perjantai 18. lokakuuta 2013

Viron saarireissu osa 10 - Ristimäki ja Haapsalu

Hiidemaalta löytyy kummallinen paikka, jota kutsutaan Ristimäeksi. Metsässä, aivan maantien vieressä, on tuhansia eri materiaaleista tehtyjä ristejä.

Kivisiä ristikuvioita lojuu maassa, on teipillä väsättyjä risuristejä, kävyistä muodostettuja ristejä, hiekkaan kengällä piirrettyjä ristejä ja vaikka mitä. Vain mielikuvitus on rajana.

Ristin tekemisen uskotaan tuottavan onnea. Tapa on lähtenyt siitä, että Hiidenmaalta karkoittettuja ruotsinkielisiä on muisteltu ristin muodossa. Saarella on aikaisemmin ollut ruotsinkielisten vähemmistö.





Barokki- ja rokokootyylinen Suuremöisan kartano on kunnostettu uuteen uskoon. Viitisenkymmentä vuotta kestäneen neuvostomiehityksen aikana virolaiskartanot rapistuivat pahoin. Moni rakennus jäi autioksi luonnonvoimien armoille ja ryösteleyn kohteeksi. Onneksi niille on saatu uusi elämä, vaikka restauroitavaa riittääkin vielä pitkään.

Suuremöisa on 1700-luvun puolivälissä tehty ja sitä kutsutaan yhdeksi Viron suurimmaksi ja kauneimmaksi kartanorakennukseksi. Alueella on yli 200 vuotta sitten perustettu englantilaistyylinen puisto.




Viimeisenä Hiidenmaa-iltana ajelimme siellä täällä. Kärdlan kaupunkikierros jäi ajanpuutteen vuoksi torsoksi, samoin oikeastaan koko saari. Olisi pitäynyt olla siellä ainakin vuorokausi kauemmin. Nähtävää olisi riittänyt pitemmällekin ajalle.


Nimettömäksi jäänyt upea hiekkaranta mökkimme lähistöllä.

Aikaisin sunnuntaiaamuna suuntanamme oli Heltermaan satama. Sieltä seilasimme Rohukülaan Viron mantereen puolelle.

Heltermaan satama oli aamuauringossa todella upea. Pääskyset parveilivat laiturirakenteissa. Meri oli rasvatyyni.

Laivaan ajaessa ei tarvinnut näyttää mitään lippuja tai lappuja. Ilmeisesti virkailijat näkivät rekisteristä kuka oli varannut paikan ja kuka ei. Homma sujui luonnikkaasti.




Rohukulan satamasta on kymminisen kilometriä Haapsalun kaupunkiin. Suomessa Haapsalu on tunnettu kylpylöistään, mutta on siellä paljon muutakin.

Kaupungin rautatieasema oli aamulla hiljainen. Rautatie Haapsaluun rakennettiin vuosina 1903-1905. Katoksellinen asemalaituri ja koko rakennuskompleksi ovat komeita.




1200-luvulla Sääre-Läänen hiippakunnan piispanlinnaksi rakennettu Haapsalun piispanlinna ja tuomiokirkko ovat Viron linnoista parhaiten säilyneiden joukossa.

Olimme alueella niin aikaisin aamulla, ettei portit olleet vielä virallisesti edes auenneet. Kävelimme kuitenkin muina miehinä portista muurien sisälle, jossa oli joukko miehiä työntouhussa.

Linnan parkkipaikalla oli useita autoja, joissa nukkui ihmisiä. Pian selvisi, että linnan pihamaalla on juhlittu viikonloppuna. Augusti Blues Festivalin lavarakennelmia purettiin parhaillaan.

Kyseessä saattaisi hyvinkin olla sellainen festari, joka minäkin viihtyisin. Ainakin puitteet ovat komeat. Oluttuopista joutuu tuskin pulittamaan seitsemään euroa kuten Suomen festivaaleilla. Ehkä kaksi euroa riittää Haapsalussa.







Viron saarikierros alkoi olla pulkassa. Edessä oli vielä pitkä päivä ennen kuin olimme kotona Turussa joskus puoliltaöin. Kyllä oli hemmetin hieno lomaviikko. Tekisi mieli vaikka samantien lähteä uudestaan.

Tallinnan Patarein vankilamuseosta ehdinkin jo kirjoittaa aikaisemmin. Juttu löytyy linkistä. http://kaislatuuli.blogspot.fi/2013/09/patarein-vankila-tallinnassa.html





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti