Dio: Dreamers Never Die

Viime syyskuun 28. päivä elokuvateattereihin ilmestyi legendaarisen laulajan Ronnie James Dion elämästä tehty dokumentti Dio: Dreamers Never Die. Turussa spektaakkeli oli meni vaivaisen yhden näytöksen verran, enkä siihen ehtinyt. 

Asia korjaantui pari viikkoa sitten kun Youtube ehdotti elokuvaa nähtäväksi. Ihmettelin ensin voiko tämä pitää paikkansa, mutta siellä se tosiaan oli. Katselin nyttemmin palvelimesta jo poistetun elokuvan parissa osassa ja totesin, että isolla kankaalla tämä olisi varmasti ollut oikein vaikuttava, mutta hyvä kun tuli nähtyä näinkin. 

Ronnie James Dio tuli tunnetuksi 70-luvulla entisen Deep Purple-kitaristi Ritchie Blackmoren Rainbow-yhtyeen laulajana, josta hän siirtyi vuonna 1979 Black Sabbathiin korvaten orkesterista erotetun Ozzy Osbournen. Suurimman suosionsa aikoihin 80-luvun puolivälissä hän luotsasi omaa Dio-bändiään.

Parituntinen Dio-dokumentti on laulajan kuolinpesän hyväksymä ja siinä haastatellaan hänen yhtyekavereitaan kuten Black Sabbathin Geezer Butleria, Vinny Appicea ja Tony Iommia sekä laulajan leskeä Wendy Dioa. 

Juuri mitään uutta elokuva ei pitkän linjan fanille kuitenkaan anna. Ei etenkään, jos on sattunut hiljattain lukemaan loppuvuodesta 2021 ilmestyneen Dion omaelämänkerran Rainbow In The Dark. 

Vuonna 1942 syntyneen ja 2010 68-vuotiaana kuolleen Ronnie James Dion tie ensimmäisistä 50-luvun lopun levytyksistä 80-luvun hevitähdeksi oli pitkä ja ainutlaatuinen. Elokuvassa on alkuaikojen kuvia ja musiikkia, jota laulaja ei myöhempien vuosikymmenten hevi-ikonina tuonut koskaan esille. Harva edes tiesi ennen nettiaikaa, että miehen menneisyydestä löytyy tällaistakin. 

Dokumentissa on omat puutteensa, mutta pariin tuntiin on vaikea mahduttaa kymmenien vuosien uraa. Ronnien liittymistä uudelleen Black Sabbathiin 90-luvun alussa ja mainiota Dehumanizer-albumia (-92) ei käsitellä lainkaan.

Sen sijaan mukaan on ängetty Dio-bändin kolmella ensimmäisellä albumilla kitaraa soittaneen Vivian Campbellin morkkaamista, jota jo Rainbow In The Dark-kirjassakin oli tarpeeksi. Ilmeisesti Wendy Dio on yhä katkera kitaristin palkankorotuspyynnöistä, josta syystä keppimies sai aikoinaan kenkää yhtyeestä. Campbellin ura on kuitenkin jatkunut menestyksekkäästi ensin Whitesnakessa ja sittemmin Def Leppardissa. 

Ronnie James Dion 90-luku oli hiljainen kuten suurimmalla osalla muistakin kasariheviukkeleista. Grunge- ja muut musiikkivillitykset eivät olleet suotuisia vanhoille pitkätukille. 

Hevimusiikin tilanne kuitenkin muuttui uuden vuosituhannen myötä. Jopa Suomen pääministeri Matti Vanhanen innostui euroviisuvoittaja Lordin kanssa näyttämään Ronnie 80-luvun alussa lanseeraamaa pirunsormimerkkiä. 

Diokin sai uutta puhtia uralleen kun Black Sabbath koottiin uudelleen. Tällä erää orkesterin nimi tosin vaihdettiin Heaven And Helliksi yhtyeen vuoden 1980 menestysalbumin tapaan ja erotukseksi Ozzy Osbourne-yhteyksistä.  

Näin Ronnie James Dion lavalla oman yhtyeensä kanssa monta kertaa, jopa Ruisrockissa vuonna 2003. Oi niitä aikoja, jolloin Ruisrockissakin oli rokkia! Paras Dio-keikkakokemukseni on kuitenkin Heaven and Hell Etelä-Ruotsin Sweden Rock Festivalilla kesäkuussa 2007. Aivan mahtavaa. 

Ronnie oli suureksi tähdeksi harvinaisen ystävällinen faneilleen. Sain itsekin siitä osani syksyllä 1999, jolloin Dio kiersi Pohjoismaita Monsters Of Millennium-kiertueen merkeissä yhdessä Motörheadin ja Manowarin kanssa. Hän kirjoitteli auliisti nimikirjoituksia levynkansiini ja oli vilpittömän kiinnostunut paikalla olleista ihmisistä. 

Sain tiedon Ronnien kuolemasta ollessani lomamatkalla etelässä toukokuussa 2010. Uutinen pulpahti vastaan hotelliaulan nettipäätteellä surffaillessani. https://www.iltalehti.fi/popstars/a/2010051611678913

En erityisemmin tykännyt, kun hetkeä myöhemmin eräs seurueemme jäsen kyseli "Mitäs Suomessa on tapahtunut, näitkö netistä"? Vastasin, että "En tiedä, mutta Ronnie James Dio on kuollut". Hän puolestaan, että "No ei kai se nyt mitään, mutta miten Suomen jääkiekkopelissä kävi?". 

Black Sabbath JIMillä

"Black Sabbath on englantilainen Grammy-palkittu heavy metal -yhtye, joka perustettiin Birminghamissa vuonna 1969. Black Sabbathin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja John ”Ozzy” Osbourne, kitaristi Anthony ”Tony” Iommi, basisti Terence ”Geezer” Butler ja rumpali William ”Bill” Ward. Ozzy Osbourne erotettiin yhtyeestä vuonna 1979 ja korvattiin entisellä Rainbow-yhtyeen laulajalla, Ronnie James Diolla. Tämän jälkeen yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti. Kitaristi Tony Iommi on ainoa jokaisessa Black Sabbathin kokoonpanossa mukana ollut jäsen.

Black Sabbath aloitti uransa esittämällä blues rockia, mutta siirtyi jo esikoisalbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaan jopa ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtyeen pitkään säilynyt suosio perustuu ensisijaisesti sen kuuteen ensimmäiseen albumiin, jotka ilmestyivät vuosina 1970–1975. Paranoid-albumin samanniminen kappale lienee yhtyeen tunnetuin. Black Sabbathin albumeita on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 15 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa." (Wikipedia)

Black Sabbath vuonna 1978


Sunnuntaina 4. maaliskuuta roskakanavaksikin luonnehdittu JIM esitti dokumentin Black Sabbathista. Tunnin mittainen ohjelma oli tiivis, mutta sinä aikana ehdittiin läpikäydä hevimetallin esi-isän tärkeimmät vaiheet. Samoja tarinoita on vatvottu muissakin Sabbath-dokumenteissa ehkä liiaksikin, kirjoista puhumattakaan.

Niistä omassa hyllyssä on Joel Mclverkin kirjoittama Sabbath Bloody Sabbath, joka on erittäin kattava alan teos. Tosin juuri hiljattain kävi ilmi, että jopa aikuisrokkari Michael Bolton olisi hakenut aikoinaan Sabbathin laulajaksi, mutta sitä Mclver ei mainitse. Se kuulemma mainitaan Sabbath-kitaristi Tony Iommin elämänkertakirjassa Iron Man.

Tästä päästiinkin lempiaiheeseeni eli Black Sabbathin laulajiin. Bändissä on Ozzy Osbournen lisäksi kiekunut jos jonkinmoinen kaarti tuttuja ja tuntemattomia ukkeleita. Silti yleensä vain Ozzy muistetaan mainita Sabbathin laulajana, kuten JIMin vastikään nähdyssä dokumentissakin. Mielestäni Sabbath olisi voinut lopettaa nimensä käytön vaikka 1983 ilmestyneen Born Again -levyn jälkeen (laulajana Ian Gillan), mutta bändin vuodesta toiseen pyörittäneen kitaristi Tony Iommin ja levy-yhtiöiden tiet ovat mutkaisempia kuin tavallinen pulliainen luulisikaan.

Black Sabbathin laulajia vuosien varrelta ovat olleet esimerkiksi

Ozzy Osbourne (1969–1977, 1978–1979, 1997–)

Dave Walker (1977–1978)

Ronnie James Dio (1979–1982, 1991–1992)

Ian Gillan (1983–1984)

David Donato (1984)

Glenn Hughes (1985–1986)

Ray Gillen (1986–1987)

Tony Martin (1987–1991, 1993–1996)

Rob Halford (tuuraajana pari kertaa)

Vaikka pidän lähes kaikista Sabbathin levyistä laulajaan katsomatta, ovat lähinnä sydäntä kuitenkin Ronnie James Dion kanssa tehnyt Heaven And Hell- ja Mob Rules -albumit.

Black Sabbathin piti lähteä keväällä tien päälle alkuperäiskokoonpanossaan. Kuten moni aavistelikin, homma kuivui kasaan jo ennen kiertueen alkua. Tony Iommilla todettiin syöpä, joten hän ei luonnollisista syistä osallistu rundille. Mutta että rumpali Bill Wardkin kanssa ei päästy tarpeeksi kovaan sopimukseen palkkioista, alkaa jo kuulostaa lähinnä säälittävältä. Kovista päihde- ja terveysongelmista kärsineen miehen luulisi olevan tyytyväinen jos ylipäätään pääsee soittelemaan taas Sabbathissa, eikä pitäisi ruikuttaa muutaman dollarin perään.

Tämä on kuitenkin vain yksi osa Sabbathin saagaa. Black Sabbath tuskin tähän loppuu, vaikka Iommi menehtyisikin syöpään. Sitä en tietenkään toivo.

Black Sabbath 11/11/11

Viime viikon perjantaina Black Sabbathin alkuperäinen kokoonpano piti lehdistötilaisuuden Los Angelesissa. Joukkio ilmoitti, että luvassa on kiertue ja uusi levy ensi vuoden puolella.

Kaikkien aikojen legendaarisimpiin hevibändeihin kuuluva Black Sabbath soitti alkuperäiskokoonpanossaan vuosina 1968-1979, jonka jälkeen laulaja Ozzy Osbourne sai kenkää. Hän on laulanut Sabbathissa sen jälkeen 90-luvun lopulla, jolloin bändi kiersi vanhalla ryhmällä sen minkä pystyi. Rumpali Bill Wardin korvasi tuota pikaa Vinny Appice.

Bändiä on luotsannut kaikki vuodet kitaristi Tony Iommi. Basisti Geezer Butler on ollut remmissä mukana aina silloin tällöin. Kaiken kaikkiaan Black Sabbathissa on soittanut noin 35 eri muusikkoa. Se on varmaankin yllätys niille, jotka luulevat kokoonpanon olevan yhtä kuin Osbourne-Iommi-Butler-Ward. Pelkästään laulajia bändissä on ollut kymmenkunta, heidän joukossaan Ronnie James Dio, Ian Gillan (Deep Purple), Rob Halford (Judas Priest) ja Glenn Hughes (Deep Purple).

Alkuperäisbändin kiertue ja levy on nostattaneet faneissa suuria tunteita. Homma pitääkin tehdä nyt tai ei koskaan. Äijät alkavat olla sen verran vanhoja, ettei ainakaan kiertue onnistu enää myöhemmin. 1940-luvun lopulla syntyneet britit ovat päälläsiin puolin vetreässä kunnossa, mutta ainakin rumpali Bill Wardin tila voi olla mitä vain. Miehen historia on surullista taistelua päihteiden kanssa, eikä hän ole koskaan päässyt kunnolla jaloilleen erottuaan Sabbathista ensimmäisen kerran vuonna -80. Ozzy sen sijaan on veträssä kunnossa, kuten Ruisrockin 2010- ja Sauna Open Airin 2011 -keikat todistivat.

Olen nähnyt Sabbathin keikalla kolme kertaa. Provissirock 1994 on näistä fiilikseltään paras. Bändi kiersi tulloin Cross Purposes -levyn tiimoilta. Laulajana oli Tony Martin. Setti oli kattava läpileikkaus niin Ozzyn kuin Dion kaudenkin Sabbathista lisättynä Martinin aikaisilla biiseillä.

Provinssirockissa 1998 laulajana oli Ozzy. Rumpalina piti olla Ward, mutta tiedotteen mukaan hän oli sairastunut. Huhuttiin sydänkohtauksestakin. Korvaavana paukuttajana oli Vinny Appice.

Sweden Rockissa 2007 esiintyi Heaven And Hellin, joka oli Ronnie James Dion tähdittämä Sabbath-kokoonpano. Nimi tuli Sabbathin vuonna -80 ilmestyneestä samannimisestä levystä. Nimivalinta oli tuollainen siksi, "ettei sitä sekoitettaisi Ozzy Osbournen aikaiseen Black Sabbathiin". Kuulostaa kovin teennäiseltä ottaen huomioon, että bändi on vuosien varrella ollut Sabbath -nimellä vaikka minkälaisissä kokoonpanoissa.

Mikäs sen hienompaa jos Ruisrock saisi Sabbathin esiintyjälistalleen ensi kesäksi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi Sauna Open Air. Todennäköisesti bändiä havittelee noiden lisäksi ainakin Provinssirock. Sisähallikeikalle tuskin menisin.

Black Sabbathin 70-luvun tuotannosta koottu Greatest Hits ja Ozzy Osbournen Sabbath -ralleista koostuva livelevy Speak Of The Devil olivat ensimmäisten hevilevyjeni joukossa 12-vuotiaana. Uutta levyä en odota, mutta keikalla haluaisin Sabbathin vielä nähdä. Alkuperäiskokoonpanossa.

Nuoret sankarit 70-luvun alussa.

Kolmen kappaleen mittainen comeback Live Aidissa 1985.

Jälleennäkemisen riemua 2011.