Sen perusti keskiajalla 1200-luvulla premonstratenssien veljeskunta, joka oli hengellinen ritarikunta. Belapais on ranskaa ja tarkoittaa rauhan luostaria. Samalla se tuli koko kylän nimeksi.
Belapaisin luostarin rakennustyyli edustaa goottilaista arkkitehtuuria. Paikka on nykyään lähes kokonaan raunioitunut, vain luostarin kirkko on säilynyt. Siellä järjestetään konsertteja.
Jo pelkkä kävelymatka bussista ylös luostarivuorelle oli kokemisen arvoinen. Kauniin vuoristokylän pääkadun varrella oli jos jonkinlaista putiikkia.
Sewim-oppaamme kertoi perusteellisesti luostarin historiasta. Minua kumminkin kiinnosti enemmän kiertely ja valokuvaaminen kuin luostarin hämärässä kirkossa seisoskelu.
Tämä oli yksi niistä kerroista kiertomatkaviikon aikana, kun mietin mahtaako hän ottaa nokkiinsa jos erkanen muusta porukasta omille teilleni kesken selostuksen. En kumminkaan huomannut sellaista, aina tuli ystävällinen hymy kun kohtasimme.
Belapaisin luostarivuorelta aukesi komeat näkymät alhaalla olevaan Kyrenian satamakaupunkiin. Näköala kuulemma innoitti kirjailija Lawrence Durellia siihen malliin, että äijä väänsi teoksensa Katkerat sitruunat (Bitter lemons) näitä maisemia muistellessaan.
Mielenkiintoinen paikka oli ! Tuli paljon valokuvia paikasta !
VastaaPoista