Indra Fleminginpuistossa

Syysruska on valokuvaamisen kannalta otollista aikaa, vaikka punakeltainen väriloisto ei kauan kestä. Turun seudulla keskimääräisesti paras ruska on asiantuntijoiden mukaan 12. päivä lokakuuta. Luin sen aikoinaan jostain ja seurantani mukaan homma pitää aika tarkkaan kutinsa. 

Nämä kuvat ovat Turun Tonttumäeltä vajaata viikkoa ennen kyseistä päivämäärää. Vaahteran lehdet olivat jo tuulen mukana tippuneet osin, mutta vielä niitä killui puissakin paljon. 

Miljöön virallinen nimi on Fleminginpuisto. Piti oikein tarkistaa kaupungin sivuilta, vaikka Tonttumäeksi läheisiä kerrostaloja kutsutaankin. 

Mallina oli upea Indra. Tutustuin häneen syyskuussa Liedon Nautelankoskella pidetyn fotosession yhteydessä. 

Syyskuvat onnistuivat hyvin. Siitä inspiroituneina kävimme viikon aikana parissa muussakin kohteessa ottamassa fotoja. 

Syysruskaa Savojärvellä

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa usean kunnan alueella. Alueen suosituin reitti on reilun kuuden kilometrin pituinen Savojärven kierros. 

Kävin Savojärvellä takavuosina useinkin, mutta korona-aikana tahti on tippunut selvästi. Se ei suinkaan johdu siitä, että pelkäisin saavani tartunnan metsän siimeksessä. Vaan siitä, että kun luontoelämyksiä alettiin rummuttaa mediassa pandemian levitessä Suomeen keväällä 2020, olivat kaikki sohvaperunat yhtäkkiä lähdössä tuttua kotipihaansa pidemmälle. Ei pahemmin kiinnostanut jonotella pitkospuilla ja väistellä vastaantulevaa ihmisvirtaa, kun huomasin villityksen saavuttaneen Kurjenrahkankin.  

Lokakuun 2. päivä tehty Savojärven kierros on vasta toinen kuluvana vuonna. Olin liikkeellä työkaverini Petterin kanssa, jolle reissu taisi olla peräti kuudes tänä vuonna. 

Lähtöpaikaksi valikoitui nyt Savojärven Rantapiha Nousiaisissa. Useimmiten startti on tapahtunut vastarannalta Kurjenpesältä, joka on Yläneen puolella. 

Juuri minkäänlaista ihmisvirtaa poluilla ei ollut, vaikka parkkipaikalla runsaasti autoja olikin. Tiedä sitten minne sakki oli kadonnut, mutta onhan Kurjenrahkalla muitakin reittivaihtoehtoja kuin Savojärven kierros.  

Ainoastaan pari kertaa jouduimme väistämään vastaantulijoita. Kaikki eivät ymmärrä kiertää lenkkiä myötäpäivään, jolloin suo-osuuksien pitkospuilla saattaa tulla hankalia tilanteita. Minun puolestani joku pienempi ja kevyempi saa hyppiä mättäälle jos mielii kastella jalkineensa. 

Lokakuun alussa varsinaissuomalainen syysruska ei vielä ollut aivan uhkeimmillaan, mutta komeaa syksyisellä Savojärvellä silti oli. Pari tuntia luontopolulla vierähti kuin tyhjää vaan.

Saaronniemen luontoa 12. lokakuuta

Viime keskiviikkona oli sellainen päivä, että oli jälleen aika suunnata Turun Ruissalon saarelle ja tarkemmin sen kärkeen Saaronniemeen ja Kolkannokkaan.  

Startti kaupungista tapahtui vähän jälkeen viiden ja perillä olin puoli kuudelta. Yhtään myöhemmin ei olisi enää kannattanut lähteäkään, koska nykyään tulee hämärää jo puoli seitsemän paikkeilla. Tai toki voi, mutta silloin on turha raahata kameraa mukana. Tunnin lenkkini aikana aurinko laski. 

Edellisestä Saaronniemi-käynnistäni tuli aikaa peräti kaksi viikkoa. Yleensä käyn noissa maisemissa melkein kerran viikossa, parhaimmillaan kaksikin. Alkuviikolla poikkeisin erään valokuvaussession puitteissa Ruissalon alkupäässä Marjaniemessä, mutta siitä joskus myöhemmin. 

Saaronniemen hiekkaranta oli vaihteeksi erinäköinen kuin viime kerralla, koska hiekkakynnäs jakoi sen kahtia. Paikalle kipataan kuormakaupalla uutta tavaraa jälleen ensi keväänä, joten eiköhän siitä taas tasainen tule. 

Pari viikkoa sitten Saaronniemen pohjoislaidalla, Kukkarokiven puolella, näytti tällaiselta https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/09/saaronniemi-28-syyskuuta.html

Lomalla Alanyassa osa 4 - Alanyan linnake

Alanyan 1200-luvulta peräisin oleva linnake tunnetaan turkiksi nimillä Alanya Kalesi tai pelkkä Kale. Se sijaitsee vuoren päällä, jonne pääsee nykyään kätevästi James Bond-tyyppisellä köysiratahissillä (Alanya Teleferik). Lähtöasema on lähellä Damlatas-rantaa ja edellisessä blogikertomuksessa käsiteltyä tippukiviluolaa. 

Ylös vuorelle pääsee myös taksilla ja linja-autolla, mikäli kärsii esimerkiksi korkeanpaikankammosta tai ei ole halukas ihailemaan maisemia ilmasta käsin. Ja jos välttämättä haluaa hikoilla, voi kävellenkin toki mennä. 

Luin jostain matkailujulkaisusta, että linnakealue olisi nähtävyytenä pettymys. Tiedä sitten mitä siltä odotetaan, mutta ainakin minulle se oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Paljon vanhoja kivirakennuksia, vartiotorneja ja raunioita, valtavasti kissoja ja hankalaa maastoa portaineen. Ei kai siellä mitään hattaraa pyöritetä tai soiteta Elton Johnia, jos joku niin sattuu luulemaan. 

Linnakkeelta avautuu erinomaiset näköalat Alanyan kaupunkiin ja satamaan. Kymmenen liiran sisäänpääsymaksua vastaan voi kuikuilla alas oikein sydämen kyllyydestä. 

Vuorelle ei kuitenkaan pääse ihan koska vaan. Alue on auki vuodenajasta riippuen joko kello 9-19 ja kesäkautena 8-17. Vartijat hissiasemalla vaikuttivat vähän sellaisilta, ettei paljon kannata ruveta pokkuroimaan, mikäli he hoputtavat poistumaan ennen sulkemisaikaa.