Vuoden ensimmäinen Ruissalo

Sunnuntaina 4. tammikuuta käväisin pitkästä aikaa luonnon helmassa. Flunssa vai mikä lie influenssa on vaivannut enemmän tai vähemmän jo kolme viikkoa. Marraskuun alkupuolella työnantajan puolelta saatu influenssarokotuskin taisi olla yhtä tyhjän kanssa, mutta tulipa otettua kun kerran tarjottiin.

Turun Ruissalon Saaronniemessä oli pakkasta auton mittarin mukaan kaksitoista astetta. Erään tutun talviuimarin, joka pulahti veteen ilman saunomista, mukaan asteita olisi ollut peräti -14. Hänellä ei hyisessä vedessä pulikointi tehnyt näköjään tiukkaakaan. 

Lenkkini Saaronniemessä ei järin pitkä ollut, mutta tulipa sentään otettua jonkun verran fotoja. Sormet jäätyivät nopeasti, mutta kamera toimi urhoollisesti, vaikka eräs ulkoilija sen kestävyyttä tällaisella ilmalla epäilikin. 

Sama kaveri kertoi toivovansa meren nopeaa jäätymistä. Tällä menolla siihen tuskin kauan menee. Loppuviikoksikin on luvattu kovaa pakkasta, joten eiköhän jo ensi viikonloppuna rohkeimmat ryhdy kokeilemaan jään kantavuutta. 

Klipunkarissa 3. maaliskuuta

Viime sunnuntaina Kustavissa käydessäni poikkesin Klipunkarissa. Se on tunnettu kunnan uimarantana. Paikka on minulle tärkeä, koska siellä opin uimaan 70-luvun alussa ja lapsuuden kesät kuluivat noilla kallioilla.

Hieman arvelutti millainen Klipunkariin johtava tie mahtaa olla. Jyrkkä mäki ei olisi jäisenä houkutellut, mutta se oli hyvin hiekoitettu ja jo lähes sula. Syynä moiseen lienee suuren suosion saanut talviuintipaikka. Kun sakkia ramppaa talvellakin pulikoimassa, on tienkin syytä olla hoidettu. 

Vakka-Suomen Sanomista olen lukenut käyttäjien kehuja Klipunkarin talviuintimahdollisuudesta. Facebookissa eräs Kaarinan kaupunginvaltuutettu puolestaan hehkutti asiaa samaan malliin. Hän mökkeilee Kustavin Vasikkaluodossa, mutta ei pulahda mökkirannan avantoon kun tällainenkin sauma on. 

Latasin Facebookin Kustavi-ryhmään näitä samoja valokuvia. Moni on niistä tykännyt. Minulle tuntematon kalastusharrastaja puolestaan ihmetteli kommentissaan kun vettä ei ole jään päällä ja kyseli onko "vesi laskussa vai nousussa". Siihen on tasan kaksi vaihtoehtoa, enkä tiennyt vastausta. 

Saaronniemi 29. lokakuuta

Pitkän harmaan sateisen kauden jälkeen koitti ihme. Viime viikon sunnuntaina taivaalla näkyi outo valoilmiö, joka sai minut muuttamaan päivän suunnitelmia. Aurinko nimittäin porotti siihen malliin, että oli pakko lähteä luonnon helmaan. 

Samoilla aikeilla oli moni muukin. Turun Ruissalossa autoletka tuntui loppumattomalta. Saaren kärjessä Saaronniemessä oli kuitenkin hyvin parkkitilaa, eikä ihmisiäkään tarvinnut väistellä. 

Saaronniemessä kävi kuhina talviuimarien rampatessa saunan ja laiturin väliä. Ottamani kahluukuvat ovatkin pitkin viikkoa aiheuttaneet kysymyksiä miten jotkut tarkenevat hyiseen veteen. Harvemmin kai sup-lautailijoitakaan näkyy tähän vuodenaikaan. 

Ilma oli vaihteeksi häikäisevän hieno. Tällaista päivää tuskin tulee enää kuluvana vuonna. Samaa arveli eräs auringonpalvoja, johon olen törmännyt muutaman kerran hiekkarannalla camping-alueen takana. Kaveri on poikennut muista ulkoilijoista siten, että oli kyseessä sitten keväthanki tai lokakuun loppu, on hän sitkeästi istuskellut retkituolissaan aurinkoa ottaen. 

Ruskettunut mies on kova puhumaan. Tällä kertaa keskustelun aiheena olivat sään lisäksi muun muassa lähellä tepastellut sorsaparvi. Hän arveli, ettei kyseessä ole mikään pullasorsapopulaatio, koska linnut ovat niin arkoja. Pienestäkin ulkopuolisesta liikkeestä sorsat lehahtivat merelle, josta palasivat pian rantaan. 

Kellojen siirto aiheutti sen, että jo viideltä alkoi tulla hämärää. Auringonpalvoja pakkasikin kamppeensa tasan neljältä, mutta minä jäin vielä kiertelemään alueelle. Paras valo alkoi hiljalleen hiipua mailleen.  

Marraskuun viimeiset luontokuvat

Syksyn viimeiset valokuvani otin Turun Ruissalon Saaronniemessä lauantaina 30. marraskuuta.

Joulukuuta, kalenterin mukaan siis talvea, on kulunut jo muutaman päivän verran. Ainakaan minä huomaa mitään eroa syksyyn. Tänään aamullakin oli yhtä vetistä kuin marraskuussa keskimäärin. Välissä oli kumminkin jonkun päivää jopa pakasta ja hiukan luntakin, jolloin Saaronniemessäkin näytti vaihteeksi erilaiselta.

Tällä kertaa päädyin Ruissaloon työkaverini Kaken kyydillä. Hän meni talviuimaan, jona aikana minulla oli mahdollisuus käyskennellä pitkin poikin rantoja.

Tutuilla talviuimareilla on yleensä mennyt makoisiin löylyihin ja hyisiin aaltoihin pulahtamiseen keskimäärin tunnin verran, eikä toimenpide tälläkään kertaa kestänyt sen kauempaa. Aika oli juuri passeli minullekin, koska ehdin kiertää Kolkannokan, ottaa valokuva, istahtaa rantakivelle katselemaan maisemia ja jäin vielä suustanikin kiinni erään Ruissalon ystävät Facebook-ryhmän jäsenen kanssa.

En mielestäni ottanut mitenkään hullun lailla kuvia, mutta muistikorttia peratessani eteen tulla tupsahti aika montakin hyvää otosta.

Saaronniemessä 16. helmikuuta

Lauantaina 16. helmikuuta suuntana oli Turun Ruissalon saaren kärki Saaronniemi. Olin sopinut muutaman kaverin kanssa tapaamisen sinne. Iltapäivän ohjelmassa grillausta ja chillausta.

Sakkia oli liikkellä valtavasti, kuten vähän arvata saattoikin. Kaunis helmikuinen lauantai sai ihmiset ulos neljän seinän sisältä.

Ilma oli todella keväinen. Kahdeksaa plussa-astetta lupailivat, muttei sentään sellaisiin lukemiin  päästy. Häijy viima haittasi vähän toimintoja, mutta siihenkin tottui aika pian.

Rantahiekalla vesi solisi kuin purossa jäiden sulaessa vauhdilla. Talviuimareita oli kymmenittäin, joukossa pari tuttuakin hahmoa.

Talvigrillaus on selvästi nostanut suosiotaan viime vuosina. Saaronniemessä on useita grillipaikkoja, joista viikonloppuisin nousee sauhu. Puut vaan pitää olla omasta takaa. Kun Turun kaupunki on halkoja paikalle tuonut, ovat ne hävinneet kuin tuhka tuuleen. Mutta eivät suinkaan alueen grilleihin, vaan autojen peräkontteihin. Alhaista toimintaa.

Täytyy ehdottomasti päästä kevään korvilla Saaronniemeen viettämään uudelleen vastaavaa lauantaita.