olisi muuten pystynyt viettämäään kaksi erillistä lomaa. Nyt ne menivät yhteen putkeen pääsiäispyhien kanssa.

Lentokentällä huomioni kiinnittyi horjuvaan juoppoon, jonka voisi kuvitella asustelevan vaikkapa Taivassalossa. Hankkijan lippalakki päässä, reinot jalassa ja iloinen virne suunpielessä hän mutisi jotain, josta en saanut selvää.

Tietysti tämä kaveri tuli samaan lentokoneeseen. Varmaan muuten ihan mukava mies, mutta onneksi en istunut hänen lähellään. En välttämättä olisi jaksanut selvinpäin kuunnella kaikenmaailman jaarituksia koko matkaa.

Mennessä oli epäselvää minne kaikki 230 koneessa istunutta ihmistä ovat menossa. Veikkasin, että valtaosa jää pois Turkissa Gazipasan lentokentällä Alanyan lähellä. Siellä kun oli välilasku.

Kentällä ei kumminkaan tapahtunut yhtikäs mitään. Matkustajat kyyhöttivät paikoillaan noin tunnin verran. Henkilökunta molotti aikansa jotain, sitten lentoemännät vaihtuivat. Varmaan lentäjätkin.

Vihdoin jatkoimme kohti Kyprosta, jonne oli noin tunnin lentomatka. Laskeutuminen tapahtui Ercanin kentällä Pohjois-Kyproksella.

Paluumatkalla eräs suurisuinen nainen kailotti takanani, että "pitää olla kansainvälinen lentokenttä, että voi lennellä Suomeen asti". Ilmeisesti siksi välilasku tehtiin mennen tullen Turkissa. Tähän tuhraantui noin tunti per suunta, jolloin koko lennon pituudeksi muodostui suunnilleen kuusi tuntia.

Keskivertoa isompana miehenä olen yleensä lentokoneessa kuin silli purkissa. Tällä kertaa kävi hyvä mäihä mennen tullen. Menomatkalla virkailija kysyi haluammeko paikat varauloskäyntien kohdalta. Hänen ei tarvinnut odotella myönteistä vastaustani kovin kauan. Paluumatkalla tajusin itse avata suun ja kysyä tilavampaa matkustusmuotoa.

Kuten ennakkoon arvelinkin, olimme Sundellin kanssa koko porukan nuorimmasta päästä. Matkalaisten keski-ikä oli jossain 70 vuoden korvilla. Mukavia eläkeläisiä kaikki.

Saapumispäivänä 3. huhtikuuta majoituimme Famagustan kaupungin lähelle viiden tähden Salamis Bay Conti Hoteliin, josta tämän jutun kuvituskin pääosin on.