Ruissalon Kansanpuistossa on tulevana viikonloppuna Suomen suurin ja Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty musiikkifestivaali Ruisrock. Rokkifestivaaliksi sitä ei voi enää hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa jälleen voi. Jahka jo vuosia vallinnut lähes umpiturha hiphop-, rap-, iskelmärockbuumi laantuu.
Olen toistaiseksi käynyt Ruisrockissa 29 kertaa. Ensimmäisen kerran näin tapahtui vuonna 1987 ja viimeisen kerran 2016. Väliin jäivät vuodet 1990 ja 2006. Ensinmainittu isänmaan palveluksen ja jälkimmäinen Saksan matkan takia.
Noin viimeiset viisitoista vuotta pääsin Ruisrockiin pressihenkilönä joko musiikkijulkaisu Suen tai Uudenkaupungin Sanomien kautta ja lopulta kaverin avulla vip-passilaisena. Hän ikävä kyllä menetti pari vuotta sitten tämän edun, jonka jälkeen minullakaan ei enää ole ollut kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. Omalla rahalla en lippua osta, en ainakaan ennen kuin lavalla on jälleen rokkibändejä. Ja mielellään kiinnostavia sellaisia.
Ajellessani Kansanpuiston ohi, näytti sivusilmällä vilkaistuna kaikki olevan valmista perjantaina alkaviin nuorisomusiikkijuhliin.
Saaronniemessäkin oli yllättävän paljon sakkia arki-illaksi. Viime aikoina innokaasti eräässä mallit ja valokuvaajat -ryhmässä ilmoitellut paraislaismies oli näköjään saanut mallikseen nätin blondin. Kamera tanassa mahansa päällä hän kävi naisen kanssa neuvotteluja parkkipaikalla.
Heitin vakiolenkkini Kolkannokkaan, jota Saaronniemen hiekkarannan kautta takaisin autolle. Jonkun verran julkaisukelpoisia valokuviakin tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti