Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 10 - Kyrenia

Huhtikuisen Pohjois-Kyproksen kiertomatkan kaksi viimeistä päivää kuluivat pitkälti satamakaupunki Kyreniassa. Operoimme sinne hotellistamme Acapulco Resort Convention SPA:sta käsin, joka oli parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Kyrenia sijaitsee Kyproksen pohjoisrannikolla Pentadaktylos-vuoriston pohjoispuolella. Kaupungissa on vanha kaupunki Kyrenian linnoineen sekä kaksi satamaa, vanha ja uusi. Etäisyys Kyreniasta pääkaupunki Nikosiaan on 28 kilometriä ja Famagustaan 78 kilometriä.

Kyrenian kunnan väkiluku on 33 000 ja varsinaisen Kyrenian kaupungin puolestaan 22 000.

Antiikin Kyrenia oli yksi Kyproksen vanhoista kuningaskunnista. Kyrenian satama oli tärkeässä asemassa myös roomalaisvallan aikana.

Bysanttilaisella ajalla 600-luvulla kaupunkiin rakennettiin kivimuurit suojaamaan arabien hyökkäyksiltä. Vuonna 1191 kolmannella ristiretkellään ollut Richard I Leijonanmieli valloitti Kyproksen. Tämän jälkeen saarta hallinneet Lusiglanit uudistivat linnan. Se oli hallitsijasuku, joka sai alkunsa ja nimensä läntisen Ranskan Lusiglanista 900-luvulla.

Kyproksen hallitsija Hugo I teki valtakaudellaan 1205-1218 linnasta kuninkaan palatsin ja linnan ympärille rakennettiin vallihauta. Venetsialaisten hallintakaudella linnasta tehtiin entistäkin vahvempi ja se kesti hyvin jopa tykistötulitusta.

Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovatkin juuri Kyrenian linna ja sataman liepeiltä löynynyt 300 ennen ajanlaskumme alkua peräisin oleva haaksirikkoutunut kauppalaiva, Kyrenian laiva. Paatti lasteineen on näytillä linnan museossa.

Kyrenian linna oli vaikuttava ilmestys. Huonokoipisille sitä ei voi suositella, sillä kiviset askelmat ovat paikoin epätasaisia ja rappuskorkeudet totuttua suuremmat. Muurin päällä kävely vaati myös melkoista taiteilua, ettei olisi lentänyt nokilleen.

Sääntö-Suomessa moiset ongelmat olisi ratkaistu aikapäiviä sitten tasoittamalla kulkuväylät tai jopa kieltämällä kokonaan linnan määrätyt kolkat, jotka olivat oikeasti vaarallisia. Mutta ulkomailla tällaisiin seikkoihin ei niin puututa. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.

Kyreniassa oli aikaa tehdä ostoksiakin. Investoin paikallisesta pikkukaupasta tupakkakartongin ja litran Smirnoff-viinapullon. Lompakko ei kutistunut lähellekään siihen malliin kuin mitä se olisi kotimaassa.

Olut ja drinkit olivat satama-altaan viereisillä terasseilla suomalaisittain edullisia. Kun raivoisa ukkoskuuro pääsi yllättämään, jumituimme erään kuppilan jykevän aurinkovarjon alle moneksi tunniksi.

Vettä tuli kuin Esterin perseestä, mutta mikäpä siinä oli istuskellessa. Maisemat olivat kohdillaan ja palvelu pelasi moitteettomasti. Bangladeshista asti Kyprokselle töihin tulleet ystävälliset tarjoilijanuorukaiset kantoivat juotavaa pöytäämme sen minkä ehtivät. Sateen laannuttua pöytien alle alkoi kerääntyä jos jonkinvärisiä kissoja odottamaan herkkupaloja.

Ennen Kyproksen matkaa vaihdoin 300 euroa Turkin liiroiksi. Se on Pohjois-Kyproksen virallinen valuutta. Liiroja ei kuitenkaan kertaakaan pyydetty, vaan ainoastaan euroja. Eli rahanvaihtoa ei olisi käytännössä tarvinnut suorittaa lainkaan. Mutta kun lipuissa ja lapuissa luki liira, tein kuten kehoitettiin.

Monessa paikassa oltiin jopa tyrmistyneitä ja kiukkuisen oloisia jos maksoin liiroilla, vaikka se on heidän virallinen valuuttansa. Moni myyjä kyseli apeana eurojen perään, mutta siinähän kyseli.

Jouduin myös klassisen huijauksen uhriksi parturissa käydessäni. Liike sijaitsi Kyrenian sataman liepeillä.

Sisäänheittäjinä toimi kaksi parturia, jotka ottivat minut avosylin vastaan. Oli päähierontaa, hiusten pesua ja jopa jotain vihreää tököttiä siveltiin kasvot täyteen. Mikä lie kasvohaude ollut. Kuulemma sen piti nuorentaa välittömästi olemustani.

Kaveri leikkasi toki hyvin, mutta hänellä oli omanlaisensa näkemys uudesta kampauksestani. Se poikkesi jonkun verran omastani. Kun lopuksi pyysin häntä leikkaamaan edestä lyhyemmäksi, otti hän kai nokkiinsa luomuksensa tuhoamisesta ja loppuaika olikin sitten mökötystä. Aluksi kaveri sen sijaan rupatteli kuin papukaija.

Ilmeisesti hennon pyyntöni takia laskuksi muodostui 21 euroa liiroina. Maksoin sen mielelläni, jotta pääsisin pois liikkeestä mahdollisimman pian. Alkoi meinaan itseäkin jo vituttamaan se säätäminen.

Kotvan kuluttua olin jälleen tuoppi huulilla bangaleshiläisten kuppilassa. Kysyin piruuttani erältä tarjoilijalta mitä hänen partutissa käyntinsä maksaa. Kuulemma euroissa kympin, eikä yhtään sen enempää pitäisikään maksaa. Hän kehoitti minua menemään turisti-infoon tekemään ilmoituksen asiasta, mutta samapa tuo oli enää siinä vaiheessa.

Summa summarum; Kyrenia on oikein hieno päiväretkikohde ja ylipäätään koko TSS Travel Service Scandinavian Pohjois-Kyproksen matka oli onnistunut. Vahva suositus.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 7 - Famagusta

Pohjois-Kyproksen kiertomatkan neljäntenä päivänä vierailimme Famagustan kaupungissa. Samalla sanoimme kiitos ja näkemiin Salamis Bay Conti Hotelille, jossa reissun ensimmäiset kolme yötä mukavasti vierähtivät.

Famagustan väkiluku on noin 40 000. Sijainti on Kyproksen itärannikolla pääkaupunki Nikosiasta itään. Se kuuluu saaren tärkeimpiin satamakaupunkeihin Limassolin ja Larnakan ohella.

Antiikin aikana Famagustan paikalla sijaitsi Arsinoen kaupunki ja sen lähellä Salamis, joka oli saaren merkittävimpiä kaupunkeja.

Kaupunkikierroksella oli alkuun jonkun verran oppaan perässä kävelyä, mutta pääosin sai tallustella omatoimisesti ja katsella paikkoja.

Kissoja oli Famagustassakin valtavat määrät. Ravintolapöydän alle kun vilkaisi, oli siellä jo kaveri odottamassa osuuttaan. Hampurilaispihvin palat tuntuivat maistuvan hyvin.

Yksi kaupungin päänähtävyyksistä on entinen Pyhän Nikolaoksen katedraali. Massiivinen rakennus on nykyään muslimien käytössä ja tottelee nimeä Lala Mustafa Pasha-moskeija.

Sisällä olisi varmasti ollut paljon nähtävää. Kun huomasin miten sinne mennään, jäi asia sitten sikseen. Ovella nimittäin piti riisua kengät ja asetella pyyhkeen tai hameen kaltainen rätti säärien peitoksi, ainakin mikäli sattui olemaan sortsit jalassa. Minä kun en mustafoja kumartele.

Ennen vuonna 1974 tapahtunutta Turkin sotajoukkojen miehitystä kaupungissa oli jo noin 40 000 asukasta, mutta kreikkalaiset joutuivat muuttamaan muualle. Modernilla hotellien täyttämällä alueella asui etupäässä kyproksenkreikkalaisia kun taas historiallisella muurien ympäröimällä alueella turkkilaistaustaisia.

Famagusta oli miehityksen jälkeen vuosia suljettu kaupunki. Vuodesta 2003 lähtien siellä on voinut jälleen vierailla.

Osa kaupungista on edelleen suljettua aluetta. Bussimmekin ajoi läheltä Varosian kaupunginosaa, joka oli ennen täynnä kukoistavia hotelleja ja Välimeren suosituimpia lomakohteita 13 000 vuodepaikkoineen. Nyt sen rappiota saattoi katsella piikkilanka-aitojen takaa. Valitettavasti kuvia siitä ei ole.

TSS Travel Service Scandinavian kiertomatkoihin kuuluu Turkin valtion sponsoroima kyyditys suljettuihin myyntihalleihin. Bussilasteittain turisteja pääsee ihmettelemään valtavia tavaramääriä ja innokkaita kauppamiehiä.

Entinen työkaverini, arkeologi Timo Sepänmaa, kritisoi kovasti tällaista toimintaa kun pari vuotta sitten kyselin häneltä Turkin Kappadokian kiertomatkasta. Hän ei pitänyt lainkaan moisesta pakkosyötöstä. Silloin vähän naurahdin asialle, mutta hymyni hyytyi Pohjois-Kyproksella.

Famagustassa meidät vietiin monen hehtaarin kokoiseen mattokauppaan, joka sijaitsi suljetulla alueella satamassa. Porukka ohjattiin sisälle ja oppaan perässä mentiin massiiviseen mattojen täyttämään huoneeseen.

Paikalle porhalsi selkeää suomea puhunut paikallinen mies, joka kertoi olleensa viisitoista vuotta Raahessa pizzeriayrittäjänä. Hänellä oli sana ja vitsit hallussa. Pian jo tarjoiltiinkin teetä, kahvia ja paikallista pontikkaa, rakia. Seuravaaksi ruvettiin esittelemään mattoja monen miehen voimalla. Niitä heiluteltiin kuin frisbeetä, rullattiin auki, kiinni ja käsiteltiin vaikka miten päin.

Kun esitys loppui, kipittivät pitkin seinustoja nojailleen miehet juttusille. He olivat siinä aikansa profiloineet potentiaalisia ostajia. Minulle eräs myyjä yltyi selittämään Motörheadista, kun ilmeisesti bändipaitani avulla luuli voivansa kaupata maton.

Ennen kuin ehdin sanoa yhtään mitään, olinkin jo jossain toisella puolella hallia mattojen kyllästämässä huoneessa. Kaupanteko ei kuitenkaan kiinnostanut minua pätkääkään, joten mies taisi jäädä sillä kertaa ilman prosenttejaan.

Oma savottansa oli löytää sokkeloisesta hallista ulos. Paikka oli kuin labyrintti. Onneksi seinissä oli siellä täällä opasnuolia. Ulospääsyä etsiessäni näin suomalaisia kohtalotovereita ahnaat kauppiaat kimpussaan.

Ikävä kyllä muuten mainion lomaviikon aikana pakko-ostoksille menoa tapahtui vielä peräti kaksi kertaa.

Valtava nahkatakkihalli toimi samalla periaatteella kuin mattokauppakin. Ennen kuin ehdin edes nielaista, olin jo sovittamassa sinänsä komeaa nahkatakkia. Meni kumminkin pitkään ennen kuin yli-innokas myyjä ymmärsi, etten ole kiinnostunut hänen 2 500 euron hintaisesta takistaan.

Jalokivimyymälässä oli onneksi vähän rauhallisempi meininki. Ainakaan minulle ei kukaan tullut tyrkyttämään kaulakoruja tai sormuksia. Hallistakin löysi ulos ihmeen helposti ihan omatoimisesti.

Bussissamme nousi pikku poru tällaisesta toiminnasta. Oppaalle oli kai useampikin matkalainen valittanut. Hän puolestaan näytti ottavan oikein kunnolla nokkiinsa moisesta ininästä. Kuulimme nimittäin pitkän palopuheen. "Kun maa on näin köyhä, pitää turisteja ohjata ostoksille. Teidän täytyy vaan hyväksyä tämä, koska se kuuluu matkaohjelmaan" ja niin edelleen.

Tehdashalleissa naiset väsäävät mattoja pienellä palkalla. Ilmankos Pohjois-Kyproksen kaupunkien katukuvassa näkyi valtavasti joutilaita nuoria miehiä. Heistä tuli väistämättä mieleen nämä "sotaa paenneet" vetreät nuorukaiset, joita Suomeenkin saapui paperittomina turvapaikkaturisteina syksyllä 2015 yli 30 000, pääosin Irakista. Nyttemmin itse pääministeri Juha Sipiläkin on huomannut, että kyseessä oli suuren luokan kusetus, jonka jälkipyykkiä pestään vielä pitkään.

Matto- tai muita kauppoja ei saanut valokuvata.