Elokuun alussa tehty lomamatka Haapsaluun, Länsi-Viroon Läänemaan maakuntaan, oli muutakin kuin pelkkää Augusti Bluus-festivaalia.
Olen muutaman kerran aikaisemminkin käynyt tuossa 11 500 ihmisen pikkukaupungissa, mutta en ennen näin perusteellisesti. Musiikin ohella oli tarkoitus nähdä muutakin kulttuuria. Vieläpä aika hyvin tuloksin.
Noin sadan kilometrin päässä Tallinnasta sijaitseva Haapsalu on suosittu kylpyläkaupunki vähän Pärnun tapaan. Erona vaan se, ettei siellä ole lähellekään niin paljon turisteja. Komeaa hiekkarantaa ja leppoisaa lomatunnelmaa riittäisi kyllä suuremmillekin joukoille.
Haapsalun rautatieasema on kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä piispanlinnan raunioiden ohella. Vuonna 1907 valmistunut komea rakennus tehtiin Venäjän tsaareja ja muita arvovieraita varten, jotka saapuivat kaupungin kylpylöihin.
Asemalla on nykyään Viron viestiliikenne- ja rautatiemuseo, eikä sinne enää pääse junalla. Vanhat vaunut ja veturit ovat nähtävillä ilmaiseksi.
Hotelimme Thalasso Fra Mare sijaitsi melko lähellä rautatieasemaa ja aivan Paralepan uimarannan vieressä. Autolla sinne saavuttiin mentymetsän keskeltä pikkutietä pitkin. Kävellen pääsi kätevästi suoraan rautatieasemalle ja nykyiseen keskustaan, joka on muodostunut ison kauppakeskuksen liepeille.
Fra Maren palveluissa ei ollut valittamista, pikemminkin päinvastoin. Huonekin sattui sijaitsemaan melko lähellä vastaanottoa ja ravintolaa. Jääkaappia tai tuuletinta ei tosin ollut, mikä tietysti helteellä oli miinuspuoli.
Iso tuoppi olutta maksoi 3,50 euroa ja vodkacola 5 euroa. Niitä tulikin jonkun verran imuroitua sekä terassilla, että hotellin etupihalla mäntyjen katveessa. Sinne sai kulkea lasi kourassa ilman kenenkään mussutusta, jota olisi Suomessa saanut kuulla välittömästi.
Kylpylähotellin aamiainen oli oikein kattava. Päivällispöytä maksoi peräti 15 euroa, mutta oli mielestäni sen arvoista. Vastaanottoaulan vieressä oli pikkukauppa, josta sai vaikka pullon viinaa jos siltä sattui tuntumaan.
Parapelan ranta tuntui olevan todella suosittu auringonpalvojien ja uimarien keskuudessa, vaikka se ei ehkä alla olevista kuvista erityisesti näykään. Ne kun on otettu aikaisin sunnuntaiaamuna.
Rannan erikoisin näky oli kuivettunut rantakäärme, jolta joku uimari oli varmaan ottanut nirrin pois.
Rautatieaseman pihalla sattui olemaan turustijuna-auto, jonne ängimme itsemme. Kuski oli erittäin puhelias virolaismies, joka kertoi tavallisesti työskentelevänsä Suomessa lentokenttäbussin kuljettajana ja asuvansa Somerolla. Yllättävän pitkä ja vain kolme euroa maksanut kyyti kattoi Haapsalun keskustan aika hyvin.
Takalahden rantaa myötäilevä Rantapromenaadi lienee kaupungin hienointa aluetta. Puinen Kuursaal eli seurahuone on ollut sen keskipisteenä 1800-luvun lopusta.
Kuursaalin lähellä keskellä merta on merkillinen jääkarhupatsas. Sopiihan se sinne paremmin kuin vaikkapa villisika, joka tosin kuuluu Viron luontoon.
Rantapromenaadi on niin hieno ainakin kesäkeleillä, ettei lainkaan ihme jos Haapsalua on kutsuttu Viron Venetsiaksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haapsalu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haapsalu. Näytä kaikki tekstit
tiistai 28. elokuuta 2018
maanantai 27. elokuuta 2018
Augusti Bluus Haapsalussa
Augusti Bluus on Viron Haapsalussa järjestettävä musiikkifestivaali. Elokuun 2.-5. päivä ollut tapahtuma täytti peräti 25 vuotta ja lienee siten itsenäisen Viron vanhimpia alan tapahtumia.
Kuulin Augusti Bluusista ensimmäisen kerran kesällä 2013. Satuimme paikalle Haapsalun piispanlinnanraunioille juuri kun festivaali oli loppunut ja roudarit purkivat lavasteita pois. Siitä lähti mielenkiinto käydä joskus itsekin siellä asiakkaana.
Näin tapahtuikin kahden vuoden kuluttua elokuussa 2015. Vietimme yhden loppoisan festivaalipäivän Haapsalussa, josta matka jatkui Hiidenmaan saareen. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/09/viron-matka-osa-2-haapsalun-augustibluus.html
En tiennyt tuolloinkaan ainuttakaan esiintyjää etukäteen, mutta se ei menoa haitannut millään muotoa. Bändit olivat järjestäen hyviä. Mieleen jäi eritoten ruotsalainen Lisa Lystam Family Band, jota olen myöhemmin kuunnellut silloin tällöin Youtubestakin.
Tämän vuotinen artistikattaus oli sekin tuntematon, mutta sisälsi ilmeisesti genren sisällä hyvinkin arvostettuja nimiä kuten Bob Margolin (USA) ja Sugaray Rayford (USA). Molemmat herrat osuivat myös samaan hotelliin eli Fra Mareen, joka sijaitsee pari kilometrin kaupungin ulkopuolella.
Koska kesäloma ajoittui tänä vuonna elokuuhun, aloin jo talvella pohtia mikä olisi sopiva reissu siihen yhteyteen. Augusti Bluus tasapainotteli jonkun aikaa Blitztoursin sotahistoriallisen Puolan matkan kanssa ja vei lopulta voiton.
Matkanjärjestäjänä oli Ikaalisten matkatoimisto, jonka palveluja olen käyttänyt jo vuosia aina silloin tällöin. Lähinnä Baltian reissuilla, mutta myös kaksi kertaa Norjan matkalla. Homma toimii aina hyvin, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Augusti Bluusin aikana Haapsalun majoitushinnat ovat korkeammat kuin normaalisti. Kun katselin Fra Maren hinnastoja, oli niin viikkoa aikaisemmin kuin myöhemminkin sama matkapaketti 50 euroa halvempi.
Festivaalin aikana pikkukaupungin kaduilla on säpinää. Turistivirrat saavat kaupungin kolmetoista taksikuskia kiireellisiksi, mutta kuin ihmeen kautta ainakin Fra Maresta pääsi melko nopeasti ihmisten ilmoille ja päinvastoin.
Festivaalivieraiden lukumäärä vaihteli kertojasta riippuen. Oman arvioni mukaan linnanraunoiden sisällä oli ehkä pari tuhatta juhlijaa. Eräs taksikuski puolestaan oli sitä mieltä, että noin kymmenen tuhatta.
Huomasin jo 2015 reissulla, että virolainen festivaalikulttuuri on täysin erilaista kuin suomalainen. Mitään typeriä kalja-aitauksia ja muuta täysin turhaa säätöä ei ole häiritsemässä ihmisten elämää ja hinnatkin ovat ainakin suomalaiselle edullisia. Kun iso oluttuoppi kolme vuotta sitten maksoi 2,50 euroa, oli se nyt kohonnut neljään euroon.
Istumapaikat olivat vähän kiven alla, mutta sopu tilaa teki. Perjantaina 3. elokuuta samassa pöydässä vaikutti niin virolaisia kuin suomalaisiakin. Ensin mainitut olivat ystävällisempiä kuin jälkimmäiset, joista eräskin käyttäytyi kuin suurempikin Euroopan omistaja. "Siis tuokin tulee tänne, vaikka minä kuuntelin bluesia ennen kuin se oli edes syntynyt", kuulin hänen sanovan naisystävälleen ja tarkoittavan minua.
Jo pöytään tulomme oli tapahtuma sinänsä. "Ai morjens, täällähän on muitakin suomalaisia", sanoi kaveri. "No siis tottakai on, mitä sä nyt oikein luulet etteikö olisi?", elvistelijä tokaisi.
Vaikka olimmekin häneen nähden kai ala-arvoisia bluesfestivaalikävijöitä, tuli illan mittaan hyvää musiikkia oikeastaan kaikilta ketä lavalla heilui. Koska en tuntenut bändejä, oli sikäli aika sama kuka siellä päästeli menemään.
Viron Rakveresta kotoisin ollut kuusikymppinen mies oli käynyt jopa Kustavissa ja sitä kautta löytyi yhteisiä tuttujakin. Ajattelin ensin hänen heittävän hatusta juttujaan, mutta yllättävän hyvä Suomi-tietous ja ystävällisyys kertoivat toista.
Erikoisin festareilla tapaamani henkilö oli vanhan hipin näköinen äijä, joka jossain vaiheessa ehtoota istui samassa pöydässä. Hän osoittautui tunnetun neuvostovirolaisen orkesterin Gunnar Graps Groupin entiseksi miksaajaksi.
Kaveri kertoili juttuja keikkareissuilta muun muassa Siperiasta. Esiintymisiä oli suurimmillaan ollut jopa viisi sataa vuodessa, kun bändi oli soittanut paljon kouluissakin. Palkkaa oli tullut 1200 ruplaa kuussa, kun lääkäri tienasi tuolloin 200 ruplaa.
Mielestäni Augusti Bluusissa kävijän ei tarvitse olla mikään kova bluesdiggari. Homma näemmä toimii joka tapauksessa. Tallinasta Haapsaluun on vain puolentoista tunnin automatka, joten sekään ei liene suuri este. Ehdoton suositus.
Kuulin Augusti Bluusista ensimmäisen kerran kesällä 2013. Satuimme paikalle Haapsalun piispanlinnanraunioille juuri kun festivaali oli loppunut ja roudarit purkivat lavasteita pois. Siitä lähti mielenkiinto käydä joskus itsekin siellä asiakkaana.
Näin tapahtuikin kahden vuoden kuluttua elokuussa 2015. Vietimme yhden loppoisan festivaalipäivän Haapsalussa, josta matka jatkui Hiidenmaan saareen. http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/09/viron-matka-osa-2-haapsalun-augustibluus.html
En tiennyt tuolloinkaan ainuttakaan esiintyjää etukäteen, mutta se ei menoa haitannut millään muotoa. Bändit olivat järjestäen hyviä. Mieleen jäi eritoten ruotsalainen Lisa Lystam Family Band, jota olen myöhemmin kuunnellut silloin tällöin Youtubestakin.
Tämän vuotinen artistikattaus oli sekin tuntematon, mutta sisälsi ilmeisesti genren sisällä hyvinkin arvostettuja nimiä kuten Bob Margolin (USA) ja Sugaray Rayford (USA). Molemmat herrat osuivat myös samaan hotelliin eli Fra Mareen, joka sijaitsee pari kilometrin kaupungin ulkopuolella.
Koska kesäloma ajoittui tänä vuonna elokuuhun, aloin jo talvella pohtia mikä olisi sopiva reissu siihen yhteyteen. Augusti Bluus tasapainotteli jonkun aikaa Blitztoursin sotahistoriallisen Puolan matkan kanssa ja vei lopulta voiton.
Matkanjärjestäjänä oli Ikaalisten matkatoimisto, jonka palveluja olen käyttänyt jo vuosia aina silloin tällöin. Lähinnä Baltian reissuilla, mutta myös kaksi kertaa Norjan matkalla. Homma toimii aina hyvin, eikä ole ollut mitään ongelmia.
Augusti Bluusin aikana Haapsalun majoitushinnat ovat korkeammat kuin normaalisti. Kun katselin Fra Maren hinnastoja, oli niin viikkoa aikaisemmin kuin myöhemminkin sama matkapaketti 50 euroa halvempi.
Festivaalin aikana pikkukaupungin kaduilla on säpinää. Turistivirrat saavat kaupungin kolmetoista taksikuskia kiireellisiksi, mutta kuin ihmeen kautta ainakin Fra Maresta pääsi melko nopeasti ihmisten ilmoille ja päinvastoin.
Festivaalivieraiden lukumäärä vaihteli kertojasta riippuen. Oman arvioni mukaan linnanraunoiden sisällä oli ehkä pari tuhatta juhlijaa. Eräs taksikuski puolestaan oli sitä mieltä, että noin kymmenen tuhatta.
Huomasin jo 2015 reissulla, että virolainen festivaalikulttuuri on täysin erilaista kuin suomalainen. Mitään typeriä kalja-aitauksia ja muuta täysin turhaa säätöä ei ole häiritsemässä ihmisten elämää ja hinnatkin ovat ainakin suomalaiselle edullisia. Kun iso oluttuoppi kolme vuotta sitten maksoi 2,50 euroa, oli se nyt kohonnut neljään euroon.
Istumapaikat olivat vähän kiven alla, mutta sopu tilaa teki. Perjantaina 3. elokuuta samassa pöydässä vaikutti niin virolaisia kuin suomalaisiakin. Ensin mainitut olivat ystävällisempiä kuin jälkimmäiset, joista eräskin käyttäytyi kuin suurempikin Euroopan omistaja. "Siis tuokin tulee tänne, vaikka minä kuuntelin bluesia ennen kuin se oli edes syntynyt", kuulin hänen sanovan naisystävälleen ja tarkoittavan minua.
Jo pöytään tulomme oli tapahtuma sinänsä. "Ai morjens, täällähän on muitakin suomalaisia", sanoi kaveri. "No siis tottakai on, mitä sä nyt oikein luulet etteikö olisi?", elvistelijä tokaisi.
Vaikka olimmekin häneen nähden kai ala-arvoisia bluesfestivaalikävijöitä, tuli illan mittaan hyvää musiikkia oikeastaan kaikilta ketä lavalla heilui. Koska en tuntenut bändejä, oli sikäli aika sama kuka siellä päästeli menemään.
Viron Rakveresta kotoisin ollut kuusikymppinen mies oli käynyt jopa Kustavissa ja sitä kautta löytyi yhteisiä tuttujakin. Ajattelin ensin hänen heittävän hatusta juttujaan, mutta yllättävän hyvä Suomi-tietous ja ystävällisyys kertoivat toista.
Erikoisin festareilla tapaamani henkilö oli vanhan hipin näköinen äijä, joka jossain vaiheessa ehtoota istui samassa pöydässä. Hän osoittautui tunnetun neuvostovirolaisen orkesterin Gunnar Graps Groupin entiseksi miksaajaksi.
Kaveri kertoili juttuja keikkareissuilta muun muassa Siperiasta. Esiintymisiä oli suurimmillaan ollut jopa viisi sataa vuodessa, kun bändi oli soittanut paljon kouluissakin. Palkkaa oli tullut 1200 ruplaa kuussa, kun lääkäri tienasi tuolloin 200 ruplaa.
Mielestäni Augusti Bluusissa kävijän ei tarvitse olla mikään kova bluesdiggari. Homma näemmä toimii joka tapauksessa. Tallinasta Haapsaluun on vain puolentoista tunnin automatka, joten sekään ei liene suuri este. Ehdoton suositus.
torstai 3. syyskuuta 2015
Viron matka osa 3 - Haapsalussa
Vuona 1279 perustettu Haapsalu tunnetaan historiallisesta ja merellisestä tunnelmastaan. Haapsalu on noin 11 000 asukkaan pikkukaupunki kapeine katuineen ja puisine taloineen. Rantapromenadin Kuursal on Viron hienoimpia puurakennuksia.
Haapsalu on tunnettu kylpylöistään. Ensimmäinen mutakylpylä avasi ovensa vuonna 1825, josta saakka Haapsalu on houkutellyt kylpyläystäviä ympäri maailmaa mukaan lukien Venäjän vanhat tsaarit.
Haapsalu ei viehätä ainoastaan kylpylöiden, festivaalien ja historian ystäviä, vaan myös rannoista, puistoista ja rauhallisesta ympäristöstä nauttivia.
Tämä oli kolmas kerta kun käyn Haapsalussa. Samalla ensimmäinen, joka antoi vähän laajempaa kuvaa kauniista kaupugista. En esimerkiksi tiennyt mitään rantapromenadista, joka osoittautui todella hienoksi.
Ikaalisten matkatoimiston esitteestä tutut kylpylät Laine ja Fra Mare ovat olleet lomakohteina mielessäni jo vuosia. Nyt kun toisen kylpylän sijainnin näki omin silmin, on täysin mahdollista, että sinne vielä joku päivä päätyy.
Venäjän hallitsijoiden arvostamaan kylpyläkaupunkiin rakennettiin rautatie vuosinna 1903-1905. Arkkitehti Karl Weihermin suunnitteleman projektin mukaan päätepysäkille valmistui komea asemarakennus, jossa oli odotussalin lisäksi kahvila ja paviljonki. Kauniin rakennuksen ainutlaatuinen osa on normaalia pitempi katoksellinen asemalaituri.
Nykyään asema on museona. Entinen rautatiepohja toimii nyt Läänemaan maakunnan kuntoilureittinä Rohukylän, Haapsalun ja Riisiperen välillä.
Ungrun linna sijaitsee viiden kilometrin päässä Haapsalusta Rohukylän suuntaan. Se on Viron vaikuttavampia uusbarokkisia rakennuksia. Linnan pohjapiirrustus on monimutkainen ja se on lähes identtinen kopio Saksan Merseburgin linnasta. Ungrun linna ei koskaan ehtinyt valmistua kokonaan.
Linnalle meinasi käydä kalpaten Neuvostoliiton Viron miehityksen aikana vuonna 1968, jolloin sen lähelle rakennettiin sotilaslentokenttää. Kiltsin letokentän komentaja päätti purkaa "tarpeettoman" linnan kiitoradan täytteeksi. Noin kolmasosa siitä ehdittiinkin tuhota. Omalta osaltaan tämäkin episodi kuvastaa hyvin neuvostoajan järjettömyyksiä, joita he harjoittivat etenkin alistamissaan valtioissa.
Haapsalu on tunnettu kylpylöistään. Ensimmäinen mutakylpylä avasi ovensa vuonna 1825, josta saakka Haapsalu on houkutellyt kylpyläystäviä ympäri maailmaa mukaan lukien Venäjän vanhat tsaarit.
Haapsalu ei viehätä ainoastaan kylpylöiden, festivaalien ja historian ystäviä, vaan myös rannoista, puistoista ja rauhallisesta ympäristöstä nauttivia.
Tämä oli kolmas kerta kun käyn Haapsalussa. Samalla ensimmäinen, joka antoi vähän laajempaa kuvaa kauniista kaupugista. En esimerkiksi tiennyt mitään rantapromenadista, joka osoittautui todella hienoksi.
Ikaalisten matkatoimiston esitteestä tutut kylpylät Laine ja Fra Mare ovat olleet lomakohteina mielessäni jo vuosia. Nyt kun toisen kylpylän sijainnin näki omin silmin, on täysin mahdollista, että sinne vielä joku päivä päätyy.
Venäjän hallitsijoiden arvostamaan kylpyläkaupunkiin rakennettiin rautatie vuosinna 1903-1905. Arkkitehti Karl Weihermin suunnitteleman projektin mukaan päätepysäkille valmistui komea asemarakennus, jossa oli odotussalin lisäksi kahvila ja paviljonki. Kauniin rakennuksen ainutlaatuinen osa on normaalia pitempi katoksellinen asemalaituri.
Nykyään asema on museona. Entinen rautatiepohja toimii nyt Läänemaan maakunnan kuntoilureittinä Rohukylän, Haapsalun ja Riisiperen välillä.
Ungrun linna sijaitsee viiden kilometrin päässä Haapsalusta Rohukylän suuntaan. Se on Viron vaikuttavampia uusbarokkisia rakennuksia. Linnan pohjapiirrustus on monimutkainen ja se on lähes identtinen kopio Saksan Merseburgin linnasta. Ungrun linna ei koskaan ehtinyt valmistua kokonaan.
Linnalle meinasi käydä kalpaten Neuvostoliiton Viron miehityksen aikana vuonna 1968, jolloin sen lähelle rakennettiin sotilaslentokenttää. Kiltsin letokentän komentaja päätti purkaa "tarpeettoman" linnan kiitoradan täytteeksi. Noin kolmasosa siitä ehdittiinkin tuhota. Omalta osaltaan tämäkin episodi kuvastaa hyvin neuvostoajan järjettömyyksiä, joita he harjoittivat etenkin alistamissaan valtioissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)