Ruisrock 2012

43. Ruisrockia vietettiin 6.-8. heinäkuuta Turun Ruissalon Kansanpuistossa.

Esiintyjälistaltaan festivaali oli tällä kertaa lähes katastrofaalisen kehno. Taso on tippunut vuosi vuodelta alaspäin. Voi tästä enää paljon huonommaksi edes mennä?

Ruisrockin tämän vuoden trendi tuntui olevan rap- ja hip hop -musiikki. Lavalla lökäpöksyjään heiluttivat muun muassa sellaiset nimet kuin Kuningasidea, Paleface, Fintelligens, Notkea rotta, Stig ja sunnuntain pääesiintyjä, amerikkalainen Snoop Dogg.

Vielä muutama vuosi sitten Ruis-perjantaina oli ns. "hevipäivä". Nyt hevirokki oli todella minimissä. Ruotsalaisen Mustachin ja kotimaisen Nighwishin ohella sitä soitteli vain Children Of Bodomin korvannut Amorphis. Stam1nan sekametelisoppa ja Apocalypticakin yrittivät parhaansa.

Pari valopilkkuakin Ruisrockissa sentään oli. Led Zeppelin- ja Aerosmith -tyyppinen retrobändi Rival Sons Kaliforniasta osoittautui päteväksi pumpuksi. Herra Ylppö & Ihmiset oli muuten varsin tasapaksua junnaamista, mutta viimeisenä kappaleena kuultu Lama -coveri Turpa kiinni ja nussi nosti kummasti keikan tasoa. Michael Monroen 50-vuotisjuhlakeikasta jo viime viikolla kirjoitinkin.

Koska festivaalin musiikkillinen anti oli näin surkea, jäi rutkasti aikaa jutella tuttujen kanssa. Anniskelualueilla istuskelu muodostuikin tällä kertaa pääasiallisimmaksi touhuksi koko tapahtumassa. Kuuluihan musiikki sinnekin hyvin. Esimerkiksi Fintelligensin keikka, jota tuskin olisin muuten suostunut kuuntelemaan.

Perjantaina väkeä oli järjestäjän mukaan 16 000. Se tuntui melkein tyhjältä lauantain lähes tuplamäärään verrattuna. Ruuhkaa alkoi olla joka suuntaan. Moisessa ryysiksessä saisi helposti järjestyshäiriöitä aikaiseksi, mutta suomalaiset jaksavat kyllä jonottaa kiltisti kaljaa, vaikka se kestäisi yli tunninkin.

Nykyjärjestäjän aikana Ruisrock on laajentunut aivan liikaa. Pelkästään peltoalueen käyttöönotto on kaksinkertaistanut alueen koon. Vuosi vuodelta kaipaan takaisin sitä "vanhaa kunnon Ruisrockia", jollainen se oli vielä vuonna 2000. Silloin tarjolla olivat vain päälava, sivulava ja pieni telttalava. Ne riittivät vallan mainiosti. Esiintyjälistakin oli kuin toiselta planeetalta.

Voice Of Finland

Katselin eilen toistamiseen  Nelosen Voice Of Finlandia.

Formaatti on tervehenkisempi kuin MTV3:n Idols, jossa ainakin takavuosina putoajat näytettiin surkeina häviäjiänä, joille sai nauraa vapaasti. Voin vain kuvitella kuinka paljon pilkkaa ja kärsimystä se on monille aiheuttanut.

On tietysti eri asia, jos Idols-kokelaat ovat mukana pelkästään hupimielessä. Siitä saakin jo vähän kuittailla, kun joku viitsii tulla koelauluun asti esittämään Teuvo Lomanin hitin Helsinki City Boy tahallaan päin honkia.

Voice Of Finlandissa tuomarit eivät näe laulajia etukäteen. He päättävät pelkän äänen perusteella jos tykkäävät henkilöstä ja haluavat hänet valmennustiimiinsä. Ohjelmaan valitut laulavat bändin säestyksellä yhden kappaleen.

Tiedä sitten onko varta vasten tarkoitus ollut pelkästään kannustaa kilpailijoita, mutta negatiivista palautetta ei ole pahemmin sadellut. Tässäkin suhteessa ohjelma poikkeaa Idolsista, jossa sananäppärä vakiotuomari Jone Nikula ylimielisine ja vittumaisine kommentteineen saa sapen kiehumaan kotikatsomossakin. Harvemmin törmää vastenmielisempään kaveriin.

Voice of Finlandin tuomaristossa on asiallisia tyyppejä. Neljä eri musiikkigenren edustajaa, joilla on yhteistäkin, mutta täysin erilaiset taustat. Tuomareina toimivat Fintelligens -rapyhtyeen Elastinen, iskelmäkonkari Paula Koivuniemi, suursuosikki Lauri Tähkä ja entinen Hanoi Rocks -laulaja Michael Monroe.

Vuodesta 2000 tavalla tai toisella ällöttämäni Elastinen vaikuttaa mukavalta hepulta, joka nyt vain itse sattuu tekemään todella huonoa musiikkia.

Michael Monroeta olen kuunnellut vuodesta 1981, joten hänen uraansakin olen seurannut tavallista aktiivisemmin. Monroen esittämämä musiikki on ollut alusta saakka ensiluokkaista. Viimeistään vuonna 2010 hän tuli yleisesti hyväksytyksi ja arvostetuksi hahmoksi kotimaassaan, kun linnan juhliinkin sateli kutsu.

Homoikoninakin tunnettu Paula Koivuniemi on levyttänyt jo melkein 50 vuotta sitten, joten hänellä on kokemusta alasta.

Muutama vuosi sitten megasuosioon kohonnut Lauri Tähkä on kai haalittu mukaan tuomaan jonkunlaista junttiutta kaupunkilaisartistien lomaan. Samalla katsojaluvut pysyvät korkeina, kun tuomaristossa istuu Elastistakin huomattavasti kuuluisampi laulaja. Mikään häjyurpo Tähkä ei kuitenkaan ole, vaan musiikkiammattilainen siinä missä muutkin tuomarit.

Voice Of Finlandin 13. tammikuuta lähetyksestä jäi mieleen turkulainen Isabella Hammarsten. Mahtava ääni.

http://www.nelonen.fi/ohjelmat/voice-finland/elastinen/isabella-hammarsten

Isabella ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, kuten eivät monet muutkaan VOF-kokelaat.