maanantai 29. heinäkuuta 2024

Heinäkuun loppua lummelammella

Alkukesällä kävin usein kuvausreissuilla Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Heinäkuun koittaessa tahti hiljeni. Ulkopuutarhan lummelammet olivat kasvaneet melkein umpeen, eikä lätäköissä viihtyviä vihreitä sammakoitakaan enää juuri näkynyt. 

Muutaman viikon tauon jälkeen käväisin jälleen Ruissalossa, jossa suuntasin ensimmäiseksi alueen perimmäiselle lammikolle. Murteesta päätellen pohjoisesta kotoisin olleet äiti lapsineen istuskeli penkillä lammen rannalla. 

Nainen jäi monttu auki ihmettelemään kysymystäni, joka kuului seuraavanlaisesti: "Onko näkynyt sammakoita tai käärmeitä?". Hän ei tuntunut lainkaan ymmärtävän, että molempia lajeja voi nähdä muutaman metrin päässä istumapaikastaan. Aivan sama kuin olisin kysynyt jääkarhusta. 



Pari minuuttia lampeen tähyiltyäni näin rantakäärmeen. Kyseinen yksilö oli hyvin syönyt ja varmaankin odotteli uutta sammakkoateriaa. Kotvan kuluttua toinen, paljon laihempi rantakäärme luikerteli esille lumpeiden seasta. Vihreä ruokasammakkokin ilmaantui näköpiiriin. 

Lammessa pesii myös ainakin yksi liejukanapari. Tällä kertaa en nähnyt linnuista vilaustakaan, vaikka poikaset ovatkin innokkaita hyppelemään lumpeenlehtien päällä. 













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti