lauantai 5. lokakuuta 2013

Turun Kirjamessuilla

Turun kansainvälisiä Kirjamessuja on järjestetty parikymmentä vuotta Messukeskuksessa Artukaisten kaupunginosassa.

Lauantaina 5. lokakuuta paikalla oli heti muutama minuutti ovien aukaisun jälkeen runsaasti ihmisiä. Tunnin kuluttua oli jo ahdasta kääntyillä kirjakojujen äärellä, kahden tunnin jälkeen suorastaan ruuhkaa. Sai oikein varoa tönimästä pienempiään ihmisvilinässä.

Tarjolla oli luettavan ohella yksi hallillinen ruokaa ja juomaa. Perimmäiseltä osastolta löytyi levymessut. Jonkunlaista puutarhatuotettakin näytti olevan saman katon alla. Pääpaino oli kumminkin kirjallisuudessa.

Messujen teemana oli tällä erää Yhdysvallat ja Somero. Hullulta kuulostava yhdistelmä ei konkretisoitunut minulle lainkaan, mutta erään pahvifiguurin tunnistin edesmenneeksi somerolaissäveltäjä Unto Monoseksi. Sen lisäksi Someron paikallislehteä jakanut nainen tyrkytti julkaisua minullekin. Täytyy seuraavalla vessareissulla lukaista.


En ole moneen vuoteen käynyt Kirjamessuilla. Perinteinen Postipurhehdus on järjestetty juuri lokakuun alussa, joten olen keikkunut humalassa Itämeren aalloilla. Tänä vuonna risteily on kuukautta myöhemmin.

Ruotsinlaivoilta saa tuliaisena usean vuorokauden krapulan. Kirjamessuilla se tuskin onnistuu yhtä hyvin. Sen sijaan kassillisen kirjoja toin kämpille.


Tamperelaisen antikvariaatti Makedonian sarjakuvahyllyllä oli mielenkiintoisia lehtiä 70-luvulta. Näitä samoja omistin pikkupoikana. Ennen kuin osasin lukeakaan, olin intohimoinen sarjakuvafani.

Esimerkkikuvan lehdistä Apinoiden planeetta oli aikoinaan vallan loistava, samoin Kung Fu. Kauhutarinoita sisältänyt Shokki oli minulle liian pelottava läpyskä vielä nappulana. Nykyään näistä saa pulittaa maltaita - naapurikojulla Shokkien hinnat näyttivät järjestäen olevan 50 euroa kappale.


Kirjamessuilla vierähti pari tuntia aivan heittämällä. Saman verran lisääkin olisi varmasti saanut helposti menemään, mikäli tuttuja olisi tullut vastaan enemmän ja jos lompakko olisi sallinut kirja- ja levykojujen parusteellisemman tutkimisen.









2 kommenttia:

  1. Veikko Ennala! Onks toi omaelämänkerta tms? Apinoiden planeettaa ois kiva kanssa lukea pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
  2. Siinä on Ennalan kirjoituksia mm. 60- ja 70-lukujen Hymystä. Olen joskus kirjan lukenut ja nyt se tuli ostettua edullisesti.

    VastaaPoista