lauantai 4. marraskuuta 2023

Saaronniemi 29. lokakuuta

Pitkän harmaan sateisen kauden jälkeen koitti ihme. Viime viikon sunnuntaina taivaalla näkyi outo valoilmiö, joka sai minut muuttamaan päivän suunnitelmia. Aurinko nimittäin porotti siihen malliin, että oli pakko lähteä luonnon helmaan. 

Samoilla aikeilla oli moni muukin. Turun Ruissalossa autoletka tuntui loppumattomalta. Saaren kärjessä Saaronniemessä oli kuitenkin hyvin parkkitilaa, eikä ihmisiäkään tarvinnut väistellä. 

Saaronniemessä kävi kuhina talviuimarien rampatessa saunan ja laiturin väliä. Ottamani kahluukuvat ovatkin pitkin viikkoa aiheuttaneet kysymyksiä miten jotkut tarkenevat hyiseen veteen. Harvemmin kai sup-lautailijoitakaan näkyy tähän vuodenaikaan. 




Ilma oli vaihteeksi häikäisevän hieno. Tällaista päivää tuskin tulee enää kuluvana vuonna. Samaa arveli eräs auringonpalvoja, johon olen törmännyt muutaman kerran hiekkarannalla camping-alueen takana. Kaveri on poikennut muista ulkoilijoista siten, että oli kyseessä sitten keväthanki tai lokakuun loppu, on hän sitkeästi istuskellut retkituolissaan aurinkoa ottaen. 

Ruskettunut mies on kova puhumaan. Tällä kertaa keskustelun aiheena olivat sään lisäksi muun muassa lähellä tepastellut sorsaparvi. Hän arveli, ettei kyseessä ole mikään pullasorsapopulaatio, koska linnut ovat niin arkoja. Pienestäkin ulkopuolisesta liikkeestä sorsat lehahtivat merelle, josta palasivat pian rantaan. 

Kellojen siirto aiheutti sen, että jo viideltä alkoi tulla hämärää. Auringonpalvoja pakkasikin kamppeensa tasan neljältä, mutta minä jäin vielä kiertelemään alueelle. Paras valo alkoi hiljalleen hiipua mailleen.  













torstai 2. marraskuuta 2023

Kuuvannokka 28. lokakuuta

Lokakuun viimeisenä lauantaina käväisimme Harri Nato Leinon kanssa Turun Ruissalon Kuuvassa. Takavuosina retkeilimme viikonloppuisin useinkin, mutta tilanteet muuttuvat. Nykyään luonnistuu Ruissalon kaltaiset helposti saavutettavat kohteet. 

Olen tallustellut näillä main viimeksi elokuussa, jolloin oli hieno kesäpäivä. Lokakuun lopun lauantai poikkesi viime viikkojen keleistä siten, ettei satanut eikä tuullut. Lämpötila oli nollan paikkeilla. Jonkinmoinen viima Kuuvannokan kallioilla toki puhalsi, mutta pipo päässä tarkeni vallan mainiosti. Kuvaamiseen ilma oli aika harmaa, mutta sillä mentiin mitä oli. 

Leino muisteli lapsuusaikojaan 70-luvulla, jolloin hän on seilannut Kuuvannokkaan vesibussin kyydissä. Paatti pysähtyi laiturille, josta on yhä jäljellä kivilatomus ja kaksi jykevää hirsiarkkua. 




Ruissalon eläimistä bongasimme käpytikan ja oravan, josta en ehtinyt saada kuvia sekä kyhmyjoutsenperheen peräti viiden poikasen voimin. En osaa sanoa kuinka yleistä on, että poikasia on selviytynyt näin monta noin isoksi, mutta harvemmin tällaista näkee. Nuorten joutsenien väritys muistutti nyt hieman kanadanhanhien vastaavaa.

Jatulintarhaa esittävää kalliohakkausta etsiessämme kuului tasaista ja hiljaista moottorin jyrinää. Katse merelle, jossa Finnlinesin uusi ja paljon mainostettu laiva Finnsirius lipui pitkin Airistoa. Kuvassani se on juuri saavuttamaisillaan Vepsän saaren.


















lauantai 28. lokakuuta 2023

Syyskemut Mäntyniemessä

Lokakuun 21. päivä Turun Hirvensalon Mäntyniemeen kokoontui lauantaipäivää viettämään sekalainen seurakunta, joista suurin osa oli tuttuja keskenään ja loputkin varmasti nyt. 

Mäntyniemi on ammattiosastoni PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n kesäkoti Hirvensalon Papinsaaressa, noin seitsemän kilometrin päässä Turun keskustasta. 

Mäntyniemestä on mahdollisuus vuokrata salia ja mökkejä muidenkin kuin osaston jäsenien. Toki hieman kalliimpaan hintaan, mutta silti varsin huokeasti. Meren rannalla sijaitsevassa Mäntyniemessä on loistavat kalastus- ja ulkoilumahdollisuudet. 

Syksyinen päivä sujui aurinkoisessa, joskin hieman tuulisessa nollakelissä. Mäntyniemen sali lämpeni iltaa kohden ja tuskin kellään oli tarvetta lisätä palttoota päälle. Vielä puolenpäivän aikoihin sai puhallella höyryä, mutta eipä kukaan viluakaan valitellut. 





Päivän ohjelmistossa oli pelejä kuten biljardia, fortunaa ja koronaa sekä Matti Viki Vikströmin vetämä Turku-aiheinen tietokilpailu. Esiintymässä kävi minulle aiemmin tuntematon turkulaistrubaduuri J.M. Eerto, jonka repertuaariin kuului muun muassa Bob Dylania ja Wigwamia. 

Eräs kaveri muisti Eerton esiintyneen pihafestivaali Ojisrokissa, jossa hänen toimestaan on kuultu jo edesmenneen, legendaarisen turkulaismuusikko Pasi Raappanan tuotantoa. 

Tein Mäntyniemeä varten sadan biisin Spotify-kokoelman. Se löytyy kyseisestä suoratoistopalvelusta nimellä Mäntyniemi rokkaa. Monipuolisella soittolistalla on kaikkea Klamydiasta Roxetteen ja Lynyrd Skynyrdiin, Rolling Stonesista Erkki Junkkariseen, Judas Priestistä Tapani Kansaan ja Tuomari Nurmiosta Carole Kingiin. 









 

tiistai 24. lokakuuta 2023

Eve Ruissalon ruskassa

Nämä kuvat otettiin lokakuussa viikolla 42 Turun Ruissalon Marjaniemessä. Mallina oli kuvankaunis Eve. Hänen kanssaan oli jo kesällä aikomus pitää fotosessiot, mutta homma venähti näihin päiviin asti. Parempi myöhään kuin ei lainkaan ja nyt sattui vielä kelikin suosimaan. 

Tutustuin Eveen aurinkoisena kesäpäivänä Vepsän saaressa neljä vuotta sitten. Hän tiedusteli halukkuuttani mallikuvaamiseen, enkä lainkaan pistänyt hanttiin kun näin upean naisen linssiin eteen sain. 

Eve on erittäin luonteva malli, eikä juurikaan tarvitse ohjausta kuvaajalta. Poseeraukset sujuvat kuin vettä vaan. Kuviin hain taustaksi syysruskaa, vaikka osin näyttääkin siltä kuin Marjaniemessä olisi ollut yhä loppukesän kelit. 




Syksyinen päivä Marjaniemen kartanon mailla oli hiljainen. Ei niin ristin sielua missään. Kerran satuin paikalle kun turkulaisopettajat lopettelivat palaveriaan. Mukana oli tuttu nuorison sivistäjä, joka kuiskasi minulle mennessään autolleen, että "Vittu mitä paskaa". Se kertonee olennaisen kokouksen sisällöstä. 

Otin Marjaniemessä Evestä varmasti satoja kuvia, joista raakkasin myöhemmässä tarkastelussa suurimman osan pois. Jäljelle jäi noin 150 ruutua. Tässä tusinan verran. 









Edellinen Eve-kuvasetti viime vuodelta linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/03/eve-syyskuisessa-ruissalossa.html

maanantai 23. lokakuuta 2023

Parantolan luontopolulla

Edellisessä blogijutussa käsittelemäni Halikon Kurpitsapuisto-reissun yhteydessä pysähdyimme Paimiossa. Työkaverini Petteri nimittäin ehdotti, että Paimion Parantolan luontopolku olisi hyvä kiertää ennen kurpitsapäiden katselua. 

Paimio on lähivuosina tullut tunnetuksi monista luontopoluistaan. Taannoin tarjonta laajeni Paimion Parantolan metsässä ja lähiympäristössä kiemurtelevan Parantolan polun merkeissä. 



Tasaiseen maastoon sijoittuva Parantolan polku on samalla kulttuurinen kohde, etenkin jos haluaa ihailla Alvar Aallon suunnittelemaa parantolaa. Se sattuu olemaan yksi kansainvälisesti tunnetuimmista ja merkittävimmistä suomalaisrakennuksista. Polulla puolestaan on Lemmenlampi, jonka pumppaamon ja padon suunniteluut samainen arkkitehti Aalto. 

Tiedä sitten paljonko Lemmenlammella on pumpattu muutakin kuin vettä. Ainakaan lokakuisena sunnuntaina ei pusikko heilunut. Polun ainoa jyrkkä kohtakin osuu niille main. 

Parantolan polun varrella on vanhahko laavu grillipaikkoineen. Ihmettelin miksi betonirinkula oli täynnä maa-ainesta, kun yleensä vastaavissa on tapana grillata lieriön pohjalla. 



Pieni ratsastajakin tuli vastaan opettajansa kanssa. Kuulemma poni ei kovin monen kymmenen kilon taakkaa kestä, joten esimerkiksi minun olisi turha haaveilla hyppääväni minihevosen selkään. 

Keskellä reittiä mutkitteleva komea puro toi mieleeni keväällä 2014 tehdyn Puolan matkan. Krakovan lähellä olevassa metsässä oli jotain samaa. 



Avarassa mäntymetsässä oli mukava kävellä. Koska polku on vain 2,2 kilometriä pitkä, se ei tyydyttäne kovimpia luontoretkeilijöitä. Heille Paimiossa riittää muutakin kuljettavaa kuten lähistöllä oleva neljän kilometrin pituinen Paimion luontopolku sekä keskustan tuntumassa Vähäjokipolku ja Oinilan jokipolku. 


Polun virallinen lähtöpaikka on Parantolan ylilääkärin asunnon eli nykyisin päiväkodin edustalla osoitteessa Ruokolinnantie 28 21540 Paimio.