Lenholmin tammilehdossa

Paraisten Lenholm kiinnitti huomioni kymmenisen vuotta sitten ajellessani Saaristotietä pitkin kohti Nauvoa. Valtavia, sekä kaatuneita että pystyssä olevia tammia näkyi pitkin tannerta.

Kyseessä on alunperin yksityinen 31 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, joka on perustettu vuonna 1986. Vuonna 1992 siihen lisätiin viisi hehtaaria valtion lehtojensuojelualuetta.

Lenholmin luonnonsuojelualue kuuluu 129 hehtaarin Lenholmin Natura-alueeseen. Matthomsfladanin merenlahti puolestaan rantojensuojeluohjelmaan ja kaikki nämä yhdessä muodostavat kansainvälisestikin merkittävän suojelukokonaisuuden.

Lenholmin luonnonsuojelualue koostuu perinnemaisemista, lehdoista, rantaniityistä ja kallioista, sekä noin kahdeksan hehtaarin viljellystä pellosta. Kesäisin alueella laiduntaa lehmiä ja lampaita.

Karja pitää taimet ja heinät poissa, jolloin valoa vaativa kasvillisuus eliölajeineen saa kasvualaa. Sorkanpainaumat ja lanta antavat edellytykset monille sienille, kasveille ja eläimille. Kuusia raivataan perinnemaiseman ja lehtojen monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Alueella on tavattu ainakin 29 uhanalaista lajia. Suurin osa niistä on riippuvainen tammista, joista isoimmat ovat noin 300-400 vuotta vanhoja. Saaristotiessä kiinni oleva hehtaarin kokoinen osa on Suomen näyttävin tammihaka, jossa laidunnus on jatkunut vuosisatoja.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä suuntana oli Lenholm. Sitä ennen kierros Paraisten Lemlahden kautta. Siellä sijaitsee Suomen vanhin säilynyt kartano, 1400-luvulla rakennettu Kuitian kartano (ruotsiksi Qvidja).

Vierailu jäi pelkäksi auton ikkunasta katseluksi, sillä alueelle ei ole toivottavaa mennä ominpäin ihmettelemään.

Kartanon nykyinen omistaja on Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin. Vuonna 2014 hänen kerrottiin jatkavan tilalla maatalousyrittäjyyttä menetelmin, joka kuormittaa Itämerta mahdollisimman vähän.

Erikoista, ettei Suomen rikkaimpiin ihmisiin kuuluva Herlin käytä kotimaista työvoimaa tiluksillaan. Rakennusmiesten autot näyttivät olevan Viron rekisterissä.

Lenholmin tammilehto teki jälleen vaikutuksen. Isot tammet ovat komean näköisiä. Olivatpa sitten pystyssä tai maata vasten.

Vaikka alueella on virallinenkin luontopolku, on se niin heppoisesti merkitty, etten ainakaan minä tiedä missä se kiemurtelee. Lukuisia pieniä polkuja risteilee siellä täällä ja niitä pitkin tuli nytkin käveltyä.

Lintutornista käsin näkyi lahdella kymmeniä joutsenia. Tornissa ei ollut ruuhkaa, vain yksi lintubongari. Kumma kyllä hän sattui edustamaan kauniimpaa sukupuolta. Yleensä vastaavissa paikoissa törmää poliitikko Osmo Soininvaaran näköisiin vanhempiin herroihin.

Tiia Anniina Askalankoskella

Kävin pari viikkoa sitten Paimion Askalankoskella kuvaamassa varsinaissuomalaisen mallin ja promootiotytön Tiia Anniinan kanssa.

Askalan voimalaitosta ja perinnemaisemaa tulee käytyä katsomassa muutaman kertaa vuodessa. Miljöö on osoittautunut myös päteväksi mallikuvauspaikaksi. Se ei ole yhtä käytetty kuin toinen vähän vastaava paikka lähiseudulla, Liedon Nautelankoski.

Edellisen kerran tapasin upean Tiia Anniinan kesäkuun loppupuolella Raision alppiruuspuistossa. Ruusuisia fotoja löytyy blogihistorian heinäkuun osiosta. Loistava malli ei nytkään pettänyt; julkaistavia kuvia valkatessa tuli suoranainen runsaudenpula.

Askalankoski 28 . toukokuuta

Edellissunnuntaina Koski TL:n reissulla tuli poikettua myös Paimion Askalankoskella. Voimalaitoksesta ja perinnemaisemastaan tunnettu alue on käymisen arvoinen mihin vuodenaikaan tahansa, mutta eritoten näin alkukesästä.

Kumma kyllä, aurinkoisesta sunnuntaista huolimatta paikalla ei ollut kuin yksi muu seurue, vaikka näin hienolla ilmalla olisi luullut ihmisiä melkeinpä parveilevan ulkona. Kylmän toukokuun jälkeen kerrankin oli kesän tuntua ilmassa.

Kännykkäkuvillani, jotka latasin tuoreeltaan Facebookiin, sain sentään erään tuttavapariskunnan liikkeelle. Kovasti olivat näkemästään pitäneet, etenkin kun kumpikaan ei ollut aikaisemmin Askalankoskella käynyt.

Mallikuvausta Askalankoskella

Pari päivää sitten toteutui kuvausidea, jota olen ehtinyt jo pari kesää odotella. Paimion Askalankosken miljöö on nimittäin pyörinnyt mielessä mallikuvauspaikkana siitä lähtien kun siellä ensimmäisen kerran kävin 2012. Siellä on komeaa perinnemaisemaa voimalaitoksen ja Paimiojoen läheisyydessä.

Olen tuntenut turkulaiskaunotar Inkan jonkun vuoden. Olemme käyneet muutaman kerran aikaisemmin kuvaamassa Ruissalossa ja Askaisten Louhisaaren kartanopuistossa. Nyt sitten sattui aikataulut sopimaan Askalankoskenkin suhteen.

Päivä oli helteinen ja auringonvalo vielä illalla melko kova. Turhaan pelkäsin valon riittävyyttä, sitä kun oli lopulta vähän liikaakin. Kreivin aikaan olimme kumminkin paikalla. Laskevan auringon valo sopi tähän tarkoitukseen paremmin.

Tarkoitus oli hakea kantrihenkistä meininkiä. Mielestäni siinä onnistuttiinkin hyvin. Otin noin 700 kuvaa, joista muutama kymmennen läpäisi seulani.

Lenholmin luonnonsuojelualue Paraisilla

Lenholm on Paraisilla sijaitseva 36 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Se on osa Lenholmin Natura-aluetta, joka puolestaan on 129 hehtaarin laajuinen. Lenholmin luonnonsuojelualueella on lehtoja, rantaniittyjä ja perinnemaisemaa. Kesällä siellä laiduntaa lehmiä ja lampaita.

Lenholmiin löytää, kun ajelee Paraisten keskustasta kymmenisen kilometriä Nauvon suuntaan. Kun tien vasemmalla puolella alkaa näkyä sekä kaatuneita että yhä pystyssä olevia ikivanhoja tammia, tietää olevansa hollilla.

Vastapäisen tienhaaran varrelta ei kuitenkaan kannata alkaa etsiä parkkipaikkaa. Siellä nimittäin asuu tuima täti, joka kerran läksytti minua kuin vajaaälyistä. Ensin ruotsiksi, sitten kai saarna sama suomeksi. Lenholmin virallinen parkkipaikka löytyy hieman kauempaa ja näkyy Saaristotielle. Sieltä on myös infotaulu ja viitoitus niin lintutornille kuin luontopolullekin.

Sunnuntaina 4. toukokuuta köröttelimme Lenholmiin Kimmo Lepa Lehdon autolla. Matkalla yritimme etsiä jonkunlaista "Wihurin muistomerkkiä" Kaarinan puolelta Kuusiston saaresta. Sellaisen pitäisi löytyä saman tienhaaran varrelta kuin Kuusiston linkkitornikin. Yritykseksi jäi, sillä minkäänlaista viitoitusta paikalle ei ollut. 

Linkkimaston läheisiä pikkuteitä ajellessa vastaan tuli lukuisten asuinrakennusten lisäksi muun muassa karavaanialue ja ilmeisesti Kaarinan kaupungin omistama uimaranta- ja vapaa-ajanviettopaikka. Kahdesta hirsirakennuksesta ja grillauspaikasta koostuva iso tontti tuntuisi olevan vähän tyhjäkäynnillä, mutta toisaalta tiedä sitten millainen meno siellä kesäisin on.

Lenholmin linturnissa kävi armoton viima. Kymmenkunta joutsenta uiskenteli lahdella. Metsä vihersi jo sen verran, että kesän tuntua oli lämpötilasta huolimatta. Valkovuokkoja oli valtava määrä joka puolella. Vettä tihkutti ja aurinko paistoi.

Luontopolku ei ole järin pitkä ja viitoitus on melko selkeä. Karjaporttien yli pomppiessa reitiltä saattaa kuitenkin ajautua harhaan. Telamiinan kokoisia ulostekasoja näkyi polkujen varrella useita. Kesällä lämpimään paskaan astuminen voikin olla hyvin todennäköinen kokemus.