Örön reissu 13. elokuuta

Örö on Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten lounaispuolella sijaitseva linnakesaari, joka aiemmin kuului Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan. Saari on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajoista lähtien.

Örö kuului niin sanottuun Pietari Suuren merilinnoitukseen. Linnoittaminen aloitettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Itsenäisyyden alusta saari on ollut osa Suomen meripuolustusta.

Saarella oli raskas ja järeä patteri, jonka tykkikalustona oli mm. 305/O-tykit 2 kpl ja 152/C, myöhemmin 152/T. Tämän lisäksi saaren toimintaan on kuulunut merivalvonta. Linnake osallistui sodan aikana taisteluun Bengtskäristä sekä tykkitulella että lähettämällä miehiä Bengtskäriin.

Örössä on aikaisemmin annettu varusmieskoulutusta, mutta puolustusvoimien toiminta Örössä loppui pääosin vuonna 2005 ja saari on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa. Örön linnakkeeseen kuului muun muassa rannikkosotilaskoti ja varuskuntakerho. Saaressa on valmiudessa oleva, kolmesta tykistä koostuva 130 TK -rannikkotykkipatteri.

Örö on matalalla vesialueella sijaitseva harjusaari. Siellä esiintyy runsaasti arvokkaita luontotyyppejä, kuten erikoisen luonnontilaisena säilyneitä hiekkarantoja, dyynejä ja rantaniittyjä.

Örössä on havaittu kaikkiaan 1 500 perhoslajia, joista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on yli sata. Se on tunnettu myös harvinaisten merenrantakasvien, kutenmerijoulavehnän alalajin merivehnän esiintymistä.

Suomessa uhanalainen, rauhoitettu ja hyvin harvinainen merivehnä tunnettiin pitkään vain Öröstä. Muita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä putkilokasveja saarella ovat muun muassa hietaneilikka, lännenhanhikki ja rantakaura. Saari on myös Suomen ainoa lännenkylmäkukan kasvupaikka.

Lauantaina 13. elokuuta astelin MS Kökar -alukseen, jonka vei minut ja noin puolitoista sataa muuta matkustajaa Öröseen. Ilmeisesti Örö taipuu oikeaoppisesti tuohon muotoon, eikä Öröön, kuten minä sen taivuttaisin.

Matka varattiin viime helmikuussa, jolloin huomasin Rosita-varustamon mainoksen. Siinä oli valittavana saaristoristeilyjä Turusta Aurajoesta Öröseen ja Bengtskärin majakkasaarelle.

Voin kertoa, että aamulla ketutti aivan täysillä. Vettä tuli vaakatasossa, eikä varustamon lupaamaa perjantai-iltaista tekstiviestiä retken toteutumisesta koskaan tullut. Ei muuta kuin kamat kassiin ja sateenavarjo heiluen kohti lähtöpaikkaa eli Vaakahuoneen rantaa.

Laiturilla selvisi, että Bengtskärin matka on peruttu. Korvaavana kohteena olisi Örö. Laivakin MS Lilyn sijaan MS Kökär. Hetken tuumailtuani päätin mennä mukaan, vaikka arveluttikin pistää umpisurkean kelin takia 75 euroa kiinni retkeen.

Reissu oli loppuunmyyty. En tiedä paljonko MS Kökariin mahtuu, mutta MS Lilyn kapasiteetti on tarkalleen 196 henkilöä. Mukana oli satakunta Turun yliopistollisen keskussairaalan henkilökuntaa. Eräs tuttukin sattui olemaan samassa porukassa.

Oppaana reissulla oli lintumiehenä tunnettu Seppo Sällylä. Hän on erikoistunut saaristoluontoon ja ulkosaariin sekä taitaa erinomaisesti myös sotahistorian. Sällylän puhetulvasta meinannut tulla loppua hänen kertoessaan sitä sun tätä matkan aikana. Opas parhaasta päästä.

Matka Öröseen kesti viitisen tuntia, joka Sällylän juttuja kuunnellessa aika kului kuin tyhjää vaan. Hintaan sisältyi herkullinen lohikeittolounas.

Kannella ei paljon viitsinyt tuulen ja sateen takia palloilla. Siellä täällä liitäviä merikotkia yritin kovasti kuvata. Yhden juuri ja juuri julkaisukelpoisen kuvan sainkin. Sällylän kuuluttama hyljekin ehti sukeltaa ennen kuin minä sen bongasin.

Jostain syystä kameran kanssa heilumiseni herätti kahdessa naisessa kovasti hilpeyttä. Ilmeisesti he olivat TYKSin sairaanhoitajia. Voi tietysti olla, että olin heidän mielestään huomattavasti muuta seuruetta pölvästimmän näköinen tai kenties muistutin etäästi esimerkiksi Prinssi Charlesia tai Esa Pakarista.

Perillä satoi kuten pelkäsinkin. Ilma kumminkin muuttui koko ajan parempaan suuntaan ja lopulta aurinkokin pilkotti pilvien raosta.

Saarella kierettiin Sällylän johdolla kolmisen tuntia. Se riitti jonkunlaisen yleiskuvan saamiseen ensikertalaisille. Olen käynyt Örössä pariin otteeseen aikaisemminkin, joten paikat olivat suunnilleen tuttuja.

Örössä kasvaa Suomen harvinaisin kasvi. Lännekylmäkukkaa tavataan entisellä armeijan taisteluharjoituskentällä kuuden kappaleen voimin. Sällylä kutsui aluetta "Suomen suurimmaksi kedoksi".

Nyt jo parhaat kesäpäivänsä nähnyt lännenkylmäkukka herätti matkalaisissa aikamoista kiinnostusta. Sadekin heräsi taas vaihteeksi.

Kasviharvinaisuuksien lisäksi Örössä on komeita rantoja. Sällylän johdolla päädyimme niistä ehkä näyttävimmille. Kilometrien mittainen kivinen hiekkaranta oli tuulisellakin säällä oikein viihtyisä.

Öröseen kuuluu lunnollisesti myös tykit ja muu sotilasvehkeet. Tykkikasematin päältä avautuu komea näköala merelle. Bengtskärin majakka siintää kolmentoista kilometrin päässä. Kunnon kameralla sen saa melkein käden ulottuville.

Kierroksen päätteeksi ja kilometrien ramppaamisen jälkeen olin kuin maratonilta tullut. Vaikka ilma ei ollutkaan samaa tasoa Sunny Beachin kanssa, oli se todella hiostava. Rantakuppilassa ahnaasti imuroimani iso kolmosolut ja vilvoittava merituuli kumminkin korjasivat asian. Palasin laivaan aivan uutena miehenä.

Menomatka oli täysin toista luokkaa kuin tulomatka. Aika kului kuin siivillä TYKSiläisten kanssa kannella poristessa. Yhtäkkiä olimmekin jo takaisin Turussa. Loppujen lopuksi hieno ja onnistunut reissu, vaikka alku olikin hieman katastrofaalinen.