Syyskesällä reissussa osa 4 - Leineperin ruukki

Katsellessani elo-syyskuun vaiheessa tekemämme reissun matkaohjelmaa, pisti silmään merkillinen nimi "Leineperi". Mikä ihmeen Leineperi? Esitin kysymykseni ajosuunnitelmasta pitkälti vastanneelle Sunttu Sundellille. Hän informoi, että kyseessä on Satakunnassa sijaitseva kylä, joka samalla sattuu olemaan yksi Suomen parhaiten säilyneistä ruukkikylistä.

Leineperin ruukki on Museoviraston luokittelema valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Se sijaitsee entisen Kullaan kunnan alueella, noin 20 kilometriä itään Porista ja rannikosta Ulvilan kaupungin alueella, johon se liitettiin vuonna 2005. 

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa, vuonna 1771 perustetussa  Leineperissä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kylä muodostuu lähinnä entisistä tuotantolaitoksista ja maisemaa hallitsee alueen läpi virtaava Kullaanjoki, joka kylän kohdalla on tosin nimeltään Leineperinjoki. 

Tunnetuin Leineperin kylässä syntynyt henkilö on painonnoston olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi. Hänet jopa minä tiesin, vaikka urheilu ei ole koskaan ollut suuri kiinnostukseni kohde. Kalen vanha kotitalo sijaitsee keskeisellä paikalla ruukkikylässä ja sinne pääsee kurkistamaan oppaan avustuksella.  

Leineperissä vierähti aikaa tuntitolkulla. Museoissa ja näyttelytiloissa olisi saanut menemään kauemminkin niin halutessaan. Innokas opas kertoili hyvin seikkaperäisesti kylän historiasta valtavan pienoismallin äärellä. 

Mielenkiintoisen museovierailun jälkeen nautimme maittavan aterian Kahvila-Ravintola Savipakarissa. Parempaa hampurilaista en muista kuluneena vuonna syöneenikään. 

Kauttuan Ruukinpuistossa

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina työkaverini Toyota Yaris Hybridin keula kääntyi Turusta kohti Satakuntaa. 

Syynä moiseen oli ehdottamani sunnuntaiajelu Kauttuan Ruukinpuistoon. Koska kuskilla ei ollut mitään kohdetta vastaan, eikä hän ollut siellä aikaisemmin käynyt, oli asia sillä selvä. 

Kun vielä mainostamani paikallisravintola Kauttuan Kebab sai hiljaisen hyväksynnän, olimme alta aikayksikön Säkyläntiellä matkalla Kauttualle. 

Säkylän ja Euran seutu ei ole minulle kovinkaan tuttua. Reilun kymmenen vuoden sisällä olen käynyt siellä suunnalla ehkä puolen kymmentä kertaa. 

Edellinen reissu taitaa olla kahden vuoden takaa. Tuolloin kohteena oli legendaarinen Köyliön Lallintalo, jossa esiintyivät Remu ja Pelle Miljoona Oy. Aiheesta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/12/pelle-ja-remu-lalliksella.html

Joskus viime vuosikymmenen loppupuolella, taisi olla syksyä 2008, olin muutaman henkilön kanssa sunnuntaiajelulla samoilla seuduilla. Tuolloin katselimme muun muassa Euran kyläraittia ja Lallintalon pihamaata. 

Eurasta halusin etsiä erään pihapiirin, koska 1970- ja 80-luvulla kävin siellä vanhempieni kanssa toisinaan kyläilemässä. He asuivat 60-luvulla Eurassa jonkun aikaa. 

Piha löytyi sieltä mistä muistinkin. Eräälle takapenkille istuvalle herralle ei vaan millään meinannut mennä kaaliin mitä varten siellä oltiin. Mieleen on jäänyt hedelmätön keskustelumme. 

- Ööööh, mikä tämä on?

- Piha, jonka jossain näistä taloista vanhempani asuivat 60-luvulla. 

- Mikä... Missä täällä?

- No joku näistä rakennuksista mitä tässä näkyy.

- Sinä siis asuit joskus täällä?

- Minä en asunut siinä vaiheessa vielä missään, mutta vanhempani asuivat täällä 60-luvulla.

- Mikä, ööh, mutta olitko sinäkin täällä?

- No kuule kun en ollut. En ollut edes syntynyt vielä.

- Mutta olit kumminkin mukana?

- No joo.. Sovitaan vaikka niin. 

Pari viikkoa sitten ajelimme Kauttualle Säkylän Rantatietä pitkin. Halusin nähdä miljöön, jossa sijaitsi kuuluisa Eenokin tanssipaikka. Se paloi poroksi 1990-luvussa alussa suuren mediahuomion saattelemana. 

Nykyään Eenokin tilalla on frisbeegolfrata. Alan harrastajia oli ranta täynnä, liekö oikein kisat olleet alkamaisillaan. Jouduimme jopa siirtämään autoa, koska se epähuomiossa pysäköitiin radalle. 

Kauttuan Ruukinpuiston halki virtaa Eurajoki. Säkylän Pyhäjärvestä alkunsa saava joki on varmasti monin paikoin komea näky, mutta erityisen hieno se on juuri täällä. Oikein silmiä hiveli katsella virtaavaa vettä. 

Kauttuan Ruukinpuisto on entinen paperitehdasmiljöö, jonka rakennukset ovat nykyään pääosin asuntoina. Lisäksi alueella toimii muun muassa Säkylän Pyhäjärven suojeluun ja tutkimukseen keskittynyt instituutti, kesäteatteri ja tehdasmuseo. Ruukinkartanon vanha päärakennus tarjoaa hotelli- ja ravintolapalveluja Kauttuan Klubi-nimisenä. 

Vuonna 1907 perustettu papareitehdas toimii yhä ja sen isot modernit tilukset löytyvät pääosin joen toiselta puolelta. 

Ruukinpuistossa järjestetään kesäisin erilaisia markkinoita ja vuosittainen Kauttuan Ruukkifestivaali-kulttuuritapahtuma. 

Ruukinpuisto on yksi maamme arvokkaimmista ruukkimiljöistä. Alueella on muun muassa arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia arvorakennuksia. Ruukinpuisto kuuluu nykyään Museoviraston määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. 

Satakunnassa osa 2 - Honkilahti

Honkilahti on Satakunnassa sijainnut entinen kunta. Se muodostettiin vuonna 1657 Euraan kuuluvaksi rukoushuonekunnaksi, josta se erosi omaksi kunnakseen vuonna 1907. Kunta liitettiin 1970 takaisin Euraan.

Honkilahdella on puukirkko, jonka on suunnutellut Tuomas Samuelinpoika Rahvonius vuonna 1759. Kirkko sijaitsee Koskeljärven pohjoispäässä. Kuntaan kuului myös useita kilometrejä Pyhäjärven rantaviivaa.

Honkilahden väkiluku oli suurimmillaan 1957, jolloin siella asui peräti 1887 ihmistä. Vuonna 1960 94,36 % kotitalouksista omisti sähkövalon.

Honkilahden naapurikunnat olivat Eura, Säkylä, Lappi, Hinnerjoki, Laitila, Karjala, Mynämäki ja Yläne. Kunnan vaakunan sunnitteli Gustav von Numers vuonna 1951.

Pysähdyimme Uhratun parkkipaikalla liki Koskeljärveä. Järvi on tunnettu ja arvokas lintuvesi, jonka pinta-ala on 700 hehtaaria. Rannoilla ei ole ainuttakaan mökkiä tai asuinrakennusta, jonka vuoksi se on Suomen oloissa harvinainen. Suoalueita on ojitettu metsätalousmaan lisäämiseksi, mutta suurin osa rantametsistä on säästynyt hakkuilta.

Timo Sepänmaa oli tutkinut karttoja ja löytänyt järven rannalta tulipaikan. Uutuuttaan hohkaavat penkit olivat oikein mukavassa paikassa, mutta vuodenaika vaan väärä. Mielummin hätistelisin hyttysiä Perniön paistinmakkaran popsimisen ohessa kuin jäätyisin maaliskuisessa viimassa.

Koskeljärven rannassa huomioni kiinnittyi valtavaan venemäärään. Sen perusteella varmaan jokaisella kyläläisellä on oma paatti.

Koskeljärveltä lähtiessä Sepänmaa ehdotti kohteeksi Kolmhaaran asuinpaikkaa. Se on hiekanotossa osittain tuhoutunut muinaisjäännös, joka sijaitsee Honkilahdella molemmin puolin Hinnerjokea kohdassa, missä Vaalijoki yhtyy Hinnerjokeen. Kyseessä on eräs Suomen tunnetuimmista kivikautisista asuinpaikoista.