Kaupungin ohi virtaa Narvajoki, jonka länisrannalla on Narvan linna eli Hermannin linnoitus. Vastapäätä itärannalla on venäläinen Ivangorodin kaupunki ja Iivananlinna.
Narvassa on tekstiiliteollisuutta ja sähkötuotantoa. Tekstiilitehdas Kreenholmi rakennettiin 1800-luvun puolivälissä kaupungin eteläiseen osaan. Lisäksi Narvasta löytyy saha-, pellava- ja elintarviketeollisuutta. Kaupunki on yksi Viron kolmesta kansainvälisestä rajanylityspaikasta Venäjälle.
Käytännössä Narva on vironvenäläisten pääkaupunki. Tammikuussa 2011 siellä tilastoitiin olevan 64 667 asukasta, joista venäjänkielisiä oli 93,85 prosenttia. Kaupungin väestöstä 46,4 prosentilla oli Viron kansalaisuus ja 36,3 prosentilla Venäjän kansalaisuus. Määrittelemättömien kansalaisuuksien määrä oli 16,4 prosenttia eli osalla Narvan asukkaista ei ollut Neuvostoliiton jäljiltä minkäänlaista kansalaisuutta.
Narva venäläistyi neuvostoaikana. Kaupunki tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja sodan jälkeen entisiä asukkaita estettiin palaamasta. Ennen sotaa se oli virolaisenemmistöinen kaupunki. Venäläisten jälkeen suurimmat suurimmat ryhmät olivat saksalaiset ja juutalaiset.
Vaikka Narva on virolaisen ja venäläisen kulttuurin risteyspaikka, riitti seurueellemme rähjäisessä kunnossa ollut rautatieasema ja Hermannin linnoitus, joka sekin tutkittiin pääosin vain ulkopuolelta. Keli oli aika vastenmielinen nähtävyyksien tutkiskelun suhteen.
Käsittääkseni Narva ei ole kovassa huudossa kantavirolaisten keskuudessa, eikä myöskään suomalaisten. Jos vertaa sen infrastruktuuria vaikka Länsi-Viron Haapsaluun tai Pärnuun, on ero valtava. Noin ylipäätään Narva oli kumminkin huomattavasti siistimpi kuin ensimmäisellä käynnilläni keväällä 2003. Tuolloin koko Itä-Viro oli erästä kaveriani lainaten "vähän kuin pommin jäjiltä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti