tiistai 12. joulukuuta 2023

Itsenäisyyspäivänä rantapromenadilla

Suomen 106. itsenäisyyspäivää vietettiin viime keskiviikkona 6. joulukuuta 2023. Omalta osaltani juhlistin päivää kävelyllä Turun Ruissalossa, jossa kohteenani oli Kansanpuisto ja Pikku-Pukin rantapromenadi. 

Ruissalon kauniissa maisemissa kelpasi tallustella pikkupakkasessa. Mereltä puhaltanut viimakaan ei ollut ylivoimainen. 

Ylitöihinkin olisin mennyt, mikäli olisi kysytty. Seuraavana päivänä sainkin kuulla tuplapalkkaa nauttineilta ja reilusti pidennettyjä taukoja viettäneiltä työkavereiltani, että "Olis vaan kannattanut tulla". Kuinka lohduttavaa. 

Itsenäisyyspäivälounaan nautin raisiolaisessa kebabpizzeriassa, jonka höyryäviin lihapatoihin olen luottanut jo kymmenisen vuotta. Ravintola on lähiaikoina nostanut hintojaan sen verran paljon, että alkaa olla siinä ja siinä kannattaako ihan pikkunälän kanssa sinne mennä. Mutta koska syöpöttelyyn sisältyy juomatkin, menee homma yhä plussan puolelle. 




Aterioinnin päätteeksi oli aikaa selata kännykkää. Iltalehdessä silmään osui Juuso Taipale-nimisen kirjoittajan kolumni otsikolla "Näkökulma: Edwin Laineen Tuntematon sotilas joutaa pois tv:stä". Koska pidin lukemastani, päätin linkittää jutun Facebookiin.  

Taipale kirjoittaa, että "2000-luvulla on perinteeksi muodostunut Laineen Tuntemattoman esittäminen televisiossa. Se on klassikkoelokuva, jota ajan hammas on purrut pahasti ja että tarjolla olisi parempikin elokuva, joka on Aku Louhimiehen ohjaama uusin Tuntematon sotilas".

Mielestäni kirjoitus oli asiallinen ja olen siitä samaa mieltä. Jutun voi lukea linkistä https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b8be5f86-0c79-42d9-a35f-be9c8387cc3e 

Hämmästykseni oli suuri, kun linkkini alle alkoi ripeään tahtiin ilmestyä kirjoitusta vastustavia kommentteja. Osasin toki odottaa, että varmaan etenkin kiihkeimmät perussuomalaistuttuni tarttuvat aiheeseen. Mutta kun joukkoon yhtyivät vihervasemmistoa äänestävät yliopistoihmisetkin Edvin Laine-hehkutuksineen, olin todella kummissani.  

Facebook-linkin alle kirjoitettiin muun muassa, että "Enkö saa katsoa vanhoja suomifilmejä?", "Iltalehden voisi lakkauttaa" ja kerrottiin kuinka sodassa traumatisoitunut isoisä teki 70-luvulla itsemurhan. 

Osittain kiihkoa selittänee Iltalehden käyttämä otsikointi. Sen perusteella saattoi saada käsityksen, että Tuntematonta sotilasta ei kannattaisi näyttää itsenäisyyspäivänä. Klikkaamalla jutun auki olisi jokainen lukutaitoinen saanut tietää, että kyseessä on näkemys, jonka mukaan Louhimiehen Tuntematon on parempi elokuva kuin Laineen Tuntematon. Siksi juuri se kannattaisi näyttää televisiossa itsenäisyyspäivänä. Näköjään medialukutaito on yhä melkoisen ylivoimaista monille! 










tiistai 28. marraskuuta 2023

Pakkaspäivä Saaronniemessä 26.11.

Viime sunnuntaina koettiin vuodenaikaan nähden yllättävä ilmiö, kun aurinko paistoi oikein vaan kunnolla. Samalla se tarkoitti sitä, että pakkasin kameran olkalaukkuuni ja lähdin maisemia tallentamaan.

Saavuin Turun Ruissalon Saaronniemeen puoli kahden aikoihin iltapäivällä. Kirkkain päivänpaiste oli jo hiipumaisillaan, mutta valoa riitti silti. Onneksi olin tuohon aikaan liikkeellä, sillä tunnin kuluttua alkoi jo hämärä painaa päälle. 

Pakkasta oli kymmenkunta astetta. Merivesi höyrysi, mutta ei ihan siihen malliin kuin oletin. Kuvissa se ei pahemmin näy. Ylimmässä fotossa, jota pidän päivän parhaimpana otoksena, ilmiö onneksi vaikuttaa lentävien laulujoutsenten taustalla.




Saaronniemessä viereeni parkkeerasi auto, josta poistui äiti kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa. Tuumin, että he tuskin ovat talviuimaan menossa. Likat kun eivät varsinaisesti olleet talviuimarien näköisiä. Väärässä olin. Rannalla joutsenia tarkkaillessani tytöt ramppasivat uimassa varmasti ahkerimmin koko porukasta! 

Päivän erikoisuus oli laulujoutsenperhe. Saaronniemessä ja Turun seudun merialueilla yleensä joutsenet ovat mallia kyhmy, joten tätä voi pitää pienenä ihmeenä. Kuin myös sitä, että poikasia oli peräti kuusi kappaletta säilynyt elossa näihin päivään saakka. 

Poikaset olivat huomattavasti enemmän emojensa näköisiä kuin kuukausi takaperin läheisellä Kuuvannokalla bongaamani kyhmyjoutsen perheen jälkeläiset. Ne kun näyttivät ensi alkuun värityksensä perusteella kanadanhanhilta. 

Suomen kansallislinnut eivät jääneet yhteen paikkaan kyyhöttämään, vaan uivat kuin tilauksesta auringonsillan ohi, jolloin nappasin pari onnistunutta ruutua. Eipä ollut hukkareissu tämäkään. 















perjantai 24. marraskuuta 2023

Tiina Uittamon kesässä

Loppuvuoden harmaan kelin keskellä on hyvä palata alkukesän tunnelmiin. Kuvat ovat Turun Uittamon Paviljongin ympäristöstä, jossa olin eräänä aurinkoisena sunnuntaipäivänä kuvausretkellä entisen työkaverini Tiinan kanssa.

Kysyin Tiinaa ensimmäisen kerran kameran eteen kesällä 2005. Kuvasin tuolloin vielä filmille, mikä nyttemmin tuntuu aika kaukaiselta kun on tottunut yhden tai kahden ruudun sijasta ottamaan samasta tilanteesta parikymmentäkin kuvaa. Sitten tulikin vuosien tauko, mutta lähivuosina olemme silloin tällöin käyneet kuvaamassa kelien salliessa.

Edellisenä ehtoona Uittamon tanssipaikassa oli esiintymässä nostalgiaorkestereja, jotka keräsivät paikalle monisatapäisen yleisön. Olin itsekin diggailemassa kasarihevi- ja suomirock-covereita.  

Sunnuntaina aurinko porotti paikoin vähän liiankin kovasti. Ihme kyllä paviljongin kallioilla ei juurikaan ollut ihmisiä, vaikka tuollaisena päivänä olisi luullut olevan melkeinpä ryntäys. Olihan kyseessä alkukesän hienoin ilma. 

Tiina oli yhtä upea ja kuvauksellinen kuin aina ennenkin. Suunnitelmissa oli loppukesän mittaan ottaa lisääkin kuvia, mutta aikataulut ja säänhaltijat pistivät kapuloita rattaisiin. Toivottavasti ensi vuoden puolella onnistuu. 











Muutama vanhempi fotosessio linkeissä: 




sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Ruissalossa 19. marraskuuta

Olen lähiaikoina seurannut sosiaalisesta mediasta Turun Ruissalossa kuvattuja otoksia linnuista ja metsähiiristä. Koska kuvat ovat lähikuvia, ei taustasta ole paljastunut missä päin ne on tarkemmin otettu. 

En tiedä onko kyseessä uusi talviruokintapaikka, mutta vasta viime viikkoina sieltä otettuja fotoja on ruvennut ilmestymään esimerkiksi Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmään. Pikkulintujen ohella pari jyrsijää nauttii helposta ruuasta. 

Työkaveri vinkkasi, että kohteeseen pääsee "Choraeuksen lähteeltä sata metriä Honkapirtin suuntaan". Sunnuntaina 19. marraskuuta noudatin neuvoa ja lähdin pikkupakkasessa tarpomaan pitkin metsäpolkua. Paikka löytyikin helposti, tosin sinne oli reippaasti pitempi matka kuin sata metriä. 




Valoa ei iltapäivällä valtavasti ollut ja ruokintapaikalla sitäkin heikommin. Täytyy joku päivä mennä uudelleen jos vaikka hiiret näyttäytyisivät koloistaan. 

Vaikka en mikään intohimoinen talven ystävä olekaan, oli eilinen lumisade paikallaan. Luonto näyttää aivan toisenlaiselta hennon lumipeitteen kera kuin vetinen marraskuu tähän saakka. 









sunnuntai 12. marraskuuta 2023

K.K. Downingin muistelmat

Vein taannoin nipun musiikkiaiheisia kirjoja Turun Yliopistokadulla sijaitsevaan Alfa Antikvaan. Vuonna 1983 perustettu antikvariaatti koki muutama vuosi sitten valtaisan profiilin kohotuksen, kun liikkeen omistaja vaihtui aktiiviseen populaarikulttuuriharrastajaan- ja työläiseen Tomi Tuomiseen. 

Entisen yrittäjän aikana kauppa oli tupaten täynnä materiaalia. Laatikoita melkein kattoon asti, jopa vaarallisen ahtaat käytävät, eikä tavara liikkunut ulos juuri lainkaan - sisään kyllä. Tuominen onkin tutkimusmatkaillut alakerran satojen neliöiden tiloissa jo kolmisen vuotta ja löytää päivittäin kaikkea uutta. Nykyään Alfassa on taas tilaa selata esimerkiksi levyjä ihmiset ovat löytäneet paikan. 

Tuominen ei käyntipäivänäni ollut tiskin takana, mutta palkollisensakin on selvästi alan miehiä. Eipä muuten tuollaisessa kaupassa voisi työskennelläkään. Kaveri antoi kirjapinosta vaihdossa kolmenkymmentä euroa, jonka käytin uusiin käytettyihin kirjoihin. 

Valitsin runsaasta musiikkikirjavalikoimasta kolme opusta. Lamppu Laamasen vuonna 2018 kirjoittama Andy McCoy-elämänkerta on suurelta osin huuhaata päähenkilön itsensä kertomana, mutta otin sen koska 80-luvun Hanoi Rocks on minulle ehkä kaikkien aikojen merkittävin orkesteri. Tiedän McCoyn vaiheet varmaan paremmin kuin hän itse, joten sankarin mielikuvitusjuttuihin pystyy suhtautumaan melko neutraalisti.

Ari Väntäsen kirjoittama The Rasmus-kirja lienee yhtä laadukas kuin hänen Stone-, Hanoi Rocks- ja Apulanta-teoksensakin, mutta sitä en ole vielä ehtinyt edes aukaista. 

Kolmas kirja joka meni kolmenkympin kauppaan, on entisen Judas Priest-kitaristin K.K. Downingin ja Mark Edlingtonin yhdessä kynäilemä 40 vuotta Judas Priestiä: Kitarasankarin muistelmat. 

Vuonna 2018 julkaistu kirja on surullista luettavaa. Luulisi miehen, joka on vaikuttanut yhdessä heavy metallin tärkeimmistä yhtyeistä, kykenevän muuhunkin kuin valittamiseen. Kummallinen marmatus alkaa jo ensilevytysten aikoihin 70-luvun puolivälissä. K.K.:n mukaan hänellä ei ollut tarpeeksi sananvaltaa tehdä päätöksiä ja muutenkin kirja etenee negatiiviseen sävyyn. 

Huhtikuussa 2011 Priestin jättäneen kitaristin myöhemmät vaiheet ovat olleet lähinnä surkuhupaisia. Viime vuodet hän on mankunut takaisin yhä varsin menestyvään bändiin. Oma K.K.'s Priest-yhtye ei ole ottanut oikein tuulta alleen, enkä sitä yhtään ihmettele jos vertaa orkesteria Judas Priestiin. 

Kaltaiselleni pitkän linjan Priest-fanille kirjassa ei ole juurikaan uutta informaatiota bändin vaiheista. Ennen niin loisteliaan kitaristin kiukuttelu on lähinnä turhauttavaa. 






perjantai 10. marraskuuta 2023

Tanja Heinänokan rannalla

Tanja Tanita Sundell on turkulainen monitoiminainen, joka kuntosalilla käymisen ohessa laulaa, näyttelee ja on erinomainen valokuvamalli. 

Kesän ja alkusyksyn mittaan kävimme muutaman kerran kuvaamassa Turun saarilla aikataulujen ja sään sen salliessa. Kesäkuussa olikin vallan mahtavat ilmat, mutta loppukesää kohden sitten sateli melkein päivittäin.

Nämä kuvat on otettu juhannusviikolla Satavan saarella Heinänokan leirikeskuksessa. Käyntipäivänämme ilta-aurinko sattui osumaan hiekkarannalle aivan täydellisesti. Vaikka kuvatessa ei mielestäni kauaa kupattu, kääntyi pallo kuitenkin sen verran vauhdilla, ettei vastaavaa valoa enää riittänyt Tanjan vaihtaessa kuteita ja kahlatessa rantaveteen. Tässä vain fotosession aurinkoisia kuvia. 

Tätä nykyä ilmeisesti hiljaiseloa viettävän Heinänokan ainoat hahmot lisäksemme olivat mies ja koira, jotka hekin ennen pitkää poistuivat paikalta. Eräs tuttuni kävi keväällä tässä samaisessa paikassa uimassa ja saunomassa, joten se puoli on jonkun tahon hoidossa, vaikka muuten leirikeskus näyttäisi uinuvan. 

Kuvia tuli jälleen paljon, karsinnankin jälkeen jäi melkoinen liuta. En ole koskaan ymmärtänyt kuvaajia, jotka napsivat vain muutaman kymmenen ruutua jos on mahdollisuus ottaa lähes rajattomasti. Tässä kymmenen kuvaa upeasta Tanjasta.