Juhannusmuistoja 2018

Keskikesän juhla juhannus meni hurahtaen ohi. Viimeisen parin kuukauden huonoin kelikin sattui sitten osumaan juuri tähän ajankohtaan. Suoranaista kohtalon ivaa, kun ensin ollaan helleaallon kourissa ennästyspitkään.

Porukka odotteli innoissaan pääsyä festivaaleille, mökeille tai ylipäätään mihin vaan pois kaupungin sykkeestä ja yhtäkkiä ilma onkin täysin perseestä. Sadetta ja tuulta, paikoin jopa myrskyä.

Oma alkuperäinen juhannusaaton sunnnitelmani oli Vepsän ulkoilusaari Turun edustalla. Moiset aatokset kumminkin kariutuivat päivän kuluessa. Mitä useimmin ikkunasta vilkaisin, sitä huonompi fiilis vaan tuli. Pitkin päivää muutkin tutut Vepsään lähtijät aloivat perua aikeitaan, joten minunkin oli aika luovuttaa ja miettiä jotain muuta.

Pelastus tuli ammattiliitoni kesäkodin Mäntyniemen muodossa. Paikka sijaitsee Turun Hirvensalossa ja on sopivan kaukana kaupungista, että tuntuu kuin olisi maalla. Minä kun en juhannuksiani missään kerrostalojen keskellä vietä.

Mäntyniemessä oli tuttua sakkia kymmenkunta ja loput illan mittaan vastaan tullutta olivat naamatuttuja tai työpaikan kautta tavattuja.

En ollut muistaakseni pelannut koronaa sitten rippikoululeirin, joka oli kesällä 1985. Yllättävän hyvin taidot palautuivat. Pari lämmittelykierrosta oli vähän hakemista, mutta kolmannen pelini voitin ylivoimaisesti.

Mäntyniemessä oli virallista ohjelmaa lipunnoston verran, sauna ja illemmalla karaokea. Vetäisin suurella innokkuudella Pelle Miljoona Oy:n Olen kaunis-kappaleen ja se taisikin olla ensimmäinen kerta, kun ole karaokea laulanut näin suuren yleisön todistaessa moista.

Kaksi mukanani tuomaa viinapulloakin hupenivat kovaa kyytiä, kunnes illan päälle loppuivatkin.

Onneksi juhannuspäivänä oli hieno ilma. Herättyäni ei ollut epäilystäkään missä päivän viettäisin. Kausikortille Vepsän yhteysalus MS Lilyyn oli jälleen käyttöä.

Ottaen huomioon juhannuksen ja Vepsän mökkien varaustilanteen, joka jo keväällä näytti kyseiselle viikolle täyttä, oli saarella ihmeen hiljaista. Vain yhdellä tulipaikalla oli kokoontuneena sen näköistä kaverusta, että varmasti oli kuppi eilen maistunut. Uusien, kesäksi 2013 valmistuneiden mökkien terasseilla tai lähistöllä oli hiirenhiljaista. Merkillistä.

Vepsästä avautuvia huikaisevia merimaisemia on vaikea ylittää. Päivä kuluikin pitkälti niitä katsellessa.

Tiina alppiruusupuistossa

Puolentoista hehtaarin kokoinen Raision alppiruuspuisto on saanut paljon huomiota lähivuosina aina kansallista mediaa myöten. Paikallislehdet ovat hehkuttaneet paikkaa aivan innoissaan, eikä syyttä. Satojen ruusupuskien läpi kulkee polkuja ja kevyenliikenteen reittejä.

Kävin puistossa ensimmäisen kerran viime kesänä. Tuolloin ruusujen kukinta tapahtui viikkoa, paria myöhemmin kuin tällä vuonna. Liekö sateeton ja lämmin alkukesänä sitten syynä moiseen. Kesäkuun alussa osa kukkasista oli jo parhaat päivänsä nähneitä.

Se, että alueelle ylipäätään löytää, on saavutus sinänsä. Puisto on todella hyvin piilotettu ja tie sinne on täysin epälooginen Raisiota kohtuullisen hyvin tuntevallekin. Kirkkoväärtinkuja sijaitsee lukion viereisessä metsikössä, jonne päästäkseen on joko kysyttävä neuvoa ohikulkijoilta tai sitten käytettävä nykyteknologiaa, jollaista useimmilta löytyykin kännykän muodossa.

Mukaan malliksi ruusupuistoon kysyin työkaveriani Tiinaa.

Henna Peltonen Teersalossa

Lauantaina 9. kesäkuuta Miss Eloweena-kiertue saapui Naantalin Teersaloon. Kyseessä on Henna Peltosen ideoima kauneuskilpailu, jossa etsitään luomumissiä. Teersalossa valitiin Miss Salakuljettaja. 

Upea Henna on viihdelehtien palstoilta tuttu malli, tanssija ja fitnessurheilija. Olimme sopineet, että nähdään rantaravintola Wanhassa Salakuljettajassa ja jossain välissä otetaan fotoja.

Kävin etukäteen katselemassa sopivaa miljöötä kuppilan takaa ja sellainen löytyikin helposti aivan kivenheiton päästä. Hennalla oli aikamoinen kiire missikatraansa kanssa, mutta aikaa löytyi sen verran, että ehdimme pitää pikaisen valokuvaustuokion.

Saaronniemessä 14. kesäkuuta

Turun Ruissalon Saaronniemi sai jälleen eilen luvan olla ulkoilupaikkana, kun kävin lataamassa akkuja ennen raskasta ja hiostavaa työvuoroa. Kylläpä sitä jaksoikin taas ahertaa aivan into piukassa.

Viimeksi kävin Saaronniemessä toukokuun 23. päivä eli kolmisen viikkoa sitten. Tuolloin kuvasaldo olikin poikkeuksellisen onnistunut. Tuli napattua elämäni parhaat käärmekuvat. http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/05/saaronniemen-rantakaarme.html

Aika harvoin saan toimeksi lähettää kuvia eri medioihin, mutta yhden käärmekuvan pistin menemään Turun Sanomiin. Se julkaistiinkin 7. kesäkuuta Lukijan kuva-palstalla.

Eilen huomasin, että samainen käärmepaikka oli nokkostunut siihen malliin, ettei siellä mahdollisesti lymyäviä otuksia erottanut enää millään.

Monien vihaamille valkoposkihanhille syntyy poikaset kesäkuun alussa. Osa linnuista näytti ne jo menettäneenkin, joillakin oli jäljellä vain yksi ja toisilla useitakin jälkeläisiä.

Valkoposkihanhien käyttäytymisestä olen päätellyt, että ne emolinnut, jotka pitävät suurinta kaakatusta ja meteliä, säntäilevät suinpäin sinne sun tänne, ovat juuri niitä, joilta poikaset puuttuvat. Ilmeisesti ne etsivät epätoivoisesti olemattomia pienokaisiaan. Varmaan lokit ovat pisteleet ne poskeensa.

En muista koskaan ennen nähneeni Saaronniemeä näin hiljaisena, en edes talvella. Parkkipaikalla ei ollut kuin kymmenkunta autoa. Leirintäalueella puolestaan oli vilskettä, mutta rannalla ei niin ainuttakaan auringonpalvojaa, eikä Kolkanniemessäkään juuri ketään.

Wanha Salakuljettaja ja Miss Eloweena

Lauantaina 9. kesäkuuta poikkesimme kaveriporukan kanssa Naantalin Teersalossa. Lossirannassa on mainio Wanha Salakuljettaja -ravintola, jossa tulee käytyä pari kertaa kesässä.

Tällä kertaa syy Teersalon visiittiin oli päivän ohjelmisto. Se koostui muun muassa iskelmälaulaja Tauskin keikasta ja Miss Eloweena-kiertueen Teersalon etapista.

Moni tuttu tätä kattausta vähän naureskeli. Mutta ehkä sohvalla röhnöttäminen neljän seinän sisällä kauniina kesäpäivänä on jotenkin hienompaa touhua.

Tauski aloitti keikkansa jo päivällä, ennen kahta. Kuulemma illalla oli vielä kaksi esiintymistä muualla päin maata.

Kellonaikaan nähden yllättävänkin innokkaan vastaanoton saanut laulaja esitti noin puolen tunnin setin, jossa tietysti oli mukana hänen tunnetuin kappaleensa Sinä vain. Lainabiisinä saimme kuulla Mamban megahitin Vielä on kesää jäljellä, joka sopikin hyvin Tauskin suuhun. Hän tosin oli muuttanut sen muotoon Vielä on pesää jäljellä.

Koska Tauski on kova naistenmies ja omien sanojensa mukaan kaatanut peräti noin kymmenen tuhatta elliä, oli lavallekin tunkua. Innokas fani yritti saada kesken keikan yhteiskuvaa laulajan kanssa, mutta moisesta suivaantuneena Tauski usutti hänet matkoihinsa.

Tauskin, Miss Eloweena -tyttöjen ja vähän muidenkin väliajoilla taustamusiikkia soitteli tiskijukka, jonka nimen jo ehdin unohtaa. Kuulemma hän on ulkomaita myöten tunnettu, kuten juontaja Ossi Valo kertoi.

Ikävä kyllä iltapäivän mittaan ei tullut yhtään edes kohtalaisen hyvää kappaletta. Kaikki oli yhtä ja samaa tyhjänpäiväistä jumputusta, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Entisenä tiskijukkana minun on vaikea ymmärtää tätä, mutta varmasti joku muu tykkäsi senkin edestä.

Miss Eloweena-kiertueen Wanha Salakuljettaja -esiintyminen oli monille päivän odotetuin tapahtuma. Missiemo Henna Peltosen ideoima kauneuskilpailu pyrkii tuomaan esille luonnollista kauneutta ilman irtoripsiä, tatuointeja ja silikonitissejä.

Miss Salakuljettajaksi kruunattiin tyttö numero kymmenen, Krista Oksanen. Oma suosikkini oli supernätti Jenna Toppari, jonka soisi menestyvän itse lopullisessa kisassa.