Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miljoonarock. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miljoonarock. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. toukokuuta 2012

Puolan matkaraportti osa 2 - Gdanskin telakan portilla




"Gdańskin telakka (puol. Stocznia Gdańska) on telakka Gdańskin kaupungissa Puolassa. Telakka lukeutuu Puolan suurimpiin. Se sijaitsee Martwa Wisła -joen vasemmalla rannalla Ostrów -saarella. Vuonna 1945 nykyisen telakan alueella toimivat saksalaiset Danziger Werftin ja Schichau-Werftin telakat. Puolan kansantasavallan aikana telakka tunnettiin Leninin telakkana. Telakka tuli kansainvälisesti kuuluisaksi, kun ammattiliittofederaatio Solidaarisuus (puol. Solidarność) perustettiin siellä syyskuussa 1980.

Vuonna 1990 telakka muutettiin valtio-omisteisesta pörssiyhtiöksi, josta 61 prosenttia omistaa valtio ja 31 prosenttia henkilökunta. Näiltä ajoilta lähtien Stocznia Gdańska S.A. on operoinut telakkaa.

Vuonna 2009 saksalainen hard rock -yhtye Scorpions konsertoi telakalla." (Wikipedia)



Graffitti telakkaa ympäröivässä muurissa.


Yksi Puolan matkan pääkohdista oli tutustuminen Gdanskin telakan porttiin. Paikka tuli kuuluisaksi 1981, kun solidaarisuusliike johtajansa Lech Walesan kanssa näkyi televisioruudussa ihan Kustavissakin asti. Ala-asteella eräs luokkakaveri väänsi Walesan nimen "Lehmäliisaksi", jolta se kieltämättä uutistenlukijoiden suusta kuulostikin.




Oli upeaa päästä käymään paikassa, jossa 30 vuotta sitten uskallettiin vastustaa Puolan kommunistista yksipuoluejärjestelmää ja diktatuuria sekä ihmisoikeuksien polkemista ja Neuvostoliittoa. Lipun KGB:n kiduttajien kammioon sai varmasti paljon helpommallakin, mutta solidaarisuusliike jäi eloon.




"Solidaarisuus (puol. Niezależny Samorządny Związek Zawodowy "Solidarność", sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto "Solidaarisuus") on puolalainen ammattiliittofederaatio, joka perustettiin syyskuussa 1980 Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perin Lech Wałęsa. 1980-luvulla se onnistui keräämään laajan antikommunistisen kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja (KOR) ja se perustui väkivallattomuudelle.

Solidaarisuusliikkeen selviytyminen oli ennennäkemätöntä ei ainoastaan Neuvostoliiton tukeman kommunistipuolueen johtamassa, yksipuoluevaltaisessa Puolassa vaan koko itäblokissa.

Aikaisemmin kommunistipuolue oli ottanut kovan linjan vastustajiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna 1970 hajotettiin mielenosoitus konekivääritulella, jossa sai surmansa kymmenittäin ihmisiä ja yli tuhat haavoittui. Muissa itäblokin maissa esimerkiksi 1968 Prahan kevät murskattiin neuvostoarmeijan toimesta Tšekkoslovakiassa.

Solidaarisuusliikkeen menestykseen vaikuttivat olennaisesti 1980-luvulla syventynyt sisäinen kriisi Euroopan sosialistisissa maissa moraalin murentuessa ja taloudellisten olosuhteiden huonontuessa.

Solidaarisuusliikkeen aatteet levisivät kulovalkean tavoin läpi Puolan ja yhä useampia ammattiyhdistyksiä perustettiin ja ne liittyivät liittoumaan. Ohjelma, joka oli alun perin kehitetty vastaamaan ammattiyhdistyksen asioihin on laajalti nähty ensimmäisenä askeleena kommunistisen puolueen yksinvaltaisen aseman murentamiseen." (Wikipedia)






Mika "Sunttu" Sundell ja historian siipien havina





Telakan portin vieressä oleva baari on entinen työmaaruokala. Paikka oli halpa muutaman vodkapaukun ottamiseen, oluen hintaa en huomannut tiedustella. Mutta tuskin kovin montaa slotia siitäkään olisi joutunut pulittamaan.

 Baari oli koristeltu asiankuuluvin rekvisiitoin.






Alussa mainittu saksalaisen hard rock -yhtye Scorpionsin konsertti Gdanskin telakalla osui eteeni noin viikkoa ennen Puolan matkaa Youtubessa surffaillessani. Katselin keikan kokonaan. Loppupuolella orkesteri esitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, vuonna 1990 ilmestyneeltä Crazy World -albumilta peräisin olevan Wind of Changen.

Biisin sanoittanut laulaja Klaus Meine pitää kappaleen alussa lyhyen puheen ja konserttitallenteenseen on lisätty symbolisia osia ajasta, jolloin kommunismi romahti ja rautaesiriput murtuivat Itä-Euroopassa.

Nämä ihmiset laulavat Wind Of Changea jokseenkin eri syystä kuin suomalaiskännikalat Tuurin Miljoonarockissa Kyläkauppa Veljekset Keskisen parkkipaikalla.



lauantai 17. syyskuuta 2011

Päivän levy - Kirka: The Spell

"The Spell on Kirkan vuonna 1987 julkaistu albumi. Samoin, kuin edeltäjänsä R.O.C.K., The Spell edustaa tyylillisesti hard rockia. The Spell on kuitenkin musiikillisesti jonkin verran R.O.C.K.-albumia raskaampi, rockhenkisyys on huomattavasti vähentynyt, musiikki muistuttaa paikoitellen heavy metalia ja siinä kuuluu lieviä vaikutteita jopa power metallista." (Wikipedia)



Oho, vaikutteita jopa power metallista! Kirka (22.9.1950 - 31.1.2007) muusikkoineen oli suorastaan profetiaalinen, sillä power metal tuli vasta 90-luvulla tunnetuksi. 80-luvulla esimerkiksi Venom ilmoitti soittavansa power metallia, eikä suinkaan black metallia, jonka esi-isäksi yhtye 90-luvulla nostettiin. No, Wikipediankin takana ovat vain ihmiset.

Kirkan toinen hard rock -albumi on  selvästi edeltäjäänsä parempi. 1986 ilmestynyt R.O.C.K. sai paljon huomiota silloisessa lehdistössä. Vuosikaudet iskelmiä laulanut Kirka siirtyi yhtäkkiä rokkariksi, vielä jopa hevariksi. Itse näin Kirkan vuotta - paria aiemmin vetämässä televisiossa Rainbowin Long Live Rock'n'Rollia, enkä sikäli yllättynyt siirrosta. Hienosti kulki.
  1. You Put the Spell on Me – 05:33 (säv. Kassu Halonen, Kisu Jernström, san. Halonen)
  2. I Don't Wanna Fight – 05:07 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
  3. Oneday – 04:37 (säv. Halonen, san. Edu Kettunen)
  4. Under the Pressure of Your Love – 05:21 (säv. Halonen, san. Jernström)
  5. Fly Away – 04:55 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
  6. No Return – 04:47 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
  7. Don't Steal My Heart – 05:55 (säv. Halonen, san. Esa Kaartamo)
  8. I'm Sailing Away – 05:19 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
The Spell on aikuis- ja hard rockin sekoitusta. Vaatimattomalla kahdeksan kappaleen mitallaan sen on toimiva yksikkö, jossa ei pahemmin heikkoja lenkkejä ole. I'm Sailing Away on albumin mitäänsanomattomin biisi, eikä Oneday sekään ole kovin kaksinen. Loput kuusi kappaletta sen sijaan puolustavat paikkaansa hyvin.



Levyn hittiä You Put The Spell On Me haukuttiin aikoinaan Europen The Final Countdown -kopioksi. Biiseissä on toki samaa meininkiä, mutta mistään kopioimisesta on turha puhua. Säveltäjät Kisu Jernström ja Kassu Halonen todennäköisesti haistoivat hyvän hittikaavan, joten miksi jättää sellainen käyttämättä. Yhtä lailla joku Pet Shop Boysin It's A Sin noudattelee tuota samaa kaavaa.



  • Äänitys ja miksaus: Jari Laasanen, MTV-studiot, Helsinki 1987
  • Tuottaja: Kassu Halonen ja Kristian Jernström
  • Valokuvat: Erik Uddström, J. K. Juntunen

The Spellin suurin munaus on rumpalin puuttuminen. Konerummuilla korvattu ihminen ei ole muuta kuin halpamainen ratkaisu. Ilmeisesti studiomuusikoitten eliittiin kuulunut Miri Miettinen oli kiireinen Gringos Locosin kanssa, eikä Anssi Nykänen tainnut olla kysytty mies vielä tuohon aikaan. Kitaristit Juha Björninen ja Jarmo Nikku revittelevät sen verran kuin tällaiseen kevytheviin sopiikin.

Kirkan "heviura" jäi lopulta vain kahden levyn mittaiseksi. 1988 mies siirtyi jälleen iskelmän pariin. Lehdistä saimme lukea, ettei rokin laulaminen ollut suurperheen päälle taloudellisesti kannattavaa. Samalla Kirka osui kultasuoneen, koska Surun pyyhit silmistäni -kiekko ylsi huimiin myyntilukuihin ja miehen ura lähti raketin lailla nousuun.

The Spellin hienoimpiin kappaleisiin kuuluva Under The Pressure Of Your Love löytyy suomeksi laulettuna Surun pyyhit silmistäini -levyltä. En ole kuullut sen kuin kerran, enkä muista tai tiedä biisin suomalaista nimeä, mutta se lienee nimeltään Sain elämältä minkä hain.




Näin Kirkan pari kertaa lavalla. Tuurin Miljoonarockissa 2005 Kirka esitti rokkisetin, johon sisältyi monia hänen 80-luvun hard rock-kappaleita ja lukuisia coverbiisejä. Miljoonarockin pääesiintyjänä oli Deep Purple. Eräiden tietojen mukaan Kirkaa olisi joskus jopa pyydetty Purplen laulajaksi, mutta väitteellä ei ole kunnollista todellisuuspohjaa. Jos näin sattuisikin olemaan, ajankohta lienee ollut 80- ja 90-luvun taite, jolloin Ian Gillan sai potkut bändistä ja hänet korvasi Joe Lynn Turner.

Samaisessa Miljoonarockissa vaihdoin pari sanaa Kirkan kanssa. Kehuin keikkaa, blogini aiheena olevaa levyä ja R.O.C.K. -albumia. Se jäikin ainoaksi kerraksi kun hänen kanssaan juttelin.