Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että turkulainen radioasema Radio Sata soittaa parasta musiikkia, mitä eetteristä löytyy.
Tänä aamuna ajellessani Kustavista Turkuun, ihmettelin kun Sadan taajuudella 105,5 MHz mainostettiin Radio Cityä. Vilkaisu nettiin selvittää, että kesäkuun 11. päivä Radio Sadan päivät ovat päättyneet ja tilalla tosiaankin on Radio City Turku. http://fi.wikipedia.org/wiki/Radio_Sata
Oli miten oli, aamuisen perusteella samalla taajuudella jatkuu mainio musiikkilinja, vaikka kanavan nimi onkin vaihtunut. Esimerkkinä vaikkapa kolmen hienon kappaleen putki; Michael Monroen All You Need, Creamin White Room ja Acceptin Midnight Mover. Tuntuu aivan kuin itse olisi tiskijukkana kun näin hyvä musiikki soi!
Tämä mies ei juonna minun radiossani muutamaa sekuntia pitempään.
Noin ylipäätään radiota tulee kuunneltua todella vähän. Mutta jos, niin kavava on joko Radio Sata (nyt siis Radio City) tai Suomipop. Mitään Radio Rockin vastenmielisiä elvistelijöitä tyyliin Jussi69, tai vielä vähemmän Jone Nikula, en halua kuulla. Päivä kun on vähemmästäkin pilalla.
Ei auta kuin toivoa, ettei Nikula ole tässä nyky-Radio Cityssä mukana. Nimittäin sen jälkeen sekin kanava olisi osaltani hyvin äkkiä historiaa.
Oululaisbändi Ghost Machineryä sivusin jo alkukesästä kautta aikojen toisessa blogikirjoituksessani, jossa pääosassa oli kitaristi Pete Ahonen. Ahonen on bändin sielu, mutta Out For Blood -levy juolahti eilen mieleen, kun Radio Sadassa jututettiin laulaja Taage Laihoa.
Valitettavan lyhyt haastattelu keskeytettiin jatkuvasti kappaleilla, joita soitettiin kaksi peräkkäin. Tämän jälkeen juontaja ja Taage olivat jälleen minuutin - pari äänessä ja taas sama kuvio toistui. Tietenkään yksikään soitetuista biiseistä ei ollut Ghost Machineryä, mutta ei jostain kumman syystä myöskään Kilpeä, jonka tulevan Down By The Laituri -keikan takia Taage oli studiovieraaksi kutsuttu.
Keskustelussa sivuttiin myös Taagen muita yhtyeitä, Hevinkeliumia ja Taage Laiho Gangia. Jälkimmäisellä ei levytyksiä olekaan, vaan sen toiminta pohjautuu lähinnä 80-luvun heviklassikoitten esittämiseen keikoilla. Ilmeisesti Radio Sadassa ei omisteta Hevinkeliumin Varrella virren -levyä, eikä se ehkä olisikaan ollut keskellä kesää kovin aktuellia musiikkia.
Menipä tarinointi hieman väärille raiteille. Paikallisradioiden ja ylipäätään minkä tahansa radion musiikkilistoista voisi rutista maailman tappiin asti, mutta olkoon nyt. Yleensä kuitenkin Radio Sata on ainoa kanava ainakin Turun seudulla, jota pystyy kuuntelemaan sujuvasti. Jopa Ghost Machineryä on soitettu siellä.
Ylistin bändin kakkosalbumia viime vuonna tähän malliin. Arvio non julkaistu Sue-lehden nettisivuilla, vaikka painetussa lehdessä se olisikin tavoittanut paljon enemmän lukijoita. Valitettavasti en ollut siitäkään asiasta päättämässä.
Ghost Machinery - Out for Blood
(Limb Music)
14.10.2010 11:51
9 Oululainen Ghost Machinery julkaisi Haunting Remains -debyyttilevynsä vuonna 2004. Kotimaassaan melko vähälle huomiolle jäänyt kiekko oli pätevää power metallia vähän Helloweenin ja Gamma Rayn hengessä. Pääjehu Pete Ahonen on tällä välin työstänyt muiden bändiensä musiikkia, eikä Kummitusrakkinettakaan ole koskaan haudattu. Kun ensimmäisellä levyllä Ahonen hoiti kitaran ohella myös laulupuolen, on jälkimmäistä virkaa nyt toteuttamassa turkulainen Taage Laiho. Miehen meriitteihin kuuluvat esimerkiksi Kilpi ja Hevinkelium. Ääneltään Laiho sopiikin Ghost Machineryyn kuin nenä päähän.
Out for Blood on avausraita Face of Evilistä alkaen varmaa tavaraa. Kappaleista löytyy tarttumapintaa vaikka muille jakaa. Guilty edustaa hieman rankempaa osastoa, kun taas Blood from Stone kallistuu jenkkiheviin. Kappale voisi olla tehty 80-luvun lopulla tukkahevin kulta-aikoina. Levyn kruunaa mahtava Blackfoot-laina Send Me an Angel.
Ahosen tunnetuimman kokoonpanon Burning Pointin kanssa Ghost Machineryllä on niin paljon yhteistä, että yhdistelemällä näiden kahden ryhmän musiikit olisi kasassa varmaankin täyden kympin levy. Vaikea sanoa, kumpi bändeistä on parempi, sillä molemmat lykkäävät ulos todella pätevää heviä.