Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 10 - Kyrenia

Huhtikuisen Pohjois-Kyproksen kiertomatkan kaksi viimeistä päivää kuluivat pitkälti satamakaupunki Kyreniassa. Operoimme sinne hotellistamme Acapulco Resort Convention SPA:sta käsin, joka oli parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Kyrenia sijaitsee Kyproksen pohjoisrannikolla Pentadaktylos-vuoriston pohjoispuolella. Kaupungissa on vanha kaupunki Kyrenian linnoineen sekä kaksi satamaa, vanha ja uusi. Etäisyys Kyreniasta pääkaupunki Nikosiaan on 28 kilometriä ja Famagustaan 78 kilometriä.

Kyrenian kunnan väkiluku on 33 000 ja varsinaisen Kyrenian kaupungin puolestaan 22 000.

Antiikin Kyrenia oli yksi Kyproksen vanhoista kuningaskunnista. Kyrenian satama oli tärkeässä asemassa myös roomalaisvallan aikana.

Bysanttilaisella ajalla 600-luvulla kaupunkiin rakennettiin kivimuurit suojaamaan arabien hyökkäyksiltä. Vuonna 1191 kolmannella ristiretkellään ollut Richard I Leijonanmieli valloitti Kyproksen. Tämän jälkeen saarta hallinneet Lusiglanit uudistivat linnan. Se oli hallitsijasuku, joka sai alkunsa ja nimensä läntisen Ranskan Lusiglanista 900-luvulla.

Kyproksen hallitsija Hugo I teki valtakaudellaan 1205-1218 linnasta kuninkaan palatsin ja linnan ympärille rakennettiin vallihauta. Venetsialaisten hallintakaudella linnasta tehtiin entistäkin vahvempi ja se kesti hyvin jopa tykistötulitusta.

Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovatkin juuri Kyrenian linna ja sataman liepeiltä löynynyt 300 ennen ajanlaskumme alkua peräisin oleva haaksirikkoutunut kauppalaiva, Kyrenian laiva. Paatti lasteineen on näytillä linnan museossa.

Kyrenian linna oli vaikuttava ilmestys. Huonokoipisille sitä ei voi suositella, sillä kiviset askelmat ovat paikoin epätasaisia ja rappuskorkeudet totuttua suuremmat. Muurin päällä kävely vaati myös melkoista taiteilua, ettei olisi lentänyt nokilleen.

Sääntö-Suomessa moiset ongelmat olisi ratkaistu aikapäiviä sitten tasoittamalla kulkuväylät tai jopa kieltämällä kokonaan linnan määrätyt kolkat, jotka olivat oikeasti vaarallisia. Mutta ulkomailla tällaisiin seikkoihin ei niin puututa. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.

Kyreniassa oli aikaa tehdä ostoksiakin. Investoin paikallisesta pikkukaupasta tupakkakartongin ja litran Smirnoff-viinapullon. Lompakko ei kutistunut lähellekään siihen malliin kuin mitä se olisi kotimaassa.

Olut ja drinkit olivat satama-altaan viereisillä terasseilla suomalaisittain edullisia. Kun raivoisa ukkoskuuro pääsi yllättämään, jumituimme erään kuppilan jykevän aurinkovarjon alle moneksi tunniksi.

Vettä tuli kuin Esterin perseestä, mutta mikäpä siinä oli istuskellessa. Maisemat olivat kohdillaan ja palvelu pelasi moitteettomasti. Bangladeshista asti Kyprokselle töihin tulleet ystävälliset tarjoilijanuorukaiset kantoivat juotavaa pöytäämme sen minkä ehtivät. Sateen laannuttua pöytien alle alkoi kerääntyä jos jonkinvärisiä kissoja odottamaan herkkupaloja.

Ennen Kyproksen matkaa vaihdoin 300 euroa Turkin liiroiksi. Se on Pohjois-Kyproksen virallinen valuutta. Liiroja ei kuitenkaan kertaakaan pyydetty, vaan ainoastaan euroja. Eli rahanvaihtoa ei olisi käytännössä tarvinnut suorittaa lainkaan. Mutta kun lipuissa ja lapuissa luki liira, tein kuten kehoitettiin.

Monessa paikassa oltiin jopa tyrmistyneitä ja kiukkuisen oloisia jos maksoin liiroilla, vaikka se on heidän virallinen valuuttansa. Moni myyjä kyseli apeana eurojen perään, mutta siinähän kyseli.

Jouduin myös klassisen huijauksen uhriksi parturissa käydessäni. Liike sijaitsi Kyrenian sataman liepeillä.

Sisäänheittäjinä toimi kaksi parturia, jotka ottivat minut avosylin vastaan. Oli päähierontaa, hiusten pesua ja jopa jotain vihreää tököttiä siveltiin kasvot täyteen. Mikä lie kasvohaude ollut. Kuulemma sen piti nuorentaa välittömästi olemustani.

Kaveri leikkasi toki hyvin, mutta hänellä oli omanlaisensa näkemys uudesta kampauksestani. Se poikkesi jonkun verran omastani. Kun lopuksi pyysin häntä leikkaamaan edestä lyhyemmäksi, otti hän kai nokkiinsa luomuksensa tuhoamisesta ja loppuaika olikin sitten mökötystä. Aluksi kaveri sen sijaan rupatteli kuin papukaija.

Ilmeisesti hennon pyyntöni takia laskuksi muodostui 21 euroa liiroina. Maksoin sen mielelläni, jotta pääsisin pois liikkeestä mahdollisimman pian. Alkoi meinaan itseäkin jo vituttamaan se säätäminen.

Kotvan kuluttua olin jälleen tuoppi huulilla bangaleshiläisten kuppilassa. Kysyin piruuttani erältä tarjoilijalta mitä hänen partutissa käyntinsä maksaa. Kuulemma euroissa kympin, eikä yhtään sen enempää pitäisikään maksaa. Hän kehoitti minua menemään turisti-infoon tekemään ilmoituksen asiasta, mutta samapa tuo oli enää siinä vaiheessa.

Summa summarum; Kyrenia on oikein hieno päiväretkikohde ja ylipäätään koko TSS Travel Service Scandinavian Pohjois-Kyproksen matka oli onnistunut. Vahva suositus.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 3 - Nikosia

Kun kyseessä oli Pohjois-Kyproksen kiertomatka, emme jääneet Famagustan kaupungin liepeillä sijainneeseen hotelliin ihmettelemään maailman menoa. Heti aamupalan jälkeen starttasi ensimmäinen retki, joka suuntautui Kyproksen jaettuun pääkaupungiin Nikosiaan.

Etäisyys Famagustasta Nikosiaan on noin 60 kilometriä. Se taittui katsellessa saaren luontoa. Kuvittelin Kyproksen Rodoksen kaltaiseksi karuksi kivierämaaksi, mutta väärässä olin. Vaikka Välimeren itäosassa sijaitsevilla saarilla on etäisyyttä vaivaiset 500 kilometriä, on luonto aikalailla erilainen. Pohjois-Kyproksen vehreys pääsi yllättämään. Peltoa, pusikkoa ja pieniä metsiä oli siellä täällä. Vähemmän sitä autiomaata.

Pohjois-Kypros, Kyproksen saaren pohjoisosa, julistautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1983. Itsenäisyyden on tunnustanut vain Turkki, joka miehitti alueen vuonna 1974. Pohjois-Kyproksen pinta-ala on noin 3 355 neliökilometriä ja väkiluku 286 000.

Nikosia sijaitsee saaren keskiosassa Pediaios-joen varrella. Kaupunkin on Berliinin muurin sortumisen jälkeen Euroopan ainoa jäljellä oleva kahtia jaettu pääkaupunki. YK valvoo demilitarisoitua vihreää linjaa, jonka pohjoispuolella on miehitetty turkkilainen osa ja eteläpuolella kreikkalaisten puoli. Rajan voi ylittää muutamasta paikasta.

Nikosia on Kyproksen kummankin puolen hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Eteläosa muodostaa Nikosian kunnan, jonka väkiluku on 55 000. Pohjois-Nikosian väkiluku on 52 000 ja sen kunnan väkiluku 61 000, mikä tekee koko kaupungin väkimääräksi noin 168 000. Vanhaa kaupunkia ympäröi 1500-luvulla rakennettu 4,5 kilometriä pitkä muuri.

Nikosiassa bussiporukkamme liikkui Sewim-oppaan johdolla. Pieniä kujia ja rakennustyömaita pitkin edennyt kierros saavutti muun muassa ottomaanien karavaaniseraljin eli entisajan majatalon.

Huomioni kiinnittyi keskeneräisiin taloihin ja työmaihin, joita näki tuon tuosta. Näytti siltä, ettei vasaraa tai muutakaan työkalua ei oltu heiluteltu vuosikausiin. Monessa paikassa tosin aherrettiin parasta aikaakin.

Kun kysyin asiasta oppaalta, oli vastaus vaivalloinen ja ympäripyöreä; ei ole kuulemma rahaa. Joku matkalaisista puolestaan tiesi, että rakentajat saavat starttirahaa. Työmaa aloitetaan, mutta loput kahisevat pistellään muuhun tarkoitukseen.

En huomannut rajavyöhykkeellä mitään ihmeellistä. Rajavartijat, jotka olivat kai poliiseja tai sotilaita, polttelivat tupakkaa, joivat kahvia ja rupattelivat keskenään. Passin näyttäminen oli pelkkä muodollisuus mennen tullen rajaa. Sitä ei syynätty sen tarkemmin.

Kreikkalaisten puolella talot ja liikerakennukset olivat huomattavasti paremmassa kunnossa ja edistyneempiä kuin pohjoispuolella, jossa oli lähinnä basaarikujia ja vaatimattomia pikkukauppoja.

Vietimme suunnilleen tunnin eteläpuolella. Siihen sisältyi iso tuoppi olutta jossain paikallisessa baarissa. Hinta oli muistaakseni huimat viisi euroa. Myöhemmin retken aikana kumotut tuopit rajan pohjoispuolella maksoivat yhteensä saman verran.

Vierailu Nikosiassa ei tehnyt ainakaan minuun mitään suurta vaikutusta. Tulipahan tällainenkin paikka nähtyä.