Jäätaidetta Askalankoskella

Lauantain maakunta-ajelukohteeksi valikoitui Paimion Askalankoski. Kesällä tämä Paimionjoen varrella Paimionjokilaaksossa sijaitseva alue on todella hieno, mutta sama pätee osin talvellakin.  

Kävin Askalankoskella ensimmäisen kerran keväällä 2012. En muista tuota ennen paikasta kuulleeni. Tämän jälkeen olen vieraillut siellä noin kerran vuodessa. 

Paimion keskustasta Tarvasjoelle johtavaa tietä ajellessa ei olisi uskonut, että ollaan vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Turusta. Maasto oli ohuessa lumipeitteessä, kun taas Turussa tihkutti vettä ja tuuli siihen malliin, että autokin heilui. 

Askalankoskelle käännyttäessä pikkutie etenee halki peltojen. Loppupäässä tulee erittäin jyrkkä mäki, jollaista en näillä leveysasteilla toista muistakaan. Koska viime aikoina on ollut leutoa, uskalsin ajaa perille asti. Jäistä mäkeä on varmasti hankalaa, ellei peräti mahdotonta päästä ylös, eikä lähimmän maajussin hälyttäminen hinausapuun ole kovin mieltä ylentävää. 

Perillä voimalaitoksen parkkipaikalla alkoi räntäsade. Kameraparkaa vähän säälin, mutta onneksi sade loppui noin vartin kuluttua ja pystyi ulkoilemaan vapaammin.

Padolta johtaa valtava puinen vesiputki vuonna 1935 käyttöönotetun voimalaitoksen syövereihin. Pelkästään se on erikoinen näky, etenkin nyt talvella. Paikka paikoin vuotava putki oli saanut kylkiinsä komeita jääpatsaita. 

Vanhempia Askalankoski-blogijuttujani löytyy muun muassa seuraavista linkeistä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/07/askalankoskella.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/11/marraskuinen-askalankoski.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/01/riia-askalankoskella.html

Syyskuinen Askalankoski

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin Paimion parantolasta. Sunnuntaiajelu 23. syyskuuta jatkui parantolasta Askalankoskelle Paimionjokilaaksoon. Se sijaitsee, kuten nimestäkin voi ehkä päätellä, Paimionjoen varrella.

Vuonna 1936 Paimionjokilaaksoon valmistui Askalan voimalaitos, joka on edelleen toiminnassa.

Askalankosken perinnemaisemaa on kunnostettu 90-luvulta lähtien muun muassa niittotalkoilla. Paimion seudun ympäristöyhdistys hoitaa Askalankosken kulttuuriympäristöä, joka on ydinosa Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.

Yhdistys voisi hiljalleen ottaa asiakseen rapistuneen luontopolun kunnostamisen. Voimalanhoitajan talon edestä niityn poikki metsärinteeseen ja sieltä padolle etenevä polku voisi olla hieno kokemus, mutta moisessa ryteikössä ja lahonneilla pitkospuilla se on lähinnä vaarallinen.

Askalankoskella tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Kulahtaneesta luontopolusta huolimatta erinomainen retkipaikka.