Nelli ja alkukesäinen Friskala

Nelli on turkulainen harrastajamalli, jonka olen tuntenut muutaman vuoden. Olemme käyneet useamman kerran kuvaamassa Turussa ja lähiseudulla vuodenajasta riippumatta, viimeksi talvella Katariinanlaaksossa.

Tällä kertaa ideana oli maalaismiljöö, voikukat ja ylipäätään alkukesän vehreys. Ilma vaan tuppasi sovittuna kuvauspäivänä olemaan vähän synkkä. Olinkin jo ennen puoltapäivää perumassa koko hommaa, mutta onneksi Nelli pisti hanttiin. Kuin ihmeen kautta iltapäivällä tulikin aurinkoinen keli. Ja juuri sopivasti matkalla Turun Hirvensalon Friskalaan, joka toimi kuvauspaikkana.

Toista lastaan odottava Nelli oli jälleen loistava malli. Kuvista tuli aikalailla sellaisia kuin etukäteen kaavailinkin.

Vanhempia fotosessioitamme löytyy linkeistä:

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/11/nelli-martinkirkolla.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/01/nelli-pitkasalmen-pakkasissa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/09/nelli-rauvolanlahdella.html

Fotoilua Kasvititeellisessä puutarhassa

Kesäkuun alkupuolella kävin turkulaisen Riinan kanssa kuvaamassa Turun Ruissalossa Kasvitieteellisen puutarhan mailla. Olen käyttänyt aluetta usein aiemminkin, joten eipä tarvinnut kauheasti arpoa lokaatioita.

Riina on tuttu likka kahdelta kuvauskerralta. Hän osaa poseerata todella sujuvasti ja luonnollisesti. Tällä kertaa pääideana oli keltaisena välkehtivä voikukkanurmikko. Kylmän kevään takia voikukkia oli paljon vielä kesäkuun puolellakin. Värimaailmasta tuli varsin onnistunut.

Louhisaaren linnassa

Louhisaaren linna on Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella sijaitseva kartanolinna, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkan Carf Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkotina.

Kartano päätyi vuonna 1961 valtion omistukseen ja Muinaistieteellisen toimikunnan eli nykyisen Museoviraston hallintaan. Vuonna 1655 valmistuneita päärakennusta sekä sivurakennuksia ympäröi englantilaistyylinen puisto. Kokonaisuus muodostaa yhden Suomen parhaiten säilyneistä kartanomiljöistä.

Louhisaaressa tulee poikettua vähintään kerran vuodessa. Tänään helatorstaina sattui taas olemaan sellainen päivä. Sisällä linnassa en ole ollut kuin kerran aikaisemmin. Yleensä se on ollut suljettuna.

Kartanon puisto on valokuvauksellinen mihin vuoden aikaan tahansa. Luulin, että nyt kameramiestä odottaisi valtaisa voikukkameri, mutta nurmikko oli ilmeisesti ajeltu aivan hiljattain. Yhteen reunaan oli sentään jäänyt jokunen kukka pystyyn.

Malleilua voikukkaniityllä

Toukokuussa pelloilla ja pientareilla keltaisena rehottavaa voikukkaa pidetään kai yleisesti turhana rikkaruohona, mutta ainakin minulle se on jokavuotinen silmänilo. Voikukkaniittyjä on mukava katsella ja kuvata.

Vielä mukavampaa kukkaketoa olisi katsella jos siellä sattuisi olemaan nätti nainen. Niinpä idealamppuni syttyi tuossa toukokuun puolivälin paikkeilla ja ajattelin kysyä fotomalliksi työkaveriani Idaa.

Sopiva kuvauspaikka löytyi Raisiosta ja samalla reissulla kävimme läheisen Krookilan kotiseutumuseon tiluksilla. 

Idan kanssa olen käynyt muutama vuosi takaperin kuvaamassa eräässä vanhassa tehdasmiljöössä lähellä Turun lentokenttää. Tahtia voisi minun puolestani tästä kiristääkin, koska nytkin fotoilut sujuivat kuin tyhjää vaan.