Riiassa osa 2 - Kaupungilla ja jokiristeilyllä

Itämeren rannalla Väinäjoen (Daugavajoki) suulla sijaitseva Riika on Latvian pääkaupunki. Se on tärkeä alueellinen satamakaupunki ja teollisuuden keskus.

Riiassa asuu noin 700 000 ihmistä, joista 42,6 prosenttia on kansallisuudeltaan latvialaisia, venäläisiä 39,8 prosenttia, valkovenäläisiä 4,1 prosenttia, ukrainalaisia 3,7 prosenttia, puolalaisia 1,9 prosenttia ja loput (7,9 prosenttia) muita kansallisuuksia.

Suomen kielessä kaupungin nimi taipuu kuten siika: Riika, Riiassa, Riikaan.

Riian historia ulottuu pitkälle. 1100-luvulla alueelle alkoi tulla saksalaisia kauppiaita ja ristiretkeläisiä. Vuonna 1158 Baltian saksalaiset kauppiaat perustivat kaupallisen asutuksen Liivinmaalle nykyisen Riian alueelle.

Vuonna 1200 liivinmaan uusi piispa Albert von Buxhoevden saapui Riikaan mukanaan 23 laivaa ja 500 aseistettua ristiretkeläistä. Seuraavana vuonna 1201 hän perusti Väinäjoen ja sen sivuhaaran Rigen väliselle liiviläisalueelle Riian kaupungin hallinnolliseksi, kirkolliseksi ja kaupalliseksi keskukseksi. Kaupunki oli ensimmäinen koko Liivinmaalla.

Menneillä vuosisadoilla Riika on ollut vuorotellen Puolan, Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa. Kaupungin hallintokielenä oli saksa vuoteen 1891 saakka, jolloin venäjän molotus syrjäytti sen. Samoihin aikoihin latvialaiset nousivat kaupungin suurimmaksi väestöryhmäksi ja Riiasta tuli Latvian kansallisen heräämisen keskus.

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1917 Saksa miehitti Riian. Kun Saksa 11. marrakuuta 1918 joutui antautumaan länsiliittoutuneille, se ei voinut pitää aluetta hallinnassaan. Latvia julistatutui itsenäiseksi 18. marraskuuta ja Riiasta tuli sen pääkaupunki.

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto miehitti Latvian vuonna 1940. Operaatio Barbarossan (Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon) jälkeen maa joutui Saksan miehittämäksi. Baltiansaksalaiset pitivät sitä vapautuksena, mutta maan juutalaisia kutsuivat keskitys- ja tuhoamisleirit. Suurin osa Riian juutalaisista päätyikin kaupungin lähelle perustettuun Keiserwaldin keskitysleiriin. Sodan aikana latvialaisia kuoli noin kolmasosa koko väestöstä.

Vuonna 1945 Riika päätyi jälleen Neuvostoliiton kurimukseen ja siitä tuli Latvian sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunki. Teollistumisen ja Neuvostoliiton asutuspolitiikan takia kaupunkiin virtasi suuri määrä venäläisiä, mikä muutti sen väestörakennetta.

Suuren ja mahtavan naapurimme hajottua Riiasta tuli jälleen itsenäinen Latvian pääkaupunki 17. syyskuuta 1991. Vuonna 2004 maa liittyi Natoon ja Euroopan unioniin.

Riian historiallinen keskusta on ollut vuodesta 1997 Unescon maailmanperintökohteena. Laajan jugend-arkkitehtuurinsa takia se on erittäin merkittävä.

Tärkeimpiä nähtävyyksiä on Riian vanhakaupunki eli Vecriga, jossa on historiallisia kortteleita ja korkeita vanhoja kirkkoja. Kaupungissa on monia tunnettuja aukioita, joista Rats Laukumsilla sijaitsee elokuussa remontissa ja rakennustelineiden peitossa ollut komea Mustapäiden talo.

Keskustasta löytyy viiden hehtaarin kokoinen Vermanes-puutarha, joka on kaupungin vanhin julkinen puisto. Sen vieressä on niin ikään remontissa ollut 42 metriä korkea Vapauden muistomerkki, jonka ympärillä oli neuvostoaikana raitiovaunujen kääntöpaikka. Venäläiset eivät purkaneet patsasta kansannousun pelossa, mutta liikennöinti esti kokoontumisen sen ympärille. Patsas on pystytetty Latvian vapaussodassa (1918-1920) kaatuneiden kunniaksi.

Riian 368,5 metriä korkea televisio- ja radiotorni on Euroopan kolmanneksi korkein rakennus. Torni, sekä lukuisat Väinäjoen yli johtavat sillat näkyivät mainiosti jokiristeilyllä, jollaisen teimme tulopäivää seuranneena päivänä.

Kaupungin kuppiloissa istuessa tein sellaisen havainnon, että juopottelu keskustan paraatipaikoilla melko edullista keskivertosuomalaiselle. Toki useimmille paikallisille se on varmasti perin arvokasta. Riga Balsamista en ollut ennen kuullutkaan, mutta nyt sitäkin tuli kumottua jokunen shotti.

Majapaikkamme Radisson SAS Hotel Latvijan aula- ja näköalabaarissa sen sijaan hinnat olivat vähintään Suomen luokkaa, elleivät jopa kalliimpiakin.

Tasan kolme viikkoa sitten tapahtui se, joka ikävä kyllä oli vain ajan kysymys. Nimittäin Suomen ensimmäinen jihadistipohjalta tehty terrori-isku, tekopaikkana Turun Kauppatori. Koska kotikulmilla tapahtui kauheita, laski lomafiilis samalla kuin lehmän häntä. Eipä juurikaan huvittanut tai oikein edes uskaltanut liikkua Riian pimenevässä illassa.

Tunnelmaa latisti myös Facebookista lukemani kommentit Turun tapahtumista. "Kyllä suomalaisetkin puukottaa" tai "On minuakin luultu ulkönäköni takia ulkomaalaiseksi" ja muut käsittämättömän naivit puolustuspuheenvuorot tekijöiksi paljastuneiden paperittomien, luvatta maassa olevien turvapaikkaturistien puolesta.

Kommentoin itsekin tapahtunutta Iltalehdestä ja Turun Sanomista poimimieni linkkien kera. Tästä hyvästä tuli palautetta Facebookin postilaatikkoon. Olin kuulemma pahempi kuin Turun seudulla hyvin tunnettu kunnallispoliitikko Olavi Mäenpää ja juhlin tapahtunutta "erävoittajana"! Kaupanpäälliseksi voisin myös painua helvettiin. Kummallista, että itseään niin kovin, kovin suvaitsevaisina pitävät vihervasemmistolaiset eivät koskaan hyväksy kuin oman mielipiteensä!

Latviassa kuten muissakaan Baltain maissa, Puolasta puhumattakaan, ei ole pääministerinä edesvastuutonta tolloa, joka televisiossa toivottaa turvapaikanhakijat tervetulleeksi maahan ja vielä omaan taloonsa. Pitkälti hänen ansiostaan syksyllä 2015 ja alkuvuonna 2016 Suomeen saapui yli kolmekymmentä tuhatta vetreää nuorta miestä Lähi-Idästä, kun oikeat avuntarvitsijat kituvat pakolaisleireillä.

Latviassa tuskin sosiaalitoimistokaan makselee lomamatkoja Somaliaan kuten meillä. Merkillinen yhtälö sekin; maa on olevinaan vaarallinen asua, mutta turvallinen lomailla...

Riiassa osa 1 - Menomatka

Toukokuussa sain tietää, että elokuussa minulla on viikko joustovapaata. Heinäkuisen kesäloman perään sitä oli kuulemma liian vaivalloista liittää, mutta irtoviikko loppukesälläkin sopi toki varsin mainiosti.

Jo toukokuussa suunnittelin kyseiseen ajankohtaan jonkunlaista halvahkoa ulkomaanreissua. Välillä se oli jo unohtumaankin päin, mutta h-hetken lähestyessä kaivelin esille Ikaalisten matkatoimiston prosyyrin. Vuosia sitten hyväksi havaittu ja luotettava matkatoimisto on erikoistunut Baltian reissuihin. Olen monesti ollutkin heidän mukanaan etenkin Viron matkoilla.

Tällä kertaa valinta osui Latvian Riikaan. Sopuhintainen matka näytti niin houkuttelevalta, että kyselin muiltakin lomailijoilta kiinnostusta reissuun. Mukaan ilmoittautuivat turkulaiset Päivi ja Matti Vikström sekä Tomi Nieminen.

Varsinaisesti mitään uutta en matkalta odottanut. Olen ollut Riiassa kolme kertaa aikaisemminkin. Debyytti tapahtui pääsiäisenä 2006, jolloin vietin pitkän viikonlopun Hotel Latvijassa. Kolme vuotta myöhemmin kesällä tuo sama 27 kerroksinen talo oli jo Radisson SAS -niminen, tosin saattoi olla jo ensimmäiselläkin reissulla.

Syynä uusintaan oli lähinnä se, että pääsiäisreissu kului pitkälti hotellin aula- ja näköalabaareissa, jolloin itse kaupunkinähtävyydet jäivät aikalailla minimiin. Kesällä 2009 vahinko tuli otettua takaisin korkojen kera.

Keväällä 2013 osallistuin Blitztoursin Sudenpesä -matkalle. Paluuta tehdessämme Puolan ja Liettuan rajamailta, pysähtyi bussi muutamaksi tunniksi Riikaan. Halukkaat ehtivät käydä muun muassa Latvian sotamuseossa, jossa olin neljä vuotta aiemmin käynytkin.

Ikaalisten matkatoimiston Riian reissu oli siitä erikoinen, että lähtö tapahtui iltapäivällä puoli kolmelta Turusta. Ensimmäinen yö viettettiin Tallinnan laivassa, joka oli Turku-Tulholma -väliltä vanha tuttu Silja Europa.

Itse laiva ei ollut mielestäni muuttunut oikein mihinkään, vaikka silloin tällöin risteilijöitäkin remontoidaan ja sisustuksia muutellaan. Oluttuoppi- ja Jägermeister -shotti -yhdistelmä baaritiskillä oli sen verran herkullinen, etten pahemmin asiaan huomiota kiinnittänytkään.

Laivan ohjelmistossa oli muun muassa karaokea. Mieleen jäi erästä Jari Sillanpään kappaletta antaumuksella tulkinnut vanhempi herra, jonka suuntautumista ei esityksen jälkeen liene kellään ollut pienintäkään epäselvyyttä.

Pubissa kummallisesti kitaraa näppäillyt hipsteri-nuorukainen soitteli tunnettuja biisejä omina sovituksinaan. Harmi vaan hän ei saanut yhdestäkään kappaleesta minkäänlaista otetta. Ihmiset tykkäsivät silti hänestä isoin aplodein. Minä olisin mielelläni nähnyt trubaduurimme tilalla jonkun joka osaa soittaa kuutta kieltä samaan aikaan ja omaa edes himpun verran tyylitajua.

Esiintymisensä loppupuolella kaveri sai yllättäen vetoapua satunnaiselta yleisön edustajalta. Tämä kaivoi taskustaan huuliharpun ja veteli pitkän soolon trubaduurimme katsellessa hölmistyneenä. Onneksi hän tajusi pysyä yllätysvieraan mukana soitellen jotain sinnepäin ja sattui välillä onnistumaankin siinä.

Ruotsin- tai tässä tapauksessa tallinnanlaivojen suola on runsas aamiainen. Välillä tosin tulee oltua sen verran kaasussa vielä aamutuimaankin, että tuskin muistaa edes kuppilassa käyneensä. Tällä kertaa moista ongelmaa ei ollut. Karjalanpiirakoita munavoin kera upposi kunnon kasa.

Herkuttelua latisti ikkunasta huomattu ikävä tapaus. Satama-altaan rampilla makasi kuollut mies. Poliisit tutkivat ja lopuksi peittelivät hänet kunnes ruumisauto tuli. Tiedä sitten mitä oli tapahtunut ja milloin.

Laivasta piti poistua kymmeneen mennessä. Koska bussi Riikaan lähti vasta 13.30 Tallinnan D-terminaalin kentältä, oli aikaa tutustua sataman lähikuppiloihin. Tämä puolestaan johti siihen, että jo bussiin noustessa tunnelma oli varsin korkealla. Samanhenkistä porukkaa istuskeli kuitenkin takaosassa paljonkin, joten vanha sanonta "linja-autossa on tunnelmaa" päti jälleen.

Pärnun esikaupunkialueella sijaitsevassa suuressa ostoskeskuksessa oli vajaan tunnin tauko. Se olikin sopiva puolimatkan krouvi. Ajelu yhtäsoittoa Tallinnasta Riikaan tulisi muuten liian pitkäksi. Matka on noin 315 kilometriä.

Riikaan bussi kurvasi joskus puoli seitsemän maissa.

Kesän viimeiset Vepsän reissut

Tunnin vesibussimatkan päässä keskustasta sijaitseva Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä muodostui jälleen kuluneena kesänä allekirjoittaneelle tärkeäksi paikaksi.

Ehdin jo mennä laskuissakin sekaisin montako kertaa saarella kävin. Luku on jossain viidentoista ja kahdenkymmenen välillä. 65 euron hintainen kausikortti yhteysalukseen tienasi itsensä moninkertaisesti takaisin, koska erikseen maksettuna lippusumma olisi kohonnut noin kolmeensataan euroon. Tosin sekään ei mielestäni olisi järin ylivoimainen saavutettuun hyötyyn nähden.

Kaksi viimeistä Vepsän reissuani sijoittuivat elo- ja syyskuun taitteeseen. Lauantaina 26. elokuuta saaristossa vietettiin Muinaistulien yötä. Vepsään kulki tuolloin extralaivavuoroja. Sekalaisen kokoonpanon kanssa lähdimme seilaamaan kello 17 laivalla.

Ilma ei kovin kummoinen ollut, jonka takia potentiaalisia juhlijoita varmasti karsiutui pois. Pieni sade ja tuuli ei loppupeleissä kumminkaan haitannut. Kokko oli komea, ilotululitus suorastaan upea ja paluulaivaankin mahtuivat tietääkseni kaikki halukkaat.

Viime viikonloppuna Vepsä oli viimeistä päivää auki tämän vuoden osalta. Vesibussiliikenne loppui sunnuntaihin. Saareen pääsee vain omalla veneellä mikäli sinne vielä halajaa, mutta palveluja ei ole enää tarjolla. Ravintolan viimeiset lonkerotkin taisivat mennä jo lauantaina parempiin suihin.

Varasin lopettajaisviikonloppua varten mökin. Ilmakin oli vallan toisenlainen kuin Muinaistulien yönä viikkoa aikaisemmin. Mökeistä oli noin puolet kansoitettu ja tuttujakin sattumalta aivan naapurimökissä.

Yleensä Vepsän reissuilla asiaan kuuluu kiertely ympäri saarta. Kummallisin vastaan tullut elukka koko kesänä löytyi niin sanotulta "mangroverannalta" saaren eteläkärjestä. Kivikossa lojui parhaat päivänsä nähnyt hylkeen raato.

Tiedä sitten kauanko se oli rannalla kypsynyt, mutta ainakaan vielä heinäkuun ensimmäisellä viikolla ruhoa ei ollut. Eläin oli kaluttu aika tyhjiin, mutta en osaa sanoa kuinka nopeasti linnut tuollaisen syövät. Kettuja tai vastaavia nisäkkäitä en ole Vepsässä kohdannut, joten asialla ovat ilmeisesti olleet merikotkat ja lokit.

Elävää hyljettä en ole vielä kertaakaan luonnossa nähnyt, vaikka olen Kustavista kotoisin ja saaristossa muutenkin paljon liikkunut. Mutta ehkä vielä joku päivä jollakin luodolla köllöttelee ihka eläväkin hylje.

Kulunut viikonloppu oli oikein onnistunut kesäkauden päätös. Ensi vuotta ja uusia saarireissuja odotelessa.