torstai 6. heinäkuuta 2023

Liejukanojen perheonnea Ruissalossa

Käväisin pari päivää sitten Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Paikka kuuluu vakiokohteisiini, eikä tästä ole kuin tovi kun siellä viimeksi poikkesin. 

Puutarhan takamailla on muutama lammikko, jossa kasvaa lumpeita. Vihersammakoita, joiden tarkempi määritys saa jäädä asiantuntijoille, löytyy pääosin perimmäisestä lammesta. Yhteen lätäkköön pesi viime vuonna liejukana, joka on tänä vuonna palannut samaan osoitteeseen. 

Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Se munii 3-11 munaa, joita molemmat emot hautovat. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Lajia tavataan Etelä-Suomen lintujärvillä ja lammilla ja kannaksi on arvioitu 50-200 paria. 





Lammikon äärellä hetken odoteltuani havaitsin ruovikossa liikettä. Liejukanaemo hääräsi ympäriinsä ja pian näkyviin tuli myös poikanen. Äärettömän nopealiikkeiset linnut eivät olleet hetkeäkään paikallaan, joten kuvaaminen kaukaa oli vaativaa. 

Viereeni tulla tupsahti vanhempi herra, joka osoittautui pitkän linjan ornitologiksi. Hän kiikaroi lampeen ja havaitsi siellä peräti viisi poikasta. Omaan näköpiiriini osui parhaimmillaan kolme pienokaista. 

Miehen mukaan liejukana on Keski-Euroopassa tavallinen näky kaupunkien puistoissa. Meillä se on melko harvinainen, eikä ennen viime kesää Ruissalossakaan ole ollut onnistunutta pesintää.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti