Kuuvannokan parkkipaikka oli aivan täynnä. Tiedä sitten missä kaikki ihmiset olivat, vaikka toki matkalla tuli jonkun verran ulkoilijoita vastaan. Minkäänlaista ruuhkaa Kuuvannokan kallioilla ei kuitenkaan ollut.
Yksi syy Kuuvannokalla käyntiin reippailun ohella oli mystinen kalliohakkaus, jota en ollut nähnyt kuin kuvissa. Sen tarkkaa sijaintia en tiennyt, mutta suunnistus kohteelle onnistui yllättävän helposti.
Turkulainen luonto- ja historiaharrastaja Harri Nato Leino bongasi pari vuotta sitten muinoin kallioon taiteillun kuvan ja on esitellyt löytöään muun muassa Facebookissa Turku -aiheisissa ryhmissä.
Leinon fotojen perusteella luulin kalliohakkauksen olevan kooltaan paljon suurempi. Jatulintarhaa tai jonkinlaista labyrinttia esittävä kuva on noin ravintolan pizzan kokoinen. Sen viereen on kaiverrettu vuosiluku 1843. Ihan vaivatta tuollainen teos tuskin on syntynyt; viivojen nakutus kallioon on vaatinut sekä kärsivällisyyttä että tarkkuutta.
Kuuvannokalta palatessani ajattelin vilkaista jos parkkipaikan lähistöllä olevalla käärmeiden talvipesällä olisi jotain akviteettia. Vaihdoin kameran akunkin valmiiksi, ettei virta vaan lopu kesken jos muistikortti saa kohta kovaa kyytiä.
Aitauksessa vaikutti ensin olevan täysin levollista. Pian katseeni kiinnittyi kaatuneeseen koivunrungoon, jonka edustalla lämmitteli kevätauringossa ehkä viitisen kyytä samassa kasassa. En kyennyt erottamaan tarkasti kuinka monta niitä mahtoi lopulta olla, koska vaikea sanoa mistä yksi käärme alkoi ja mihin toinen loppui. Myös sisiliskoja viihtyi aivan isompien matelijoiden vieressä. Lienevät talvehtineet samassa pesässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti