Lumikenttien Katarina

Joulukuun puolivälissä tuttu varsinaissuomalainen harrastajamalli Katarina kysyi minua kuvaajaksi toteuttamaan ideaansa. Se kuulosti sen verran erikoiselta, että ei tarvinnut kahta kertaa kysyä.

Ajatuksena oli, että talvisessa Viheräisten omenapuutarhassa Raisiossa olisi parisänky, jossa malli köllötelisi. Alussa oli puhe vaan "metsästä", mutta tarkemman lokaation selvittyä näin jo mielessäni, että homma varmaan toimii. Alue on tuttu usean vuoden ajalta ja parhaat päivänsä nähnyt omenapuumiljöö kuvauksellinen.

Turun seudulla ei ole pahemmin lunta ollut kuluvana talvena. Kyseisellä viikolla sitä oli kumminkin joidenkin mielestä jopa riesaksi asti. Kuvauspäivän jälkeen se sulikin taas pois.

Vettä satoi pitkin loppuvuotta kuukausi tolkulla käytännössä päivittäin, tietysti kuvauspäivänäkin. Pikku tauko sentään siinäkin oli. Kun taas alkoi ropisemaan niin että pelkäsin kameran kastuvan, olin jo saanut tarvittavan määrän kuvia. Sateenvarjokin oli mukana, mutta assistentin ei tarvinnut sitä ruveta aukomaan.

Ihan hyvää jälkeä tuli nopealla aikataululla. Nollakelissä ei kauan ihmetelty.

Kun Katja pukeutui lehtiin

Syyskuun lopulla olin fitness-lavoillakin nähdyn Katjan kanssa kuvaamassa Kaarinan Vaarniemessä. Tutustuin häneen pari vuotta sitten, kun huomasin kuvaajahakuilmoituksen Facebookissa. Tuolloin vielä Turussa asunut Katja odotti lasta ja sen pohjalta syntyi kuvasarja keväisessä Ruissalon Marjaniemessä. Se löytynee helposti Googlesta haulla Kaislatuuli: Raskauskuvia Ruissalossa.

Harvemmin olen kuvannut tällaista niin sanottua "seminudea", kuten alan termi kuuluu. Melko yleinen genre se kumminkin tuntuu olevan esimerkiksi Facebookin valokuvausryhmissä. Siellähän ei niinkin luonnollinen asia kuin nänni saa vilahdella lainkaan, sillä muuten ehkä lennät ulos ryhmästä tai pahimmassa tapauksessa koko Facebookista.

Katja kertoi ideastaan etukäteen, että hän "haluaa pukeutua lehtiin". Mietin paikkaa, jossa moinen onnistuisi ja mieleen tuli Vaarniemi. Muistikuvani meinaan oli, että siellä on paljon vaahteroita. Sopivia puita sai kumminkin etsiä, koska alue onkin varsin tammivaltainen. Syysruskakaan ei ollut vielä pahemmin tullut lehtiä väritellemään. Se olisi ollut bonusta. Näillä mentiin mitä oli, eikä paikkaa ruvettu vaihtamaan.

Otin tapani mukaan reilusti kuvia. Jotkut mallit ovat sitä joskus vähän ihmetelleetkin, kun kuulemma joku toinen kameramies saattaa ottaa vaan muutaman kymmenen ruutua. Niitä sitten hiki hatussa väännellään ja käänneellään photoshopissa muutaman kuvan verran. Mielestäni hyvää jälkeä voi tehdä samantien ihan kameran säädöillä ja opituilla valokuvauksen perussäänöillä kuten rajauksella, eikä hinkata hulluna jälkikäteen.