Takavuosien notkahdusten jälkeen Ruisrock on jälleen maamme ykkösfestari. Järjestäjien mukaan paikalla oli perjantaina ja lauantaina peräti 35 000 ihmistä. Sunnuntaina "vain" 26 000.
Näillä ihmismäärillä Ruisrock on laajentunut aivan liikaa. Lauantaina illansuussa rupesikin olemaan turhan ahdasta. Perjantaina en vastaavaan ongelmaan törmännyt. Parasta olisi, jos lavat olisivat yhä varsinaisen Kansanpuiston alueella kuten aikoinaan, eivätkä myös viereisellä pellolla. Mutta raha puhuu, ei ihmisten viihtyvyys.
Viime vuonna kritisoin, ettei juhlissa ollut "yhtään hyvää bändiä". Nyt kattaus oli sentään vähän parempi, vaikka korjaamisen varaa olisi yhä rutkasti. Ruisrockin esiintyjävalinnat jaksavat silti vuodesta toiseen kummastuttaa. Kun lukee ohjelmaa, on siinä noin puolet aivan vieraita nimiä. Esimerkiksi perjantain pääesiintyjänä oli ranskalaistiskijukka David Guetta. Onko kukaan kuullut hänestä aikaisemmin?
Koska minulla ei tänäkään vuonna ollut työvelvollisuuksia, saatoin seurata tilannetta juhlijan näkökulmasta. Ei tarvinnut hyppiä lavalta toiselle ja seurata tyhjänpäiväisiä artisteja kuten vaikka Sanni, Erin, Tuomo, Risto tai Anna Abreu.
Viime vuosina kovasti muodissa ollutta hip hoppia ja rappia Ruississa riitti jälleen. Vielä joitain vuosia sitten festivaali suosi etenkin suomalaista metallimusiikkia, mutta ilmeisesti järjestäjien taholta on haluttu sitä tiputtaa. Kysyntää kyllä olisi. Sonata Arctican, Stonen ja Children Of Bodomin keikat keräsivät paljon yleisöä.
Perjantai-illan alussa oli turhan tiivis keikkaputki. Santa Cruz, Sonata Arctica, Stone ja nuori turkulaisbändi Hangman's Voodoo esiintyivät lähes päällekkäin eri puolella laajaa festarialuetta. Hangman's Voodoo jäi valitettavasti näkemättä tuosta syystä. Mitä järkeä pistää näinkin lähellä musiikillisesti toisiaan olevat porukat samaan ryppääseen? Pari eriniä tai sannia väliin olisi kummasti parantanut tilannetta.
Maailmallakin suosittu espoolainen metallibändi Children Of Bodom ja amerikkalainen punkyhtye Offspring saivat yleisön sekaisin perjantai-iltana. Valtava määrä ihmisiä kerääntyi rannalle. Oluenmyyntitiskeille oli turha edes yrittää jonottaa. Bodomin aikana lavalla oli jopa autoja. Siinä vasta hieno keikka- ja festaribändi, vaikka laulajanvaihdos ei juurikaan haittaisi.
Koitin mahdollisuuksieni mukaan vältellä kaikenlaista räppiä. Cheekin kohdalla onnistuinkin loistavasti, mutta lauantaina anniskelueelle kuulunut Rudolf, Karri Koira, Musta Barbaari & Aksim oli jotain todella kamalaa. Kuvittelin poikien olevan itsenäisiä artisteja, mutta ainakin Ruissin Rantalavalla kaverit heiluttelivat kätösiään samaan tahtiin.
Mustaan Barbaariin törmäsin illemmalla yleisön joukossa. Kaverikuvahan siinä oli otettava. Moni tuskin uskoisi minun edes juttelevan kyseisen musiikkigenren edustajan kanssa, mutta eihän aina voi vastaan tulla Pate Mustajärvi tai Michael Monroe.
Lauantain semikiinnostavista keikoista jäivät väliin J. Karjalainen, Lost Society ja Pepe & Saimaa. Tuttujen kanssa jutustelu ja muu aktiviteetti veivät kaiken ajan.
Ruisrock-veteraani Risto "Öppe" Vesalan seurassa tuli pyörittyä paljon. Miehestä oli juttuakin Turun Sanomissa maanantaina 30.6.2014, otsikolla "Ei Ruisrockia ilman Ristoa". Hän on nimittäin käynyt jokaisessa Ruisrockissa festivaalin historian aikana, alkaen vuodesta 1970.
Suomirock-ikoni Popedan loistava keikka Rantalavalla osoitti, että rockfestivaalillakin soitetaan yhä rokkia. Illemmalla samaan pystyi vain Michael Monroe. Hänen ja bändinsä loistavaa esitystä ei voi kuin hehkuttaa. Yksinkertaisesti sanottuna aivan helvetin hyvä.
Sunnuntaina olin jo niin puhki, ettei kolmas festaripäivä tullut enää kysymykseen. Vaatii nimittäin kovaa kuntoa ja etenkin paksua lompakkoa, että pystyy viettämään kolme päivää Ruisrockissa. Juomien hinnat olivat pilvissä. Ei niin mitään rajaa.
26. Ruisrockini oli kumminkin sen verran onnistunut, että eiköhän ensi vuonna sitten taas.
