Viron saarireissu osa 5 - Kaalijärvi ja Anglan tuulimyllyt

Saarenmaan tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluu Kaalin meteoriittijärvi. Se tunnetaan myös nimellä Kaalin kraateri. Järvi on syntynyt meteroriitin törmättyä maahan esihistoriallisella ajalla.

Saarenmaan pääkaupungista Kuressaaresta on matkaa Kaalijärvelle parikymmentä kilometriä. Turisti voi huristella sinne helposti taksillakin, mikäli on kaupungissa vaikka kylpylävieraana bussikuljetuksella. Näin toimimmekin työporukan kanssa vuonna 2009.

Kaalin kraateri on mittausten mukaan halkaisijaltaan noin 105-110 metriä ja 16 metriä syvä. Jos kraaterin reunavallit lasketaan mukaan, saadaan saadaan syvyydeksi 22 metriä. Vallin korkeus kuitenkin vaihtelee 4-7 metriä. Joskus harvoin se kuivuu kokonaan.

Meteoriitin maahansyöksystä syntyi myös lukuisia pienempiä kraatereita, jotka ovat parin sadan metrin säteellä tästä tunnetuimmasta montusta. Yhteensä niitä on löydetty kymmenkunta.

Edellisellä kerralla Kaalissa käydessä järven vesi ei näyttänyt noin myrkynvihreältä kuin nyt. Syynä saattaa olla jonkunlainen leväkasvusto, joka värjää veden.

Kaalissa on myös kyläkauppa ja matkamuistomyymälä. Läheltä löytyy vallan mainio ravintola, jonka muonaa ahdoimme nälkäisiin suihimme ja hörpimme herkullista A.LeCogin olutta kyytipojaksi. Hyvää ja suomalaisittain edullista lounastamista.

Melko läheltä Kaalia löytyvä Pöiden kirkko rakennettiin 1300-luvun puolivälissä ritarilinnoituksen raunioille. Siitä muistuttavat enää maanalaiset rauniot kirkon pohjoispuolella. Rakennus on mitoiltaan Länsi-Viron ja Viron saarten suurin yksilaivainen kirkko ja sen kohokuviointi edustaan Viron täysgotiikan huippua.

Tiedä sitten koska kirkossa on viimeksi järestetty Jumalan palveluksia tai kirkollisia tapahtumia ylipäätään. Nyt siellä vaikutti olevan sisäremontti käynnissä.

Kesällä 2008 paikka oli kehnossa kunnossa. Penkeistä tai muistakaan normaalisti kirkon varustuksiin kuuluvista esineistä ei ollut tietoakaan. En lainkaan ihmettelisi, jos neuvostomiehityksen aikana kirkkoa olisi käytetty vaikka karjasuojana.

Pöiden kirkko ei todellakaan noudata vanhaa slogania "kirkko keskellä kylää". Se on syrjässä asutukseen nähden.

Anglan tuulimyllykukkula oli kokenut renesanssin sitten viiden vuoden takaisen visiitin. Siellä on tehty rakennustöitä vuosina 2009-2011. Itse myllyt eivät olleet minnekään siirtyneet tai muuttuneet, mutta komea perinnekultuurikeskus on ilmestynyt parkkipaikan viereen.

Pihamaalle jostain ladon pohjukasta raahatut vanhat traktorit olivat nekin uusinta uutta. Alueelle on nykyään pääsymaksu, joka taisi olla kaksi euroa.

Neljä Anglan viidestä tuulimyllystä edustaa Saarenmaalle tyypillistä pukkituulimyllyjä, joita rakennettiin viime vuosisadan alussa. Niiden keskeltä löytyy hollantilaistyyppinen mylly vuosimallia 1927.

Uudessa perinnekulttuurikeskuksessa on työpajoja, joissa voi perehtyä alan ammattilaisten opastuksella vaikka savipajan tai leipomisen saloihin.

Anglan on Saarenmaan ainoa alkuperäinen tuulimyllykukkula. Kaikki myllyt ovat avoinna ja yhdessä niistä työskenteleekin mylläri.

Saaremaalla ajellessa huomio kiinnittyy väkisinkin peltoihin. Tai ei kai niitäkään kaikki huomaa, mikäli autossa sattuu olemaan muuta tekemistä kuten vaikka viinanjuomista. Peltoja on valtavasti, mutta ne eivät tunnu pahemmin olevan viljelykäytössä. Ehkä neuvostokolhoosien aikana asia oli toisin. Karjaa sen sijaan näyttäisi olevan paljon. Pelloilla kasvoikin rehuheinää, joka oli jo osittain korjattu talteen paalikoneilla.

Viron maaseudulla voi nähdä karjaa keskellä maantietäkin. Suomessa en muista moiseen näkyyn törmänneeni kuin viimeksi ehkä 80-luvulla.