Maanantaireissu Aspöhön

Viime viikon maanantaina matkustin työkaverini Petterin kanssa Aspön saarelle. Korppoon ulkosaaristossa sijaitseva yhdentoista vakituisen asukkaan Aspö on pieni, vain 0,9 neliökilometrin kokoinen saari Turunmaan saaristossa Saaristomerellä. 

Saarella on vierasvenelaituri, sauna, kahvila-kauppa, luontopolku, kalamyyntiä ja majoitusta. Aspö tunnetaan myös pelimanniperinteestä. Kesäiltoina voi kuulla haitarin ja viulun soivan iloisesti rannassa. 

Nauvon Pärnäisistä lähtevä M/S Utö-alus liikennöi ainakin kesämaanantaisin siten, että Aspössä ehtii olla viitisen tuntia. Matka saarelle kestää kelistä ja pysähdyksistä riippuen noin kaksi tuntia. 

Viisi tuntia Aspössa on kauniina kesäpäivänä juuri sopiva aika, mutta sateella aivan liian pitkä. Onneksi nyt sattui osumaan erinomainen keli, eikä tarvinnut ihmetellä mistä löytyisi sateensuoja. Niitä kun on tarjolla vain muutama, joista yksi kauniissa punakattoisessa kirkossa. 

Kesäpäivän Aspössa voi viettää ainakin kiertämällä luontopolun. Siihen saa helposti menemään kaksikin tuntia, ellei hullunlailla intoile. Saaren korkeimmalla kohdalla voi pitää evästauon ja tiirailla komeaa saaristoluontoa. Kiirettä ei kannata pitää, sillä rannassa laivaa odotellessa aika voi tulla pitkäksi.

Luontopolku oli vaativampi kuin muistinkaan. Hankalaa kivikkoa, jyrkkiä nousuja ja laskuja on lähes koko reitillä. Koivet voivat matkalla olla koetuksella, eivätkä omanikaan varsinaisesti halunneet lisää liikuntaa kun vihdoin pääsimme ihmisten ilmoille istumaan. 

Polun reitti oli jonkun verran muuttunut sitten viime käyntini. Syy moiseen lienee uudisrakentaminen - huomasin työmaita kahdessa paikassa. Uusi viitoitus oli paikoin vähän sekavaa ja varmasti olisimme kävelleet reitin jotenkin väärinpäin, ellen olisi muistanut suunnilleen minne mennä. 

Vaikka Aspö kuten muutkin ulkosaaret kuhisevat käärmeitä, emme nähneet kuin yhden. Sekin tuli vastaan aivan polun alkupäässä. Tulkitsimme sammaleen sekaan kadonneen matelijan mustaksi kyyksi. Saattoipa tuo olla rantakäärmekin.

Aspö on tunnettu kauniista valkoisesta kalkkikivitiilisestä kirkostaan. Vuosina 1955-1956 rakennetun kappelin suunnitteli Ilmari Wirkkala. Nykyistä edeltänyt, vuonna 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajumyrskyssä vuonna 1949. Tätä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta lähtien. 

Laiva- ja vierasvenelaiturin vieressä oleva Fiskebod on saaren keskus, jonka ympärille ihmiset kokoontuvat. 

Käyntipäivänämme katoksen alla hääräili kaksi rouvaa läppäriensä kanssa. Saaren paras nettiyhteys löytyy ilmeisesti juuri sieltä. Oma kännykkäoperaattorini Telia ei pelannut edes muutaman metrin päässä rakennuksesta, mutta wifi-yhteydellä pääsin jälleen nykymaailmaan kiinni. 

Eri purjeveneillä tulleet naiset eivät olleet tuppisuita, vaan juttelivat niitä näitä. Toinen kertoi asuneensa 35 vuotta Amerikassa, eikä ollut enää aivan perillä nyky-Suomen meiningistä. Hän kehui, että Nauvon satamarannan palvelut olivat kovasti kehittyneet. 

Fiskebod on päivällä pari tuntia kiinni, koska saarella vietetään siestaa. Kiire ei ole mihinkään, joten istuskelua penkeillä on vaikea välttää. 

Olen käynyt Aspössä kerran aikaisemmin. Tarinaa päivästä löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/10/kesaretki-aspon-saarelle.html

Miniloma Maisaaressa

Iso-Maisaari eli Maisaari on Naantalin eteläosassa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari.  Se on länsi-itäsuunnassa pitkulainen, noin neljä kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä kallioinen ja metsäinen saari. 

Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari, josta löytyy uimaranta, majoitustilaa, saunoja, venelaitureita, nuotiopaikkoja ja kioski-ravintola. 

Olen käynyt Maisaaressa kymmenisen kertaa. Viime viikolla, kesälomani kolmannella viikolla, näin pääsi jälleen tapahtumaan. Mukana oli kaksi vanhaa kaveriani, Junnu ja Laatta, joilla heilläkin on molemmilla Maisaari-taustaa. 

Rymättylän Haapalan rannasta lähtevä yhteysalus M/S Isla oli saanut väriä pintaansa sitten viime näkemän. Finnferriesin omistukseen siirtynyt laiva on nyt sinisen sijasta keltainen.  

Maisaaren yrittäjä Patrik Qvartsrtöm sattui samaan laivaan pakettiautonsa kanssa. Mantereella tarvikehankintamatkalla käynyt Qvartsrtöm on pätevä kaveri, joka on vaimonsa kanssa ohjastanut saarta vuodesta 2017.

Toivottavasti Patrik saa jatkaa saaripomona jatkossakin, vaikka Turun kaupunki yrittikin pari vuotta sitten saada sekä Maisaaren ja että Pähkinäisten puikkoihin erästä huonomaineista raumalaisliikemiestä. Hanke onneksi torpattiin adressilla, jonka minäkin välittömästi allekirjoitin. 

Maisaaressa majoituksenamme oli Nuotta-mökki. Se on hyväksi havaittu jo vuosia sitten. Olen ollut siinä useasti ennenkin. 

Nuotta on sopivasti hieman syrjässä muista rakennuksista. Siellä saa olla omassa rauhassa. Terassi on iso ja sisälläkin hyvin tilaa. 

Mökin takana on puucee, johon oli ilmestynyt merkillinen viritys pöntön päälle. En ole aiemmin moista nähnyt. Kertakäynti pömpelissä riitti. Tarpeen vaatiessa asioin vesivessassa päärakennuksen takana. 

Maisaaren päärakennuksen kioski-ravintolassa on myynnissä thaimaalaista Leo-olutta. Sitä tuli maisteltua pullotolkulla kymmenisen vuotta sitten Thaimaan Phuketissa. Tuli oikein nostalginen olo olutta siemaillessa.   

Maisa-saunassa kävimme molempina päivinä. Hölmöyttäni jahkailin varausten kanssa, joten pääsimme saunomaan tulopäivänä vasta kymmenen aikaan illalla. Seuraavana päivänä puolestaan jo iltapäivällä. Loppujen lopuksi kumpikaan kellonaika ei haitannut.

Jo menomatkalla kiinnitin huomiota M/S Islan kansipojan käytökseen, joka on kaukana ystävällisestä asiakaspalvelusta. Muuten mukavaan Maisaari-lomaan tulikin ikävä särö tämän sällin takia, joka sopisi paremmin majakanvartijaksi kuin ihmisten parissa työskentelemään.

Tanja Pikisaaressa

Viime viikon alkupuolella tapasin turkulaisen laulaja-, malli- ja monitoiminaisen Tanja Tanita Sundellin Turun Hirvensalossa. Näyttävä nainen on ollut kesän mittaan muutaman kerran fotomallinani ja suunnitelmissa olisi ottaa lisää kuvia ennen kuin lumi peittää maan. 

Tällä kertaa ei ollut mitään varsinaista kuvausideaa, eikä sellaista ei aina tarvitse ollakaan. Sen kun menee sopivaan miljööseen ja kamera laulamaan. Eipä tässäkään kauaa ihmetelty ja lopputulos on mielestäni oikein onnistunut. Upea Tanja on niin kokenut malli, ettei tarvitse turhia selitellä. 

Kuvauspaikkamme Hirvensalon Pikisaari sijaitsee laivaväylän varrella. Vierestä seilaavat väljemmille vesille niin ruotsinlaivat kuin pienveneetkin. 

Lähistöllä näytti olevan saunalautta mölyävän äijälauman kera. Katselin alkukesästä piruuttani lautan vuokrahintoja ja yllätyin; varsin huokeasti pääsisi saunomaan ja juhlimaan vähän isommalla porukalla. 

Muutama linkki vanhempiin Tanja-fotosessioihin:

http://kaislatuuli.blogspot.com/2023/11/tanja-heinanokan-rannalla.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2023/02/tanja-naantalin-kesassa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/02/tanja-tanita-jakarlan-rivieralla.html

Saaronniemessä 29. heinäkuuta

Kesänlomani ensimmäisellä viikolla käväisin Turun Ruissalon Saaronniemessä. Normaalisti siellä tulee piipahdettua noin kerran viikossa lenkki- tai valokuvausreissulla. Kesän tullen on ollut niin paljon muitakin kohteita, että Saaronniemi on jäänyt vähän paitsioon. 

Voisi kai ajatella miksi joku viitsii rampata samoissa maisemissa niin usein? Homma kuitenkin menee niin, että joka ainut kerta Saaronniemessä, ja Ruissalossa ylipäätään, on jollain lailla erilaista. 

Surffaajat ja purjelautailijat kiisivät pitkin rantavesiä. Varmasti mukava harrastus. Tai ainakin se näyttää sivusta katsoen hienolta. Minulla vaan ei olisi pienintäkään mahdollisuutta päästä edes laudan päälle, joten tyydyn suosiolla tallentamaan ohikiitäviä hetkiä. 

Purjelautailijat saavuttavat parhaimmillaan huimia nopeuksia. Eräs alan harrastaja kertoi kerran, että 25 solmuakin on mahdollista hyvällä tuulella. 

Saaronniemen kallioilla tapasin miehen, joka on ruskea kuin kahvipapu. Auringonpalvoja viettää pitkiä aikoja näillä samoilla kulmilla, oli sitten kevät, kesä tai syksy. Olen jutellut hänen kanssaan muutaman kerran ja nytkin juttua riitti yllin kyllin. 

Luonnonilmiöitä ahkerasti seuraava kaveri kertoi, että vesi on tällä hetkellä matalalla. Se selittikin valkoposkihanhet, jotka seisoskelivat kalliorannassa. Normaalisti tuossa kohtaa ei lintuja patsastele. 

Heponiemen heinäkuuta

Heinäkuun lopulla poikkesin Kustavin Kivimaan reissuni yhteydessä toisella puolella kuntaa Heponiemessä. 

Heponiemi on tunnettu siitä, että se on osa Saariston rengastietä ja sieltä on lauttayhteys Iniöön. Entinen saaristokunta yhdistyi vuonna 2009 Paraisten, Nauvon, Korppoon ja Houtskarin kanssa Länsi-Turunmaan kaupungiksi, mutta hankala nimi vaihdettiin kolme vuotta myöhemmin Paraisiksi. 

Kesäpäivä oli mitä kaunein. Heponiemen tunnukset, valkoinen kummeli ja sektoriloisto, ovat vuodenajasta riippumatta hyvin kuvauksellisia. 

Facebookin I Love Kustavi-ryhmään postaamani kuvat olivat osin näitä samoja. Leväkuvan kohdalla vähän ihmettelin kun sitä oli kommentoitu surullisella hymiöllä. Likainen meri oli ilmeisesti syynä, eikä itse kuva. 

Sen verran Heponiemeen oli ilmaantunut uutta sitten viime keväisen käyntini, että massiivinen puomi esti autoilun entisen luotsiaseman pihalle. En tiedä onko alueella esiintynyt häiriöitä vai miksi moinen ajoeste on sinne raahattu. 

Matkailukäytössäkin aikoinaan ollut rakennus vetäisi varmasti nykyään paremmin porukkaa kun Saariston rengastie on valtavan suosittu.