Lauantaina 31. tammikuuta suuntana oli Salo. Vaikka entinen matkapuhelinkaupunki sijaitsee vain noin viidenkymmenen kilometrin päässä Turusta, tulee siellä käytyä melko harvoin. Salon seudulla on kuitenkin paljon kiinnostavia luontokohteita ja valtava määrä kirpputoreja.
Päivän ohjelmaan kuului vuonna 2023 edesmenneen luontokuvaajaguru Hannu Hautalan retrospektiivinen valokuvanäyttely Salon Taidemuseo Veturitallissa sekä kaksi kirppistä.
Toinen käytetyn tavaran mekka, Aarresaari, olikin tuttu jo aiemmilta kerroilta. Etäämmällä ydinkeskustasta sijaitseva Secondhandmarket puolestaan uusi kokemus.
Rankkasin Secondhandmarketin oitis Aarresaarta paremmaksi. Se on valoisa, siisti ja omaa laajan valikoiman tavaraa. Moniin turkulaiskirppiksiin verrattuna Aarresaarikin on tosin melkoinen aarreaitta.
Löysin Secondhandmarketista John Fogertyn ensimmäisen sooloalbumin. Kansi on vuosikymmenten saatossa ottanut vähän osumaa, mutta itse vinyyli on kuin uusi.
Levyn hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Nykyään kaikenlaisista Keijo-Annikeista pyydetään suuria summia, vaikka ne eivät mene kaupaksi edes eurolla.
Hannu Hautalan valokuvanäyttely Poika, joka rakasti lintuja oli hieno. Koko Veturitallin kattava kuvakavalkadi eteni soljuvasti huoneesta toiseen. Uteliaita ihmisiä oli paikalla arviolta satakunta.
Hautalan kuvista moni oli tuttu jo aiemmista yhteyksistä. Mestariteosten sekaan mahtui myös sellaisia, joiden mukanaoloa vähän ihmettelimme. Epätarkat oravat eivät ehkä edusta kuusamolaista suurmiestä parhaimmillaan.
Hautalan tuotannon ihastelun jälkeen suuntasimme kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvaan Halikon Hajalaan, jossa minua ja Harri Nato Leinoa odotti urbaani vaelluskohde.
Rämpiessämme umpihangessa kohti vanhaa rautatietunnelia, napsin kuvia kuuraisista kasveista. Aurinko osui niihin täydellisesti, toisin kuin pian näkyviin tulevaan suuren aukkoon kalliossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti