Toukokuinen Gdansk osa 4 - Palloilua cityssä

Gdanskin matkan viimeinen päivä liikuttiin pitkin kaupunkia. Miinuspuolena oli armoton viima, joka ei kuvista välity, mutta haittasi toimintaa kovastikin.

Gdanskissa kyllä riittää aktiiviselle matkailijalle nähtävää vaikka koko viikoksi, ellei aikaa hukkaa terasseilla tai kauppakeskuksissa. 

Hieman jäi harmittamaan, ettemme saaneet aikaiseksi käydä keskiaikaisessa Malborgin linnassa. Linna sijaitsee noin tunnin matkan päässä Gdanskista. Edellisestä Malborg-vierailusta on kulunut yksitoista vuotta ja siitä voi lukea enemmän linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2012/05/puolan-matkaraportti-osa-5-malborkin.html

En ole oikein koskaan ymmärtänyt Hard Rock Cafe-ketjun hienoutta. 80-luvulla hevistä innostuneena teininä kuvittelin sen olevan kovakin rokkipaikka, mutta nyt varttuneempana olen huomannut asian olevan melkein päinvastoin. 

Gdanskin Hard Rock Cafessa olen kuitenkin käynyt joka kerta kaupungissa vieraillessani. Tälläkin reissulla siellä käytiin syömässä hampurilaisateria ja ihmeteltiin seinille ripustettuja esineitä, joiden joukossa oli muun muassa Poisonin Bret Michaelsin bootsit, Kissin Gene Simmonsin kirvesbasso ja Black Sabbathin Tony Iommin kitara. 

Ravintolassa ei edes soinut hard rock, vaan televisioruudulla pyöri musiikkivideoita yhtyeiltä kuten Echo And The Bunnymen ja U2. Toisaalta kun katselin asiakkaita, ei erästä nuortaparia lukuun ottamatta löytynyt ihmisiä, joiden viihtyvyyttä olisi voinut häiritä esimerkiksi Behemothin örinällä, vaikka yhtye sattuu olemaan tunnetuimpia puolalaisbändejä ja kotoisin Gdanskista. 

Moni tuttuni on Hard Rock Cafeen päästyään aivan onnesta soikeana ja kantaa Suomeen kassikaupalla mukeja ja jääkaappimagneetteja. Itse olen tasan kerran tehnyt vähän vastaavia ostoksia ja se tapahtui vuonna 2009 Kööpenhaminan Hard Rock Cafessa, josta mukaan lähti t-paita. 

Puolassa ja Gdanskissa on valtava isoja kirkkoja. Erään sellaisen ovesta astelimme sisään. Katumeteli loppui kuin seinään ja olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan lattialle. Kyseessä oli vanhassa kaupungissa sijaitseva Pyhän Marian kirkko eli Bazylica Mariacka, Marian Basilika.

Valtavan kokoinen Pyhän Marian kirkko on rakennettu punatiilistä. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi jopa Euroopan suurin tiilikirkko. Torni kohoaa 80 metrin korkeuteen. Sinne olisi ollut mahdollista kavuta, mutta koska en ollut kiipeämiskunnossa, jäi sekin lysti väliin. 

En ollut aikoihin käynyt noin isossa tai lähellekään samaa kokoluokkaa olevassa kirkossa. Patsaiden, alttarien ja jopa lattialaattojen tutkimiseen olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän. 

Sastamalan reissu 26.10.

Viime lauantaina 26. lokakuuta totetutettiin jonkin aikaa vireillä ollut ajatus, jonka tarkoituksena oli käydä Vammalassa entisen työkaverimme Tepon luona ja samalla kierrellä ympäri Sastamalaa. Sateisena lauantaina matkaan lähtivät myös Sunttu Sundell ja MP Vanne.

Opin hieman tuntemaan Vammalan seutua parikymmentä vuotta sitten, jolloin vaikutin siellä suunnalla jonkin aikaa. Nykyään kaupunki on kuntaliitosten myötä yhdistynyt Mouhijärven ja Äetsän kuntien kanssa. Seudun nimi on nyt Sastamala. Se kuuluu Pirkanmaan maakuntaan.

Tepon ja hänen perheensä talo löytyi suhteellisen helposti Vammalan keskustan ulkopuolelta. Aikamme uutta asumusta katseltuamme lähdimme Sastamalan kiertoajelulle. Ensimmäinen kohde oli Marskin salonkivaunu, jota säilytetään valtatie valtatie 12 ja yhdystie 2495:n risteyksessä huoltoaseman pihalla.

Mannerheimin vaunu on harmi kyllä vain kesäisin auki, joten nyt oli tyytyminen katselunautintoon sateenvarjon alta.

Sastalamassa sijaitsevassa junavaunussa järjestettiin marskalkka Mannerheimin ja maassamme vierailleen Saksan valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin tapaaminen kesäkuussa 1942. Paikalla oli myös muuta Suomen johtoa kuten presidentti Risto Ryti ja pääministeri Jukka Rangell. Vaunu oli tuolloin pysäköity Kaukopään tehtaiden ratapihalle Imatran lähelle.

Marskin vaunulta matka jatkui kohti Karkkua, Ellinvuoren lomakeskuksen lähistöllä sijaitseevaa Pirunvuorta. Olin kuullut paikasta pelkästään kehuja, joten se oli lähes välttämätöntä yhdistää tähän reissuun kelistä huolimatta.

Pirunvuorella on taiteilija Emil Danielssonin (1882-1967) rakennuttama taiteilija-ateljeelinna. Sekään ei tietenkään ollut tähän aikaan vuodesta auki. Rakennusmiehillä lienee ollut kova urakka kiviä nostellessa.

Alueella on uskottu asuvan itse Paholaisen. Niin on varmaan ollut helppo kuvitella, sillä polku ylös vuorelle ja on sananmukaisesti kivinen tie. Reitti kulkee pirunpellon keskellä. Sateella ei paljon viitsinyt varomattomia askelia ottaa, ettei olisi ykskaks yllättäen ollut vaakatasossa louhikossa.

Pirunvuorelta on komea näköala Rautavedelle. Nyt tosin sadeilma hankaloitti kovastikin kuikuilua alas järvelle. Näköalapaikan lähistöllä olevaan Pirunluolaan ei myöskään ollut asiaa liukkaan kallion takia. Eipä kai oikein muutenkaan, sillä "Sortumavaara" -kylttiä kannattaa totella.

Pirunvuoren luolan sanotaan olevan todella pitkä. Eräs varsinaissuomalainen asianharrastaja on kertomansa mukaan ryöminyt sitä pitkin jopa kymmeniä metrejä. Tarujen mukaan luola jatkuisi jopa Karkun kirkolle asti.

Keli ei ollut paras mahdollinen nähdä tällaista luonnonihmettä, mutta parempi näinkin kuin ei ollenkaan.

Karkun taajaman ja Karkun kirkon kautta huristelimme Sastamalan keskiaikaisen Pyhän Marian kirkon pihalle. Eipä ollut muista turisteista tietoakaan, joten tihkusteessa sai katsella ympäristöä täysin omassa rauhassa.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko tuhopoltettiin 21.9.1997. Ikkunasta sisälle päässyt nuorehko murtovaras teki elämänsä töppäyksen ja tuikkasi paikan palamaan täysin syyttä.

Ennen kuin syyllinen saatiin kiinni, velloi seudulla mitä kummallisempia teorioita palon syttymissyistä. Uskonnollisella seudulla syytettiin lopulta vaikka ketä ja mistä, jopa homojahtiin ryhdyttiin. Lopulta tekijä osoittautui tavalliseksi hörhöksi ilman minkäänlaista agendaa.

1500-luvun alussa rakennetun kirkon interiööri tuhoitui palossa kokonaan. Jälleenrakennustyöt aloitettiin lähes välittömästi. kirkko vihittiin uuteen käyttöön elokuussa 2003.

Kulttuuripitoinen Sastamala-kierros päättyi Vammalan keskustassa sijaitsevaan Walter's Pubiin. Olen viimeksi käynyt tuossa vuonna 1990 avatussa baarissa kesäkuussa 1994, jolloin olin kolmen kaverin kanssa matkalla Provinssirockiin Seinäjoelle.

Vammalan kaupoista ei aikoinaan saanut keskiolutta. Asiaa muisteli eräs tuolloin Provinssiin matkalla olleista hemmoista. Hän oli kävellyt elintarvikekauppaan tarkoituksenaan ladata ostoskori täyteen ohrapirtelöä, mutta moista litkua ei ollutkaan saatavilla.

Tietääkseni keskiolut vapautui Vammalassa vasta 90-luvun taitteessa, jolloin Walter's Pubikin on perustettu. Uskovaisella seudulla ei ilmeisesti kaljaa pahemmin oltu lipitetty, liekö tuo vieläkään mikään kauppojen sisäänvetotuote. Kun on tottunut näkemään kaljaa kaupassa koko ikänsä, tuntuu asia lähinnä merkilliseltä.

Sadekelistä huolimatta päivä oli onnistunut. Täytyy varmaan joskus aurinkoisella ilmalla lähteä uudestaan käymään ainakin Pirunvuorella.