Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 10 - Kyrenia

Huhtikuisen Pohjois-Kyproksen kiertomatkan kaksi viimeistä päivää kuluivat pitkälti satamakaupunki Kyreniassa. Operoimme sinne hotellistamme Acapulco Resort Convention SPA:sta käsin, joka oli parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Kyrenia sijaitsee Kyproksen pohjoisrannikolla Pentadaktylos-vuoriston pohjoispuolella. Kaupungissa on vanha kaupunki Kyrenian linnoineen sekä kaksi satamaa, vanha ja uusi. Etäisyys Kyreniasta pääkaupunki Nikosiaan on 28 kilometriä ja Famagustaan 78 kilometriä.

Kyrenian kunnan väkiluku on 33 000 ja varsinaisen Kyrenian kaupungin puolestaan 22 000.

Antiikin Kyrenia oli yksi Kyproksen vanhoista kuningaskunnista. Kyrenian satama oli tärkeässä asemassa myös roomalaisvallan aikana.

Bysanttilaisella ajalla 600-luvulla kaupunkiin rakennettiin kivimuurit suojaamaan arabien hyökkäyksiltä. Vuonna 1191 kolmannella ristiretkellään ollut Richard I Leijonanmieli valloitti Kyproksen. Tämän jälkeen saarta hallinneet Lusiglanit uudistivat linnan. Se oli hallitsijasuku, joka sai alkunsa ja nimensä läntisen Ranskan Lusiglanista 900-luvulla.

Kyproksen hallitsija Hugo I teki valtakaudellaan 1205-1218 linnasta kuninkaan palatsin ja linnan ympärille rakennettiin vallihauta. Venetsialaisten hallintakaudella linnasta tehtiin entistäkin vahvempi ja se kesti hyvin jopa tykistötulitusta.

Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovatkin juuri Kyrenian linna ja sataman liepeiltä löynynyt 300 ennen ajanlaskumme alkua peräisin oleva haaksirikkoutunut kauppalaiva, Kyrenian laiva. Paatti lasteineen on näytillä linnan museossa.

Kyrenian linna oli vaikuttava ilmestys. Huonokoipisille sitä ei voi suositella, sillä kiviset askelmat ovat paikoin epätasaisia ja rappuskorkeudet totuttua suuremmat. Muurin päällä kävely vaati myös melkoista taiteilua, ettei olisi lentänyt nokilleen.

Sääntö-Suomessa moiset ongelmat olisi ratkaistu aikapäiviä sitten tasoittamalla kulkuväylät tai jopa kieltämällä kokonaan linnan määrätyt kolkat, jotka olivat oikeasti vaarallisia. Mutta ulkomailla tällaisiin seikkoihin ei niin puututa. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.

Kyreniassa oli aikaa tehdä ostoksiakin. Investoin paikallisesta pikkukaupasta tupakkakartongin ja litran Smirnoff-viinapullon. Lompakko ei kutistunut lähellekään siihen malliin kuin mitä se olisi kotimaassa.

Olut ja drinkit olivat satama-altaan viereisillä terasseilla suomalaisittain edullisia. Kun raivoisa ukkoskuuro pääsi yllättämään, jumituimme erään kuppilan jykevän aurinkovarjon alle moneksi tunniksi.

Vettä tuli kuin Esterin perseestä, mutta mikäpä siinä oli istuskellessa. Maisemat olivat kohdillaan ja palvelu pelasi moitteettomasti. Bangladeshista asti Kyprokselle töihin tulleet ystävälliset tarjoilijanuorukaiset kantoivat juotavaa pöytäämme sen minkä ehtivät. Sateen laannuttua pöytien alle alkoi kerääntyä jos jonkinvärisiä kissoja odottamaan herkkupaloja.

Ennen Kyproksen matkaa vaihdoin 300 euroa Turkin liiroiksi. Se on Pohjois-Kyproksen virallinen valuutta. Liiroja ei kuitenkaan kertaakaan pyydetty, vaan ainoastaan euroja. Eli rahanvaihtoa ei olisi käytännössä tarvinnut suorittaa lainkaan. Mutta kun lipuissa ja lapuissa luki liira, tein kuten kehoitettiin.

Monessa paikassa oltiin jopa tyrmistyneitä ja kiukkuisen oloisia jos maksoin liiroilla, vaikka se on heidän virallinen valuuttansa. Moni myyjä kyseli apeana eurojen perään, mutta siinähän kyseli.

Jouduin myös klassisen huijauksen uhriksi parturissa käydessäni. Liike sijaitsi Kyrenian sataman liepeillä.

Sisäänheittäjinä toimi kaksi parturia, jotka ottivat minut avosylin vastaan. Oli päähierontaa, hiusten pesua ja jopa jotain vihreää tököttiä siveltiin kasvot täyteen. Mikä lie kasvohaude ollut. Kuulemma sen piti nuorentaa välittömästi olemustani.

Kaveri leikkasi toki hyvin, mutta hänellä oli omanlaisensa näkemys uudesta kampauksestani. Se poikkesi jonkun verran omastani. Kun lopuksi pyysin häntä leikkaamaan edestä lyhyemmäksi, otti hän kai nokkiinsa luomuksensa tuhoamisesta ja loppuaika olikin sitten mökötystä. Aluksi kaveri sen sijaan rupatteli kuin papukaija.

Ilmeisesti hennon pyyntöni takia laskuksi muodostui 21 euroa liiroina. Maksoin sen mielelläni, jotta pääsisin pois liikkeestä mahdollisimman pian. Alkoi meinaan itseäkin jo vituttamaan se säätäminen.

Kotvan kuluttua olin jälleen tuoppi huulilla bangaleshiläisten kuppilassa. Kysyin piruuttani erältä tarjoilijalta mitä hänen partutissa käyntinsä maksaa. Kuulemma euroissa kympin, eikä yhtään sen enempää pitäisikään maksaa. Hän kehoitti minua menemään turisti-infoon tekemään ilmoituksen asiasta, mutta samapa tuo oli enää siinä vaiheessa.

Summa summarum; Kyrenia on oikein hieno päiväretkikohde ja ylipäätään koko TSS Travel Service Scandinavian Pohjois-Kyproksen matka oli onnistunut. Vahva suositus.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 9 - Belapaisin luostari

Kyproksen saaren pohjoisosassa Pentadaktylos-vuoriston pohjoisrinteessä sijaitsee entinen luostari Belapais.

Sen perusti keskiajalla 1200-luvulla premonstratenssien veljeskunta, joka oli hengellinen ritarikunta. Belapais on ranskaa ja tarkoittaa rauhan luostaria. Samalla se tuli koko kylän nimeksi.

Belapaisin luostarin rakennustyyli edustaa goottilaista arkkitehtuuria. Paikka on nykyään lähes kokonaan raunioitunut, vain luostarin kirkko on säilynyt. Siellä järjestetään konsertteja.

Jo pelkkä kävelymatka bussista ylös luostarivuorelle oli kokemisen arvoinen. Kauniin vuoristokylän pääkadun varrella oli jos jonkinlaista putiikkia.

Sewim-oppaamme kertoi perusteellisesti luostarin historiasta. Minua kumminkin kiinnosti enemmän kiertely ja valokuvaaminen kuin luostarin hämärässä kirkossa seisoskelu.

Tämä oli yksi niistä kerroista kiertomatkaviikon aikana, kun mietin mahtaako hän ottaa nokkiinsa jos erkanen muusta porukasta omille teilleni kesken selostuksen. En kumminkaan huomannut sellaista, aina tuli ystävällinen hymy kun kohtasimme.

Belapaisin luostarivuorelta aukesi komeat näkymät alhaalla olevaan Kyrenian satamakaupunkiin. Näköala kuulemma innoitti kirjailija Lawrence Durellia siihen malliin, että äijä väänsi teoksensa Katkerat sitruunat (Bitter lemons) näitä maisemia muistellessaan.

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 8 - Acapulco Resort Convention SPA Hotel

Pohjois-Kyproksen kiertomatkan neljä viimeistä yötä nukuimme Kyrenian satamakaupungin lähistöllä sijaitsevassa Acapulco Resort Convention SPA Hotelissa. Alue oli aikalailla erilainen kuin alkureissumme majapaikka Salamis Bay Conti Hotel Famagustan liepeillä.

Acapulcossa majoituksemme oli matalissa, talomaisissa mökeissä hotellin päärakennuksen ja ruokaravintolan välisessä rinteessä. Meri aaltoili sadan metrin metrin päässä.

Majoitusratkaisu herätti alkuun vähän ihmetystä muutamissa ryhmämme jäsenissä. Minulle puolestaan kelpasi tällainen säätö paremmin kuin kerrostalo.

Joukossa oli paljon ikäihmisiä, joille mäkinen maasto ei ollut paras vaihtoehto. Vinkkasin erästä seuruetta avaamaan suunsa vastaanottotiskillä ja pyytävän kämpän vaihtoa. Näin he myös tekivät ja saivat huoneistot lähempää palveluja.

Kissoista ei ollut pulaa Acapulcon kujillakaan. Mitä mielikuvituksellisemman värisiä katteja näki kun vaan aukaisi talon oven. Kovin suurta jyrsijäongelmaa ei luulisi Pohjois-Kyproksella olevan.

Acapulco-aikanamme oli pari luppopäivää muuten melko tiiviin viikon sisällä. Kiertoajelupäivät eivät kumminkaan kertaakaan venyneet liian pitkiksi, vaan mielestäni ohjelma oli sopivan väljä lukuisista nähtävyyksistä ja pysähdyksistä huolimatta.

Matkanjärjestäjän TSS Travel Service Scandinavian puolelta olisi ollut mahdollisuus osallistua lisämaksulliselle retkelle hintaan 69 euroa. Emme kumminkaan valinneet tätä vaihtoehtoa, koska siinä vaiheessa tuntui hyvältä idealta viettää ohjelmaton päivä hotellin tiluksilla.

Jälkeenpäin vähän harmitti, koska retken anti oli kuulemma ollut aivan mahtava. Kun en ota aurinkoa, eikä mökissäkään kyyhöttäminen liioin innostanut, tuli jopa yhdessä päivässä aika vähän pitkäksi. Acapulcon alue oli melko äkkiä katseltu.

Vaikka muslimialueella olimmekin, oli yllätys, ettei hotellin kaupassa myyty alkoholia. Kaikkea muuta kyllä löytyi aurinkorasvasta perunalastuihin. Luppopäivänä olisi meinaan voinut tempaista pari vodkahuikkaa.

Oluen lipittäminen hotellin baarissa oli sekin tavattoman vaivalloista. Uutta tuoppia sai odotella ainakin puoli tuntia, joten humalaan ei ehtinyt tulla. Taisimme ylipäätään olla ainoat koko terassilla, joiden juomana oli alkoholia ja ainoat ei-kyproslaiset- tai turkkilaiset.

Seuraavana päivänä kuulin eräältä bussiporkkamme seniorijäseneltä, että baarista olisi voinut ostaa viinapullon mukaan. Eipä se siinä vaiheessa enää paljon lohduttanut.

Alkoholin suhteen Acapulco Resort Convention SPA Hotel oli tyystin erilainen kuin kiertomatkamme ensimmäinen hotelli Salamis Bay Conti. Siellä baarimikot oikein odottivat saavansa palvella ja tehdä drinkkejä. Kummalista, että hotellit poikkesivat näin paljon toisistaan.

Acapulcon ruokapuoli sen sijaan oli ensiluokkainen. Valtava ravintolasali oli vuorattu erilaisilla herkuilla. Oli niin suolaista kuin makeaakin mahan täydeltä varmasti jokaiseen makuun. Lautaselle päätyi härkää, kalaa, kanaa, nautaa ja ties mitä niin paljon kuin napa veti. Salamis Bay Conti Hotellista poiketen täällä ei ollut liharuuista pulaa.

Ruokasalin vilinässä tuli väkisinkin seurattua muita hotellivieraita. Huomattavan paljon näytti olevan perheitä, joissa oli turkkilainen isukki ja blondi, ilmeisesti brittiläistä alkuperää oleva vaimo, sekä liuta pieniä lapsia.

Nuoret ja miksei vähän varttuneemmatkin naiset eivät pukeutumisellaan poikenneet länsimaisista juuri mitenkään. Oli korkokenkää, piukkaa farkkupeppua ja kireää toppia. Huivipäisiä tai kaapuihin pukeutuneita musliminaisia en nähnyt ollenkaan.

Acapulco-hotelliin saavuttiin vuoristoista tietä pitkin. Sitä reunustivat sotilasalueen piikkilanka-aidat ja varoituskyltit. Sen verran karun näköistä seutua matkalla oli, ettei hotellialueelta tehnyt mieli lähteä lompsimaan minnekään. Siellä oli toki oikein viihtyisää.