Gdanskin matka osa 2 - Historiaa ja nykypäivää

Gdansk on satamakaupunki Gdanskinlahden rannalla Pohjois-Puolassa. Se on maan kuudenneksi suurin kaupunki, asukkaita on noin 460 000. Esikaupunkeineen ja yhdessä läheisten Gdynian ja Sopotin kanssa väkiluku kohoaa yli miljoonaan.

Gdansk sijaitsee Pommerin voivodikunnassa. Gdynian ja Sopotin kanssa se muodostaa yhtenäisen taajama-alueen, Trojmiaston, kolmoiskaupungin.

Gdanskin vanha keskusta sijaitsee Veikselin sivujoen Motlavan varrella kolme kilometriä rantaviivasta sisämaahan päin. Lämpimintä kaupungissa on heinä-elokuussa, jolloin mittari näyttää keskimäärin 21 asteen lukemia. Kylmintä on tammikuussa, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on -3,4 astetta.

Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 997. Paikka tunnettiin Danzigina vuoteen 1945 asti.

1700-luvulla kärsi sotien aiheuttamasta talousahdingosta ja muun muassa paiserutoepidemiasta. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzigin saksankielinen asujaimisto taisteli itsenäisyyden puolesta, kun suurin osa Puolan Pommerista joutui Preussin vallan alle. Kaupunki jäi saarroksiin preussilaisten alueiden keskelle vuoteen 1793. Danzigista tuli muun Preussin myötä osa Saksan valtakuntaa 1871.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen. Puolalaiset haikailivat Danzigia itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle. Se ei kuitenkaan täysin onnistunut, vaan Danzigista tehtiin vapaakaupunki. Sitä hallitsivat enimmäkseen saksankieliset asukkaat. Koska saksalaiset häiritsivät puolalaisten kaupankäyntiä, Puolan hallitus päätti rakentaa lähistölle uuden sataman, Gdynian.

Saksan ja Puolan väliset kiistat olivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja toisen maailmansodan syttymiselle. Lokakuussa 1939 Danzigista ja muusta Puolan Pommerista muodostettiin saksalainen hallinnollinen alue Danzig-Westpraussen. Puolalaisia lähetettiin keskitysleireille kuten läheiseen Stutthoffiin.

Vuoden 1945 alussa saksalaiset alkoivat evakudoida siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot valtaisivat Danzigin saksalaisjoukkojen vetäydyttyä. Siviilejä raiskattiin, murhattiin ja ryöstetiin. Lopuksi kaupunki sytytettiin palamaan ja se tuhoutui 90 prosenttisesti. Arvion mukaan sotavuosina 40 prosenttia kaupungin asukkaista kuoli.

Liittoutuneiden konferenssin mukaan Danzig annettiin sodan jälkeen Puolalle. Neuvostoliiton tukemana se ryhtyi karkoittamaan saksalaisia kaupungista. Tilalle siirrettiin puolalaisia alueilta, joita se itse menetti Neuvostoliitolle.

Gdansk jälleenrakennettiin 1950- ja 60-luvuilla. Siitä tuli kommunistisen Puolan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakennuksessa rekonstruoitiin vanhaa rakennuskantaa ja kaikki saksankieliset nimet vaihdettiin puolankielisiin.

1980-luvun taitteessa Gdanskin telakalla syntyi vapaa ammattiyhdistysliike Solidaarisuus, jonka vastustus johti kommunistisen hallinnon kaatumiseen 1989. Puolan presidentiksi valittiin liikkeen johtaja Lech Walesa.

Sitten ensimmäisen Gdansk-visiittini keväällä 2012, oli telakan edustalle ilmestynyt valtava rakennus. Ruosteiselta rötisköltä näyttävä kompleksi paljastui Euroopan solidaarisuuskeskukseksi. Julkisivu on kuulemma säänkestävä terästä ja talon tarkoitus näyttää laivan rungolta.

2014 avattu solidaarisuuskeskus sijaistee vuonna 1970 surmattujen telakkatyöläisten muistomerkin takana telakan pääportin vieressä. Monitoimikeskuksena toimiva talo perustetiin levittämään vapauden ihanteita, ylläpitämään Solidaarisuus-liikkeen ja Gdanskin telakan traagisten tapahtumien muistoa.

Puolan matkaraportti osa 6 - Gdansk

Gdańsk saks. Danzig, kašubiksi Gduńsk) on tärkeä satamakaupunki Gdańskinlahden rannalla Pohjois-Puolassa, Motławan ja Veikselin erään suuhaaran varrella.

Gdańsk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja Puolan kuudenneksi suurin kaupunki. Sen asukasluku on 456 000 (2008) ja esikaupunkeineen (Trójmiasto) yli miljoona (Wikipedia)

Gdanskia on jossain yhteyksissä sanottu "turkulaisten Tallinnaksi". Nimitys on mielestäni vahvasti liioiteltu.

Jos lentovuoroja on kolme viikossa, ei se tee  kaupungista mitään Tallinnan kaltaista kohdetta. Jos sillä tarkoitetaan ostosmatkailua, ehkä silloin ajatus osuu jossain määrin oikeaan. Jos taas nimitys tulee siitä, molemmat ovat entisiä itä-blokin kaupunkeja, on termin keksijä tutustunut historiaan.

Wizzairin koneessa oli varmaan useita turkulaisiakin, mutta ainakin terminaalissa näkyi monelaista kulkijaa. Viiksekkäitä puolalaismiehiä oli paljon. Luultavasti he olivat Olkiluodon ydinvoimalan rakentajia.

Gdanskin kaduilla ei suomea kuulunut kuin kaksi kertaa. Toisella kerralla äänessä oli  kymmenhenkinen eläkeläissakki, joka etsi rautatieasemalla oikeaa junaa. 

Neptunus -patsas Gdanskin kävelykadulla.

Gdansk -viikkomme alkupuolella ohjelmassa oli jokiristeily. Valittavana oli joko tavallinen vesibussi tai sitten merirosvolaiva. Vesibussi maksoi huimat 2,80 euroa, joten valitsimme sen. Piraattia olisi päässyt leikkimään kympillä.

Jokiristeily vei asiakkaat Gdanskin telakan ohi ja kääntyy lopulta takaisin kaupunkiin päin.

Telakalla vaikutti olevan rauhallinen työpäivä, sillä duunareita ei juurikaan näkynyt, eikä nostureissa tai muissa vehkeissä ollut liikettä. Alue oli valtava verrattuna vaikka Turun telakkaan.

Jokiristeilijöitä.

Gdanskin telakan työntekijöitä.

Nuori valokuvaaja jokipaatissa.

Telakan nostureita.

Gdanskin vanhan kaupungin keskusta oli pantu uuteen uskoon lähiaikoina. Osasyynä siihen on varmasti tulevat jalkapallokisat. Kummallinen mahti urheilulla, kun sen takia täytyy kaupunkikuvaa parannella. Luulisi, että se tehtäisiin ensisijaisesti asukkaiden takia, eikä jonkun palloa potkivan tai sen näkemisestä nauttivan henkilön tilapäisen viihtyvyyden takaamiseksi.

Gdansk, kuten moni muukin itä-eurooppalaiskaupunki, tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa. Useat vanhoilta näyttävät rakennukset ovat itse asiassa kopioita alkuperäisistä ja rakennettu sodan jälkeen.

Gdanskissa riittäisi vielä paljon rakennettavaa ja ehostettavaa, sillä ihan paraatipaikoilla oli kammottavia rauniokasoja ja tiilihökkeleitä, joiden olemassaoloa ei voinut kuin kummastella.

Paikat osittain kuin pommin jäljiltä.

Hotelli komealla paikalla.

Gdanskissa käyneiltä tuttavilta kuulin kuinka halpaa ruoka ja alkoholijuomat ovat. Ainakaan omalle kohdalle ei kertaakaan osunut sellaista kuppilaa, joissa moisia halpahintoja olisi ollut. Tosin niitä ei mitenkään erityisesti etsittykään, vaan jano sammutettiin juuri siinä kohtaa missä sattui olemaan lähin baari.

Kaljan hinnat vaihtelivat jokirannassa 2,50 - 4 euron välillä. Eli vähän sama juttu kuin vaikka Tallinnassa, jossa keskeiset turistirysät ottavat kovaa hintaa verrattuna syrjäkuppiloihin.

Sunttu Sundell etsii terassia.

Gdanskia voi vilpittömästi suositella matkakohteeksi. Viikon mittainen reissu tosin osoittautui turhan pitkäksi. Lentojen sopivuudesta riippuen, voi matkan räätälöidä muutamaksi päiväksi, mikä olisi varmasti oikein passeli.

Hääkuvausta sivukujalla.

Köyhyyttä ja vaurautta samassa kuvassa.

Puolan matkaraportti osa 2 - Gdanskin telakan portilla

"Gdańskin telakka (puol. Stocznia Gdańska) on telakka Gdańskin kaupungissa Puolassa. Telakka lukeutuu Puolan suurimpiin. Se sijaitsee Martwa Wisła -joen vasemmalla rannalla Ostrów -saarella. Vuonna 1945 nykyisen telakan alueella toimivat saksalaiset Danziger Werftin ja Schichau-Werftin telakat. Puolan kansantasavallan aikana telakka tunnettiin Leninin telakkana. Telakka tuli kansainvälisesti kuuluisaksi, kun ammattiliittofederaatio Solidaarisuus (puol. Solidarność) perustettiin siellä syyskuussa 1980.

Vuonna 1990 telakka muutettiin valtio-omisteisesta pörssiyhtiöksi, josta 61 prosenttia omistaa valtio ja 31 prosenttia henkilökunta. Näiltä ajoilta lähtien Stocznia Gdańska S.A. on operoinut telakkaa.

Vuonna 2009 saksalainen hard rock -yhtye Scorpions konsertoi telakalla." (Wikipedia)

Graffitti telakkaa ympäröivässä muurissa.


Yksi Puolan matkan pääkohdista oli tutustuminen Gdanskin telakan porttiin. Paikka tuli kuuluisaksi 1981, kun solidaarisuusliike johtajansa Lech Walesan kanssa näkyi televisioruudussa ihan Kustavissakin asti. Ala-asteella eräs luokkakaveri väänsi Walesan nimen "Lehmäliisaksi", jolta se kieltämättä uutistenlukijoiden suusta kuulostikin.

Oli upeaa päästä käymään paikassa, jossa 30 vuotta sitten uskallettiin vastustaa Puolan kommunistista yksipuoluejärjestelmää ja diktatuuria sekä ihmisoikeuksien polkemista ja Neuvostoliittoa. Lipun KGB:n kiduttajien kammioon sai varmasti paljon helpommallakin, mutta solidaarisuusliike jäi eloon.

"Solidaarisuus (puol. Niezależny Samorządny Związek Zawodowy "Solidarność", sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto "Solidaarisuus") on puolalainen ammattiliittofederaatio, joka perustettiin syyskuussa 1980 Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perin Lech Wałęsa. 1980-luvulla se onnistui keräämään laajan antikommunistisen kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja (KOR) ja se perustui väkivallattomuudelle.

Solidaarisuusliikkeen selviytyminen oli ennennäkemätöntä ei ainoastaan Neuvostoliiton tukeman kommunistipuolueen johtamassa, yksipuoluevaltaisessa Puolassa vaan koko itäblokissa.

Aikaisemmin kommunistipuolue oli ottanut kovan linjan vastustajiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna 1970 hajotettiin mielenosoitus konekivääritulella, jossa sai surmansa kymmenittäin ihmisiä ja yli tuhat haavoittui. Muissa itäblokin maissa esimerkiksi 1968 Prahan kevät murskattiin neuvostoarmeijan toimesta Tšekkoslovakiassa.

Solidaarisuusliikkeen menestykseen vaikuttivat olennaisesti 1980-luvulla syventynyt sisäinen kriisi Euroopan sosialistisissa maissa moraalin murentuessa ja taloudellisten olosuhteiden huonontuessa.

Solidaarisuusliikkeen aatteet levisivät kulovalkean tavoin läpi Puolan ja yhä useampia ammattiyhdistyksiä perustettiin ja ne liittyivät liittoumaan. Ohjelma, joka oli alun perin kehitetty vastaamaan ammattiyhdistyksen asioihin on laajalti nähty ensimmäisenä askeleena kommunistisen puolueen yksinvaltaisen aseman murentamiseen." (Wikipedia)

Mika "Sunttu" Sundell ja historian siipien havina

Telakan portin vieressä oleva baari on entinen työmaaruokala. Paikka oli halpa muutaman vodkapaukun ottamiseen, oluen hintaa en huomannut tiedustella. Mutta tuskin kovin montaa slotia siitäkään olisi joutunut pulittamaan.

 Baari oli koristeltu asiankuuluvin rekvisiitoin.

Alussa mainittu saksalaisen hard rock -yhtye Scorpionsin konsertti Gdanskin telakalla osui eteeni noin viikkoa ennen Puolan matkaa Youtubessa surffaillessani. Katselin keikan kokonaan. Loppupuolella orkesteri esitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, vuonna 1990 ilmestyneeltä Crazy World -albumilta peräisin olevan Wind of Changen.

Biisin sanoittanut laulaja Klaus Meine pitää kappaleen alussa lyhyen puheen ja konserttitallenteenseen on lisätty symbolisia osia ajasta, jolloin kommunismi romahti ja rautaesiriput murtuivat Itä-Euroopassa.

Nämä ihmiset laulavat Wind Of Changea jokseenkin eri syystä kuin suomalaiskännikalat Tuurin Miljoonarockissa Kyläkauppa Veljekset Keskisen parkkipaikalla.