Päivä alkoi onkikilpailulla. Ahdin antimet eivät juurikaan tarttuneet koukkuihin, mutta jotain sentään merestä saatiin ylös.
Henkilökohtainen missioni Mäntyniemessä oli ruokailu, jota odotin vesi kielellä. Kaksi vuotta sitten vastaavassa tilaisuudessa oli tarjolla makkarasoppaa, jollaista en ole ainakaan kertaakaan sen jälkeen maistanut. Todella hyvää oli. Nytkin ruokana oli soppaa, mutta lihakimpaleet perunoiden seassa eivät olleet makkaroita. Ei lainkaan hassumpaa tälläkään kertaa.
Vaikka eletään syyskuun puoliväliä, ei sitä kelistä uskoisi. Päärakennuksen terassilla istuskellessa piti oikein paeta paahtavaa aurinkoa. Mutta tietysti hyvä vaan, jos näin kauniita ilmoja piisaa vielä myöhemminkin syksyllä.
Vikströmin Matin kanssa käväistiin souturetkellä läheisellä Friskalanlahdella. Se on tunnettu lintualueena, jossa on moottoriveneily kielletty. Kaislikko tuntuu rehottavan enemmän kuin oli tarpeellista, mutta suojelualueena niiden katkaisutoimenpiteitä tuskin pahemmin tehdään.
Komea päivä kaiken kaikkiaan.
