Halistenkosken jäämuodostelmat

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla. 

Koski on myös suosittu ajanviettopaikka. Kirpeänä pakkaspäivänä 29. tammikuuta talvista veden pauhua oli saapunut katsomaan melkoinen joukko ihmisiä. 

Allekirjoittaneen sai Halistenkoskelle tilaisuus vangita kameralla jäämuodostelmia. Koska paikka on melkein työmatkani varrella, ei aamuvuorosta poistuessa ollut suuri vaiva koukata sen kautta. 

Joessa padon yläpuolella näytti olevan jonkun verran sakkia. Minulla ei ollut suuremmin kiinnostusta lähteä testaamaan kestääkö jää vai ei. 

Turun Kaupunginteatteriin tutustumassa

Maanantaina 1. joulukuuta tarjoutui mahdollisuus osallistua tutustumiskierrokselle Turun kaupunginteatteriin.

Kaupunginteatterin sydän on sen kolmella näyttämöllä, joiden kausittain vaihtuva ohjelmisto sisältää esityksiä musikaaleista draamaan ja komedioista lastenteatteriin. 

Talon vuosittainen katsojamäärä on noin 140 000 ihmistä. Henkilökuntaa sen eri osastoilla työskentelee noin 150. Teatteri tuottaa vuosittain 8-10 ensi-iltaa ja toistakymmentä vierailevaa esitystä. Yhteensä näytöksiä on vuodessa noin 400. 

Vaikka en teatteri-ihminen pahemmin olekaan, kiinnosti tällainen tapahtuma välittömästi siitä tiedon saatuani. Keväällä 2008 olin vastaavalla kierroksella, mutta muistaakseni se ei ollut näin kattava. Nyt reilussa puolessatoista tunnissa käytiin läpi lähes koko valtava talo.

Oppaana oli sujuvasanainen Maria Peltoniemi, joka kertoi olleensa kolmetoista vuotta talossa erilaisissa tehtävissä. En enää muista mitä kaikkea hän cv:stään luetteli, mutta maanantaisen perusteella hän on löytänyt paikkansa. 

Kierrokselle osallistui viitisentoista ihmistä. Valokuvaus oli sallittua, joten kännykät räpsyivät vähän väliä. 

Ihmisistä en tietoisesti en kuvannut kuin opasta, vaikka muitakin saattaa yleiskuvissa näkyä. Eräs mies livahti välittömästi pakoon huomatessaan kännykkäni kohoavan lähellekään kuvausasentoa. Luulisi tuollaisen valppauden olevan kuluttavaa, ellei sitten ole esimerkiksi vankikarkuri.  

Opas Peltoniemen juttuja olisi kuunnellut kauemminkin, mutta ymmärrettävistä syistä aika tuli vastaan. Ehkä mielenkiintoisinta antia oli tutustua tarpeistonvalmistaja Pauliina Uotilan työtiloihin. Ja olipa ison salin näyttämöllä seisoskelukin melkoisen reteetä. 

Pauliina muuten sattuu olemaan yläasteaikainen luokkakaverini Trappulan koulusta Taivassalosta. Olen viimeksi tavannut hänet vuoden 2008 tutustumiskierroksella. Mielelläni olisin tälläkin kerralla.

Turun kaupunginteatterin seuraava iso satsaus on The Addams Family-musikaalikomedia, jonka näytökset alkavat ensi viikolla. Charles Addamsin luoma goottiperhe on tuttu elokuvina, televisiosarjoina ja videopeleinä.

Addamsin perheen lavasteita katsellessani mieleen tuli brittiläisen elokuvatuotantoyhtiö Hammer Film Productionsin vuosina 1955-1976 tuottamat kauhuelokuvat. Dracula ja Frankenstein olisivat varmasti onnesta soikeina päästessään tällaisiin kulisseihin. 

Kierroksen jälkeen käväisin läheisellä Teatterisillalla katsomassa hienoa valaistusta. Lamppujen takana on sama porukka, joka pakertaa valaistuksen parissa teatterissakin. 

Kyllä Aurajoen yli kelpaa talsia tällaisissa puitteissa. Kiinnostaisi myös tietää, mitä näin komeaa rakennelmaa aikoinaan vastustaneet ihmiset ajattelevat nykyään. Olihan vuonna 1997 rakennettu silta monien mielestä jotain aivan kauheaa. 

Kasvitieteellinen puutarha 15. elokuuta

Perjantai-ilta 15. elokuuta ei kulunut Aurajoen ravintolalaivoilla istuskellessa, vaan Ruissalossa luontokuvauksen parissa. 

Seuraavana päivänä oli aikainen lähtö Tampereelle, jossa Peltolammin kentällä oli Nääsville Petankki Ouppen-niminen tapahtuma. Itse en tosin osallistunut siihen, vaan hengailin kaupungilla iltapäivän. Ilmainen bussikyyti houkutteli mukaan ja tunnelmaahan autossa riitti. 

Tampereen kokemuksiin kuuluivat muun muassa sateinen, +11 asteinen kesäkeli ja pippurisumutteen nuuhkiminen Koskikeskuksessa. Joko joku teki ilkeän jäynän tai sitten järjestysmiehet innostuivat asiakasta poistaessaan.

Ostin loppukesällä uuden kameran, Nikon P1000:n. Se oli ollut mielessä jo pari vuotta, mutta nyt iskin kiinni kun vehje tuli sopivaan hintaan vastaan. 

Nämä kuvat ovat ovat ensimmäisten joukossa mitä olen Nikonilla olen ottanut. Kuvauspaikka on Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. 

Halistenkoskella 2. syyskuuta

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla. 

Halistenkoskella tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Tahtia voisi helposti kiristääkin, koska se sijaitsee lähes työmatkani varrella. 

Tällä kertaa minut sai Halistenkoskelle siellä lähipäivinä nähty saukko. En ole muistaakseni koskaan moista eläintä nähnyt vapaana luonnossa, joten siitä olisi mielellään ottanut valokuvia. Aikani saukkoa kävelysillalta kuikuiltuani oli parempi luovuttaa kun ei osunut näkökenttään. 

Halistenkoskelta kertyi kumminkin julkaisukelpoista materiaalia. 

Kirsi K ja hylätty telakka

Nämä fotot ovat peräisin keväältä 2011 ja putkahtivat esille selatessani vanhoja kuvakansioita. Mallina on Kirsi, joka yhteen aikaa käytti taiteilijanimeä Kirsi K. 

Kuvauspaikkaa tuskin tunnistaa kovempikaan asiantuntija. Graffitien peittämien rähjäisten rakennusten tilalla on nykyään luksuskerrostaloja. Kyseessä nimittäin on nykyisessä Turun Telakkarannassa sijainnut Wärtsilän vanha telakka-alue. 

Samoilla tienoilla Aurajoen varressa asuu tätä nykyä muun muassa Lempäälän Ideaparkin ja Maskun kalustetalon isä Topi Sukari. Vanhasta telakka-alueesta ei muistuta enää kuin muutama museoitu nosturi. 

Kirsi K on tuttu nainen 90-luvun puolivälistä, jolloin tuttavapiirimme oli osin sama ja baaritkin samoja. Muistan ensin mieltäneeni hänet eksoottiseksi kaukomaiden kaunottareksi, mutta paksu Porin murre paljasti, ettei Varsinais-Suomeen ollut kovin pitkä matka. 

2010-luvun alussa otimme muutamankin kerran kuvia, joista yksi miljöö sijaitsi Liedon Vanhalinnanvuorella. Valitettavasti en ole nähnyt Kirsiä vuosiin, mutta sen verran tiedän, ettei hän enää asu Turun seudulla. 

Neljässätoista vuodessa kameran käyttöni on paljon parantunut, mutta eipä nämäkään kuvat lainkaan hullumpia ole.